tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kaktuspenkki

Nyt minun puutarhahulluuteni sekä valtava viehtymys teemapenkkeihin on päässyt tähänastiseen huippunsa: minulla on kaktuspenkki! Penkki sai alkunsa viime syksynä, kun halusin levisioille riittävän kuivan paikan talvehtimiseen ja rajasin sorakäytävän ja kivipaasien väliin jyrkkään rinteeseen pienen istutusalueen. Nappasin syksyllä alepöydältä punaopuntian (opuntia rutilans) ja istutin myös tähän rinteeseen. Se selvisi talvesta hienosti ja on kasvanut kovasti kylmästä ja sateisesta keväästä huolimatta. (kaikki levisiat sen sijaan mätänivät talven aikana).
Esittelinkin tätä opuntiaani jossain postauksessa ja vähän jo googlailin muitakin kylmissä olosuhteissa viihtyviä kaktuksia ja yllätyksekseni sellaisia löytyi aika paljonkin. Yritin netistä löytää kauppaakin, jossa näitä olisi tarjolla, mutta en onnistunut siinä.
Eilen en voinut uskoa onneani kun menin läheiseen puutarhaliikkeeseen ja siellä oli pöydällinen näitä kylmässä viihtyviä kaktuksia! Piti ostaa heti kaikki kolme erilaista.
Tässä on opuntia humifusa. Sille en löytänyt suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi se on krypopuntia.
Tässä puolestaan haurasopuntia (opuntia fragilis.)
 Tämä kolmas uutuus on neulatyynyopuntia (opuntia polyacantha).
Lisäksi ostin muutaman piikkipäivikin, jotka myös viihtyvät todella kuivassa paikassa. Ne tuovat kukkiessaan mukavasti väriä ja ilmettä. Kaktuksethan eivät varsinaisesti mitään kaunottaria ainakaan perinteisessä mielessä ole.
Tällainen nyt sitten on uusin penkkini. Sormet ovat täynnä piikkejä hanskoista huolimatta, mutta se ei haittaa, sillä olen innoissani kuin lapsi jouluna.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ihanaiset alppikärhöt

Olen aivan hullaantunut alppikärhöistä. Miten helppoja, vahvoja ja uskomattoman kauniita kasveja ne ovatkaan. Kaupungissa minulla kasvaa muutama ja mökille istutin viime ja edellisvuonna useamman erilaisen ja olen niitä nyt ihastellut. Valitettavasti alppikärhöjen kukinta kaupungissa jäi kuvaamatta, mutta onneksi mökillä oli vielä kukkia kärhöissä.
Tämän hennon vaaleanpunaisen alppikärhön nimi on Pink Swing. Se on pari vuotta kasvanut  mökillä lasten leikkimökin vieressä ja olen kiinnittänyt sen versoja kavamaan pitkin seiniä.
Paikka on äärimmäisen kuiva ja varjoinen, mutta mukavasti oli kukkia tänä vuonna. Tämä on hauskasti kasvanut leikkimökin ikkunasta sisälle ja sitten katon rajasta olevasta kolosta takaisin ulos. Koitan tätä aina muistaa kastella, jotta tämä jaksaisi kasvaa oikein tuuheaksi ja peittää leikkimökin (tai tällä hetkellä tämä taitaa olla kioski) alleen.
Pink Swingissä oli todella kauniit nuputkin ennen kukkimista ja kukkimisen jälkeen tätä koristaa hauskat hahtuvapallot.
Myös tämä tavallinen alppikärhö on todella viehättävän näköinen kukkiessaan taivaansinisin kukin, vaikka valitettavasti kukinta onkin jo nyt ohi. Tämän istutin viime vuonna ja se on täyttänyt köynnöskehikköaan jo nyt mukavasti. Tämä kasvaa räystään alla hyvin kuivassa ja varjoisassa paikassa, missa kovin moni muu ei varmasti viihtyisi.
Vanhojen omenapuiden juurelle olen niinikään istuttanut alppikärhöt (Alpina Plena sekä Lemon Dream), mutta ne peurat söivät viime syksynä niin pahasti, että niissä ei kukkia tänä keväänä ollut. Elossa näyttivät nekin kyllä olevan, vaikkakin peurat taas söivät uudetkin versot keväällä. Olen muutamassa blogissa törmännyt tänä keväänä Contry Rose -nimiseen alppikärhöön ja sellaisen haluaisin kovasti jonnekin istuttaa. Todellinen haave olisi vihdoin saada kaupunkiin alapihalle aita pystyyn ja sitä pitkin kiipeilemään kymmeniä erilaisia alppikärhöjä kevään kaunistukseksi. Näistä en saa nyt tarpeekseni.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä

Metsäpuutarhassa on pinkki päässyt valloilleen. Yläkuvassa etualalla alppiruusu Lumina, keskellä puistoatsalea Ruususen uni ja takana tummemman pinkkinä puistoalppiruusu Eino.
Nukka-alppiruusu Unelma kasvaa syvässä varjossa tammen alla. Hyvin näyttää kukkivan sielläkin. Unelman kaverina kasvaa nukka-alppiruusu Hellikki, joka on yhtä pinkki kuin seuralaisensakin.
Marjatanalppiruusu Helsingin Yliopisto on minusta kauniin hennon vaaleanpunainen. Sen kasvaa tontin rajalla ja sen pitäis kasvaa suureksi.
Puistoatsalea Adalmiinassa yhdistyy pinkin eri sävyjä sekä hitunen keltaista. Adalmiinan takana kukkii puistoatsalea Illusia valkokeltaisin kukin. Sen kukat tuoksuvat todella hyviltä. En olekaan ennen sitä aikaisempina vuosina huomannut.
Lähikuvassa vielä pienempi adalmiina viime vuoden istutuksesta. Atsaleat ovat jotenkin epätodellisen näköisiä kukkiessaan.
Grönlanninpursu tuoksuu myös metsäisen hyvältä. Taustalla marjatanalppiruusu Haaga. Pinkki sekin.  

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesälomatunnelmaa etsimässä

Kesäloma on alkanut! Huomenna ei olekaan työpäivä ja onkin outoa kun nyt sunnuntaina ei tarvitsekaan käydä päässän ensi viikon suunnitelmaa läpi: Mitä töissä on? Kuka vie ja hakee lapset? Onko iltaisin jotain ohjelmaa? Missä välissä käyn ruokakaupassa? Milloin on aikaa tehdä puutarhahommia?
Vietin ihanan touhukkaan viikonlopun mökillä. Istutin loputkin kasvit kasvihuoneeseen.
 Laitoin kesäkukat rukkuihin kasvihuoneen eteen.
Ruukkuistutukset eivät ole minun vahvuuteni. Tänäkin vuonna taas ostelin mitä sattuu ja länttäsin taimet ruukkuihin. En ole näistä kesäkukista kauhean kiinnostunut, mutta ne tuovat niin kivasti väriä heti alkukesästä.
Viime talvena ostin 70%alennuksella tällaisen köynnöskehikön kasvihuoneen nurkalle. Nyt sain senkin paikoilleen ja istutin John Davis -ruusun sen keskelle. Itseasiassa taimistolla sai näitä ruusuja 3 kpl 50%-alennuksella, joten ostin samantien kolme. Istutin loput kaksi ruusua myös puutarhaan. Taidankin olla melkoinen tarjoushaukka.
Olin nähnyt ruotsalaisessa puutarhalehdessä kuvan, jossa vanhoista harmaantuneista heinäseipäistä, oltiin tehty kehikko, jossa riippua sipulimaan yläpuolella kauniita amppeleita. Tämä kuva jäi mieleeni ja minun on siitä lähtien pitänyt sellainen rakentaa. Olin huomannut vanhoja heinäseipäitä lautapinossa, mutta ne olivat niin jumissa alimmaisena, etten saanut niitä sieltä mihinkään ellen olisi purkanut koko valtavaa lautakasaa. Rakensin sitten telineen koivun oksista ja vanhoista harjanvarsista. No, sen on näköinenkin :D Mutta kuvitelkaa tähän alle kukkiva kukkameri ja amppelit rönsyilemään mehukkaita mansikoita.(minä kovasti koitan kuvitella) Pistin amppeleihin jatkuvasatoista Ria-mansikkaa. Tuohon alapuolelle heittelin pari pussia kesäkukkasekoitusta.
Hain metsästä ruostuneet kottikärryt pihan varjoiseen nurkkaukseen. Näihin ajattelin siirtää tuosta penkinstä vähän kuunliljoja, keijunkukkia ja vaikka vähän suikeroalpia. Multa vaan pääsi loppumaan, joten täytyy maltaa ensi viikkoon.
 Iso hevoskastanja metsänreunassa kukkii komeasti.
Täällä latvuksen alla oli ihana istuskella ja yrittää virittää aivot vähän rennommalle taajuudelle. Pienten lasten kanssa on oppinut siihen, että kun on pienikin vapaa hetki, niin täytyy aikailematta tarttua toimeen oli se sitten astianpesukoneen tyhjennystä tai kukkapenkkien kitkemistä. On jotenkin tottunut siihen, että hommat voidaan millä hetkellä hyvänsä keskeyttää. Nyt kun kuopus on 2,5 -vuotias ja he isosiskon kanssa leikkivät ja tohuavat jo pitkiä aikoja ihan rauhassa, on minulla nyt yht´äkkiä paljon enemmän aikaa. Kuitenkaan en osaa nyt vain istua, vaan touhuilen koko ajan. Hetkeksi kun istahdan kuistille näen heti jotain keskeneräistä tai saan jonkin uuden idean ja sitten olen taas työn touhussa.
Oravakin rupesi rauhattomuudelleni irvistelemään. Päätinkin, että puutarhan sijaan kannattaisi rentoutua katsellen jotain, joka ei työtä kaipaa.
Esimerkiksi tämä puolimetrinen kukkiva bonsai-pihlaja ei puutarhurin saksia kaipaa.
 Nämä pikkuruiset ruohosipulit kasvavat ilman lannoittamista tai kastelua.
 Tätä kalliota ei tarvitse lakaista.
Eikä kukaan puutarha-arkkitehti olisi osannut suunnitella tätä täydellisempää keltamaksaruohoistutusta.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kivikon kuningatar

 
On aika valita kivikon kuningatar. Ehdokkaita onkin ilmaantunut viime päivinä kiitettävästi.
Ajuruoho häikäisee kilpasiskonsa upean intensiivisellä värillään sekä lumoavalla tuoksullaan. Sen kasvutapa on ihanteellinen kivikkoon ja se ei juurikaan maata alleen tarvitse. Ajuruohoa on myös äärettömäm helppo lisätä. Nypin aina pieniä tuppoja ja isken ne laatojen väliin tai muualle, johon haluan lisää ajuruohoa. Kaunista ja kätevää.
Vaatimatonta kauneutta edustaa kissankäpälä, joka vetoaa enemmän söpöydellään kuin häikäisevyydellä. Kissankäpälä kärsii välillä talvista ja onkin vähän harventunut viime vuosina kivikosta.  
Sitruuna-ajuruoho on yllättänyt tänä vuonna. Sitä kasvoi pienenä plänttinä kivikossa, mutta yht´äkkiä tämä valkeakukkainen kaunotar onkin levinnyt laajalle alueelle. Ihanan raikas tuulahdus laajakatajan ympärillä.
Sammalleimut kuuluvat ehdottomasti myös kivikkojen kauneimpiin kukkijoihin. Nämä leimut kukkivat metsäpuutarhassa, jossa ne kasvavat reheviksi verrattuna kuivemmassa kivikossa koivun alla kukkiviin siskoihinsa. Tällä hetkellä olen erityisen viehättnyt näistä vaaleansinisistä ja puna-valkoraitaisista sammalleimuista.
Neilikka ei ole vielä parhaassa kukassa, mutta nuppujen määrästä voi odottaa loistokasta kukintaa. Neilikat ovat kiitollisia kasvatteja ja todellisia väriläiskiä. Mökillä ketoneilikoita puskee joka kolosta, joten olen ehkä vähän turtunut näiden kauneuteen.
Eksoottisempaa kauneutta edustaa punaopuntia, joka kasvaa sorarinteeseen viime kesänä perustamassani istutuksessa. Se talvehti ja on kasvattanut komeat nuputkin. Odotan todellakin tämän kukintaa! Haluaisin löytää muitakin kaktuslajikkeita, joilla olisi mahdollisuus selvitä ulkona. Niistä tulisi hieno aavikkopenkki.
Ensi vuonna kisasta tulee tiukempi kuin koskaan, sillä olen laajentamassa kivikkokasvivalikoimaani ja raivaamassa ruohottunutta kalliota kivikkoistutuksille. 
Tämänhetkinen kivikkoistutukseni on ison koivun alla, missä mikään muu ei oikein menesty. Tässäkin kyllä menestyvät vain kaikkein mattomaisimmat ja vaatimattomimmat lajit, joten kiva saada uusia alueita vaikka alppikasveille kalliolta.
Kalliolla on nykyään myös joutsenlampi :D Tähän painaumaan keräytyy vettä ja se on lintujen ja lasten lempipaikka. Eilen tarttui multaostoksilta mukaan tällainen muovinen joutsen. Muka lapsille.. oikeasti itse olen hulluna kaikkeen tällaiseen krääsään.
Ai niin se kivikon kuningatar. No, valitettavasti muilla kilpailijoilla ei ollut tänä vuonna mitään mahdollisuuksia. Ensimmäistä kertaa ikinä olen saanut levisian talvehtimaan mädäntymättä ja se intoutui vielä kukkimaankiin runsaasti.
Näitä kun saisi koko kallion täyteen!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pysäyttäkää kellot!

Apua! Neljä päivää Portugalissa ja tuntuu, että palaan ihan eri puutarhaan. En ole ehtinyt edes aloittaa tulppaanien kuvaamista, kun ne ovat jo lopettelemassa.
Peltokorte on ryöhähtänyt taas valloilleen metsäpuutarhassa. Se on minusta hyvin kaunis, vaikkakin aika viheliäinen rikka. Toisaalta jos taistelu sitä vastaan on jo valmiiksi hävitty, voin rauhassa nauttia sen kevyestä kauneudesta.
Neljä päivää pois ja kaikki on rynnännyt vauhdilla eteenpäin. Kaikki, paitsi tekemättömät työt. Sadepäivästä huolimatta tartuin lapioon ja lähdin lyhentämään listaa. Persikkapuu pääsi vihdoin ruusutarhaan pergolan eteen. Raukan ruukku oli ihan piukassa juuria. Nyt se saa levitellä vähän juurian ja kypsytellä rauhassa satoa.
Päätin pitää sinisateen toistaiseksi ruukussa, vaihdon sen persikalta vapautuneeseen isompaan ruukkuun ja sidoin versot kärhöpergolaan. Sinisateelta vapautuneeseen ruukkuun pääsi uusi kiiviköynnökseni. Sen taidan pitää kuistilla vielä näillä säillä.
Esikasvatuskokeiluni sekä taimikaupasta mukaan tarttuneet kokeilukasvit pääsivät väliaikaiseen kotiin pari viikkoa sitten tekemiini penkkeihin. En ole vieläkään päättänyt, mitä tähän lopulta tulee. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Alapihan nurmikolta kaadettiin kolme vuotta sitten pari isoa koivua, jotta sain yhtenäisen nurmialueen metsäpuutarhan keskelle. Viime kesänä palkkasin miehen jyrsimään kannot ja nyt vihdoin sain toisenkin kuopan täytettyä mullalla ja nurmen siihen pintaan. Käytin nurmen paloja, jotka kuorin uusien penkkieni tieltä.
Viikossa ensimmäisen kannon kolon paikkaa ei enää huomannut. Ihanaa, kun tämäkin silmää häirinnyt yksityiskohta on nyt hoidettu.
Metsäpuutarhassa on alkamassa utuisen alkukevään värityksen jälkeen räikeämpi kausi kun pinkit alppiruusut sekä puistoatsaleat pääsevät vauhtiin. Jos riippumatto ei olisi ollut litimärkä, olisin heittäytynyt siihen hengähtämään ja ihailemaan puutarhaan hiipiviä värejä.
Hikihän tässä tuli ja kastumaan vähän pääsi, mutta sainpas kirittyä vähän hommia eteenpäin.