keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Mansikkamaalla maaliskuussa

Kevät rynni pihaan niin vauhdilla, että yht´äkkiä onkin kädet täynnä puutarhahommia. En ehtinyt edes rodoja suojata kevätahavalta, kun maa onkin ihan sula jo. Olen suojaamisen sijaan siistinyt ruusupenkkiä, katkonut kuivuneita perennanvarsia katteeksi maahan, kitkenyt ensimmäiset maahumalat nurmikosta, leikannut ruusujen oksia, jotka kasvavat liiaksi käytäville ja koittanut löytää talvehtivia kotiloita. Yksi löytyi eilen! Tänään löytyi jotain hauskempaa: ensimmäinen krookus kukassa!
Krookuksia näyttäisi olevan tulossa ympäri pihaa aika joukko. Minkähän värisiä ne mahtavat olla? En yhtään muista.
Vihdoin myös uskolliset kolme lumikellon kukkaa ovat nousseet maasta.
Ilokseni olen huomannut talven kohdelleen kasveja huomattavasti hellemmin kuin edellinen talvi. Kaikki ruusut ovat elossa ja hyvissä voimissa ja kasvattavat jo kovaa vauhti lehtiä. Tässä William Baffin.
Mirrinminttukin on kasvattanut ensimmäisiä uusia lehtiään.
Nämä suloiset vekkilehdet kuuluvat poimulehdelle.
Harmi, että jouluruusut kukkivat lehtiensä alla. Ainakin tämä minun jouluruusuni. Täytyy lehtiä siirtää, että näkee nämä kauniit kukat. Kuistilla ennen joulua ostamani iso jouluruusu on vieläkin kukassa ja täynnä nuppuja. Se täytyy istuttaa tuon toisen jouluruusun seuraksi.
Muistin myös istuttaneeni opuntian sorarinteeseen syksyllä ja sieltähän se löytyi tammenlehtien alta. Vaikea sanoa, onko se elossa vai ei. Se on painautunut maata vasten, mutta tuntuu aika kiinteältä vielä. Nouseekohan se tästä vielä vai oliko tämä taas niitä toisia kokeiluja, joita ei jälkeenpäin tarvitse muistella.
Ai niin se mansikkamaa. Siitähän minun piti kertoa. Harhauduin vain kuvaamaan kaikkea pihallani, niin juttukin lähti rönsyilemään. Olen siis päättänyt taistella tuulimyllyjä vastaan ja perustaa pienen hyötytarhan myös tänne kaupunkipihaan. Paikaksi valitsin pihan haastavimman paikan, eli kallion suuren syreenikasvuston vieressä. Sain jostain lehdestä inspiraation hyötytarhasta, joka oli luonnollisesti ripoteltu metsäympäristöön enkä pääse tästä ideasta nyt eroon. Niinpä olen päättänyt aloittaa massiivisen taistelun vanhaa syreenikasvustoa vastaan. Onneksi kalliolla multaa on vain rajallinen määrä, joten olen saanut aika hyvin kaivettua juuria pois. Syreeni on siis tällainen valtava rohjo, jossa ei enää paljon lehtiäkään ole, kukkia en ole siinä muistaakseni nähnyt koskaan. Se on levittänyt juurivesojaan varmaan viiden neliön alalle juuri tulevan höytytarhani kohdalle.
Tähän sammaloituneen kiven viereen olen rakentamssa mansikkamaata kuukausimansikoille. Olen rajannut aluetta isoilla kivillä ja ajattelin kaivaa tästä mahdollisimman paljon syreeninjuuria pois ja laittaa sitten suosiolla juurimaton ja uutta multaa.
 Kuukausimansikan taimia minulla on parikymmentä nyt kasvamassa.
Nautin niin sanoinkuvaamattomasti näistä kevään päivistä, kun saa jo upottaa kätensä multaan ja repiä syreeninjuuria sydämensä kyllyydestä. Lapset leikkivät yhtä mielissään mutaleikkejä viereisellä leikkipaikalla ja kaikki on taas juuri niinkuin pitääkin!

8 kommenttia:

  1. Yritän kovasti samaistua sinut vallanneeseen kevätoloon, mutta täytyy myöntää että vaikeaa on! Kun katson ikkunasta ulos niin näen pelkkää lunta joka paikassa parinkymmenen sentin vahvuudelta :( Mutta eiköhän se siitä sula kun on sen aika ja pääsen minäkin kevätpuuhiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväisin tämän Suomen koon huomaa kyllä konkreettisesti. Meillä tehdään jo hiekkalinnoja, kun siellä voi vielä rakentaa lumilinnoja :) Kyllä se kevät sieltä silti kaikkialle tulee aikanaan.

      Poista
  2. Minäkin tärisen täällä Satun tavoin hankien keskellä. Tulee se kevät pohjolaankin... viivellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kolikon kääntöpuolena nämä vähälumiset ja loskaiset talvet. Vaikka aikainen kevät onkin ihana..

      Poista
  3. Ihanan keväisiä löytöjä, muutama samanmoinen on minunkin pihallani, mm. mirrinmintut pukkaavat alkujaan, samoin poimulehti. :) Kuvaamaan saakka en ole vielä ehtinyt, kun kasvihuone vetää vain puoleensa aina. :D Kohta ei enää ehdi kuvailla jokaista löytöä, kun kaikki rehahtaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tosiaan vielä olo kuin lapsella karkkikaupassa. Ryntäilen ympäriinsä ja jokainen vähänkin vihertävä tai kukkiva kasvi saa tarttumaan kameraan. Kohta on kädet niin täynnä töitä ja puutarha niin täynnä kaikkea, että kuvaamiset aina jäävät. Tänä kesänä yritän kyllä ottaa vähän enemmän kuvia. Niitä on ihana sitten talvella katsella ja jakaa vaikka blogissa.

      Poista
  4. Ihania kevätpuuhia olet jo päässyt tekemään! Täälläkin on lapsilla vielä lumileikit täydessä vauhdissa, mutta jospa sitä muutaman viikon päästä jo kevättouhuihin pääsisi täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ainakin luvattu niin lämmintä, että luulempa, että kevät koittaa kaikkialle.

      Poista