tiistai 19. kesäkuuta 2018

Rönsyävän runsasta kukintaa varjoon

Erityisen ongelmallista tällä saaressa oli ennen viime kesän peura-aidan valmistumista löytää kasveja pihan varjoisempaan reunaan. Auringossa viihtyvät sentään peuroilta säästyvät mirrinmintut, oreganot, iisopit ja muut yrtit, mutta varjon puolella kaikki näytti olevan peurojen suurinta herkkua: kuunliljat, varjoliljat, piippuköynnös... kaikki yritykseni tuoda vehreyttä varjoon päätyi parempiin suihin. Ainoastaan lehtosinilatva ei näyttänyt kuuluvan ihan suosikkeihin, joten sen siementaimia on mukavasti levinnyt pihapiiriin.
Viime syksynä peura-aidan voimaannuttamana rajasin varjon puolelle istutusalueen kallion ja kiviaidan viereen, jonka sisään vanhat omenapuut jäivät. Tähän alueelle on unelmissani tulossa runsaasti kukkiva istutus - vähän niin kuin pihan toisella laidalla kukkivalla niityllä. Haluaisin siis  kasveja sekaisin ja lomittain ja kaikki saisivat tietenkin kukkia ja olla kaupanpäälle vielä hyödyllisiä hyönteisille.
Viime vuonna toin yhden lehtoakileijan taimen ja tänään istutin kaupungista tuomani vaaleanpunaisen Heidi-nimisen lehtoakileijan. Olkaa hyvä, näyttämö on teidän! Risteytykää ja täyttäkää maa jälkeläisillänne.
Nauhuksista minulla ei ole mitään kokemusta, mutta nyt istutin lumikärhön juurelle kallionauhuksen. Sen pitäisi olla hyvä perhoskasvi.
Ilokseni löysin myös lehtoängelmän taimia ja niitä nappasin kolme mukaani. Ajattelin, että niiden hörhelöiset kukinnot olisivat kauniita sammaleista kalliota vasten.
Omenapuiden väliin toivoisin värikästä esikkomerta. Meren ensimmäinen pisara - suikeroesikko - on nyt löytänyt paikkansa.  
Sydäntä niin lämmittää, että varjoliljat ja martagonliljat, jotka vuosi toisensa jälkeen syötiin, jaksoivat silti taas nousta. Myös piippuköynnös, joka kaluttiin vuosi toisensa jälkeen maanrajaan ja jota ei enää viime kesänä näkynyt, on kasvattanut hellyttävän puolimetrisen verson.
Varjon penkin keskellä on kahdet vanhat ruosteisen kottikärryt, joita olen ajatellut käyttää istutusastioina. Toisiin en ole vielä saanut porattua reikiä veden poistumisen varmistamiseksi, mutta nämä toiset  olivat oikein sopivasti ruostuneet pohjastaan pienille reiílle. Laitoin tähän mukuloista kasvattamiani begonioita.
Yläkuva pikkumökin kuistilta paljastaa, kuinka rehevään kukkamereen on vielä hetki matkaa. Ehkä nyt kukkivat isotähtiputketkin innostuisivat talkoisiin ja tekisivät minulle siementaimia. Tai sormustinkukat, joita kylvin syksyllä maahan. Olen lisäksi viime syksynä istuttanut muistaakseni syysleimua, alla kuvassa kukkivaa sinileimua, kellukoita, kuunliljoja... Osa oli jakopaloja kaupungista ja osan - niin kuin kellukat - ostin varta vasten. Mitäköhän muuta tänne istuttaisi?




sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

On ilmoja pidelly

On ilmoja todellakin pidellyt. Mahtavan lämmin toukokuu, eikä kovin paljon huonommaksi ole pannut kesäkuukaan. En valita! Minä olen täysin kesän lapsi ja mikä sen parempaa, kun saada tuulitakit nurkkaan jo toukokuun alussa. Samoihin aikoihin tuulitakin heiton kanssa tuli tosin viimeiset kunnon sateet täällä saaressa ja se tässä vähän välillä arveluttaa. Onhan täällä muutama pisara ripoitellut, mutta voi vain ihmetellä, miten vähällä vedellä kasvit pärjäävät.
Tänään taas ajoin pienen nurmikon. Onhan se vähän jo kellastunut kuivuudesta, mutta silti se vaan jaksaa kasvaa.
Hyötymaalla olen vähän avitellut kastelulla. Pienen perunamaani kastelin ensimmäistä kertaa tänään, kun lehdet näyttivät vähän lurpahtaneilta. Kurpitsoja ja mansikoita olen aina silloin tällöin kastellut. Herneetkin saivat vasta tänään ensimmäiset kastelunsa. Aika hienosti ovat kuivassa lavassa itäneet ja kasvaneet ilman vettä. Samoin ihmettelin pölyävän kuivassa kasvaneita retiisejä - eivät olleet yhtään karvaita, niin kuin olin olettanut.
Niitty kukkii aivan ennätysaikaisin ja komeasti. Se ei kastelua tietenkään kaipaa ja hyvä niin. En ole perennojakaan kastellut. Ainoastaan muutamaa ruusua. Kärhötkin jaksavat kasvaa, taitaa niillä olla jo niin syvät juuret.
Olen armottoman laiska kastelija ja nyt kun sadevesitynnyrit kumisevat tyhjyyttään ja veden joutuu kantamaan saunasta kastelukannuilla, olen yrittänyt minimoida kastelun vain täysin välttämättömiin kohteisiin. Ruukut nyt on pakko kastella sekä kasvihuoneessa että terasseilla.
Ainoat selvästi hätää kärsivät kasvit puutarhassa ovat nokkoset. Niitä kasvaa aika paljon joka paikassa ja nyt niillä on selvästi jano. Tämä ei kyllä minua hirveästi haittaa.

Sääennusteita seuraan silti tarkasti ja toivoisin sellaista muutaman päivän mittaista sadekautta. Olisi ihana kuunnella sateen ropinaa ja haistella sateen tuoksua. Ja nähdä, kuinka sadevesitynnyrit täyttyvät. Tosin täältä saaristosta menee ohi useimmat kuurosateet, joten saattaa olla, että reittiä saunalta puutarhaan tulee vielä käytettyä.


Onneksi etuterassin kasvivalinnat ovat menneet tänä vuonna ihan nappiin. Nämä eivät pientä kuivuutta kavahda.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Puutarhan vaihto ja yhteenveto kevään projekteista

Kesäloma on alkanut! Olikin aika laittaa puutarha kaupungissa kesätauolle ja häipyä saareen. Talovahtimme on luvannut kastella terassiruukkuni ja varmuuden vuoksi keräsin ne yhteen paikkaan, jottei yksikään jäisi ilman vettä .
Ruukkuja onkin jostain kertynyt aika kasa. Toivotaan, että rakkaat kasvini pysyvät hengissä. Ainakin aprikoosipuuni. Haluaisin kovasti maistaa, miltä oman puun aprikoosi maistuu.
Pelargonit ovat niin pienissä saviruukuissa, että päätin varmuuden vuoksi pakata ne banaanilaatikkoon ja ottaa mukaan mökille. Pääsivät nekin nyt lomalle.
Kevään projektit jäivät siihen pisteeseen, mihin ehtivät. Odottelevat kiltisti elokuuta. Aika hyvään alkuun pääsinkin monen uuden alueen kanssa. Talon pohjoispuolelle rajasin turveharkoilla polkua, jota päällystin kivituhkalla. Tänne istuttelin kuunliljoja, kilpiangervoja, kilpirikkoja, kärsäkalloja, saniaisia ja sen sellaisia varjolaisia.
 Polun ylle tuli myös kaariportit alppikärhöineen. Nyt kun saisi vähän sadetta, niin kaikki innostuisi kasvamaan.
Polkun päähän tein löytämistäni kivistä pyöreän pation, joka myös jäi odottamaan kivituhkaa. Vähän jäi turveharkkojakin vielä sahaamatta.
Tuon pyöreän pation aurinkoisempaan reunaan keräsin lisää kiviä ja niiden väleihin istutin kirkkaanpunaisia kasveja: verihanhikkia, punakellukkaa, tulipunaista päivänlijaa, pionia, jaloanvervoa.
Ympyrän talon varjoon jäävään sivustoon on tulossa saniaispenkki, jota varten olen kerännyt hienoja oksia, puupölkkujä ja muuta materiaalia, joista on tarkoitus tehdä jonkinlainen pölkkyistutus. Eli kasata lahoavaa puuta ja niiden lomaan istuttaa erilaisia saniaisia. En malta odottaa, että pääsen elokuussa takaisin tähän projektiin.
Valkoinen puutarhani eteni myös mukavasti. Sain taikinamarja-aidan istutettua sekä sen ulkopuolelle tontin rajalle vapaasti kasvavan korkeamman aidanteen. Sain polun ladottua vanhoista betonitiilistä, sekä tein polun keskelle kivillä rajatun pyöreän pation, jonka päälystin kivituhkalla. Muutamia perennojakin istutin alueelle, mutta oli niin kuivaa, että päätin jättää enemmät istutukset suosiolla syksyyn.
  
Lisäksi aloittelin hieman kallion jatkoksi tulevaa japanilaishenkistä puutarhaa. Sinne istutin kirsikkapuun, kääpiömantelin, pensaspionin ja joitain muitakin mukavia kasveja. Aloittelin myös hieman alueen polkuja.
Nyt nautin pikkuruisesta saaripuutarhastani mökillä ja siitä, ettei täällä ole yhtään projektia. Minulla on aikaa nyppiä kesäkukkia ja nyhrätä yksityiskohtia. Silti tiedän, että elokuun koittaessa olen taas enemmän kuin valmis jatkamaan näitä vähän suuritöisimpiäkin hommia kauupungissa. 
Sain mieheltäni mahtavan kesänaloituslahjan - uuden kameran! Täytyykin nyt kuvata oikein kovasti.
Ihanaa kesää kaikille! LOMAAAAAA!!!!!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Myöhässä metsäpuutarhan kevätnäytöksestä

Hups! Atsaleat alkavat jo ränsistyä. Samoin aikaiset alppiruusut. Minä tyhmä olen vain rakentanut ja rakentanut. Laatoittanut, kantanut kivituhkaa, vierittänyt kiviä. Olen unohtanut ihailla metsäpuutarhan kevätnäytöstä.
Alppiruusu Eino
Tänä vuonna näytös ei ihan yllä viime vuoden rodotykitykseen, mutta se nyt olikin aika poikkeuksellinen. Lisäksi suurin osa alppiruusuistani on vain pari vuotta vanhoja. Ei saa liikaa vaatia pikkuisilta. 
Nukka-alppiruusu Hellikki

Atsaleat ovat aina varmoja kukkijoita.

Revontuliatsalea Mandarin Lights

Vielä viime viikolla puutarhassa leijui puistoatsalea Illusian makea tuoksu. Myös Adalmiina kukki runsaasti. Nyt molemmat ovat jo kuihtumassa. Viime vuonna löysin Illusian ja Adalmiinan kolmannen siskon Tarleenan. Se kukkii nyt ekaa kertaa. IHANA! Kaunein näistä kolmesta.
Puistoatsalea Tarleena
Toukokuu meni magnoliahuumassa, kun kolme pihani viidestä magnoliasta kukki ekaa kertaa. Nyt saan vielä seurata onnekseni pensasmagnolian nuppujen kasvua. Kolme nuppua tämä maassa kiemurteleva minipensas on kasvattanut.
Pensasmagnolia
Väriä metsäpuutarhaan tuovat myös monet maanpeitekasvit. Rönsyakankaali tuo toivottua sinistä maisemaan.
 Sammalleimut sopivat myös mielestäni metsäpuutarhaan. Niitä minulla kasvaa monen värisiä reunustamassa polkuja. Niitä on niin helppo jakaa vain kiskomalla versoja ja tökkäämällä ne toisaalle multaan.
 Istutin viime vuonna äitienpäiväksi saamani jalohortensian metsäpuutarhaan, kun heinäkuussa lähdimme saareen, jottei se kuivuisi. Se olikin talvehtinut ja nyt kasvattaa kovasti lehtiä. Mahtaakohan ehtiä kukkia?
Talvehtinut jalohortensia
Viime syksynä istutin metsäpuutarhan aitaa vasten kymmenen erilaista kärhöä. Niiden kukinnan missaaminen harmittaa kovasti. Kivoja hahtuvapalloja niissä kyllä on. Onneksi jokunen vielä kukkii ja mantsuriankärhöt vasta kasvattelevat versojaan.
Tarha-alppikärhö Purple Dream
Minulla on monta köynnöshortensiaa kasvamassa isoja mäntyjä vasten, mutta tämä on niistä suosikkini. Tässä on valkoreunaiset lehdet ja se näyttää erityisen raikkaalta kasvaessaan mäntyä vasten.
Tämä köynnöshortensia myös kasvaa kiltisti ja kauniisti ylöspäin, eikä niin kuin useammat köynnöshortensiani sinne tänne kurotellen. Vaikka yleensä metsäpuutarhassa ihastelen eniten kukkivia pensaita tai puita, tällä hetkellä eniten iloa tuottaa tämä köynnös.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Viikonlopun saaritunnelmia

"Voi harmi, kun en ehtinyt istuttaa niitä omenapuita keväällä" huomasin miettiväni eilen. Öh, elämme toukokuun loppua ja olen jo taputtelemassa puutarhakautta loppuneeksi. Nyt on kyllä puutarhakello pahasti sekaisin. Syynä on tietenkin nämä mahtavat helteet. Kun on viikonlopun maannut bikineissä kuistilla ja siestaa on ollut pakko viettää kuumuuden vuoksi sisätiloissa, saattaa hyvinkin tulla olo, että ollaankin jo heinäkuulla. Onneksi emme ole ja näyttääkin tulevan mahtavan pitkä puutarhakesä!
Perunat olivat mökillä nousseet miniperunamaassani. Istutin kilon perunaa ja toivon mukaan saisin satoa edes saman verran :) Edellisinä vuosina peurat ovat syöneet varret, mikä on yleensä pienentänyt sadon kylvettyä määrää pienemmäksi. Kuivaahan tuo maa jo on, mutta rohkeasti myös retiisit ovat pölyisen kuivasta kasvimaasta nousseet. Viime kesänä vieritimme löytämiämme kaivonrenkaita kasvimaan päätyyn ja koko kesän keräsin kaikkea maatuvaa niihin täytteeksi. Nyt ensimmäinen oli täynnä ja istutin sinne jääkapissa nahjuuntuneet maa-artisokan mukulat.
Naapurini kaupungissa antoi minulle kaksi mahtavan kokoista daalian juurakkoa. Ovat kuulemma jotain vanhaa mynämäkeläisestä kantaa. Päätin laittaa nämä kesäkurpitsoille suunniteltuun kasvilavaan. Kesäkurpitsa voidaan hankkia toriltakin.
Perennapenkissä oli vielä ihanan keväiset värit. Nuo etualan isot keltaiset tulppaanit ovat mielestäni juuri oikean keltaisia. Rakastan myös keisarinpikarililjojen hajua. Jo niitä sipuleita aina tuoksuttelen, kun ne tuoksuvat jotenkin niin hyvältä. Niiden pitäisi karkottaa myyriä, joten minulla ja myyrillä ei ole samat hajumieltymykset.
Vanha hevoskastanja oli kukassa. Ihmettelin vähän, miksi siellä ei lainkaan pörissyt, vaikka yleensä se on kukinta-aikaan pörriäisten kokoontumispaikka.
Syynä oli näiden vanhojen omenapuiden valtava kukinta. Täällä sitten pörisikin kunnolla. Puita ei ole leikattu ja ne huitelevat jo yli katon. Omenoita on tietenkin vähän vaikea poimia, mutta kyllä ne sieltä itsestäänkin lopulta alas tulevat.
 Niitty kasvihuoneen edustalla on myös jo kovin viheriöivä ja täynnä päivänkakkaroiden, mäkitervakon ja kohokkien nuppuja. Juhannukseksi täällä on jo kukkarunsaus parhaimmillaan.
Vesitynnyrien pohjat pilkottavat. Nyt on kaikki tynnyrit käytetty. Virittelin jotain uppopumppu-tynnyri-saunan hana -virityksiä, jotta sain vähän mansikoille ja valkosipuleille pumpattua vettä, mutta ei siitä oikein mitään tullut ja uppopumppu lopetti aika pian yhteistyön. Luotetaan siis siihen, että vettä jossain vaiheessa tulee. Tosin täällä saaressa ei yleensä sada muutenkaan, eli kuivuuteen on totuttu. Ihania hellepäiviä kaikille!

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ruukut riviin järjesty!

 

Sääennusteet lupaavat pitkälle kesäkuuhun lämmintä, joten hallaa oli enää turha pelätä. Eikä tänne kallion päälle halla oikein nousekaan. Aloitinkin jokakeväisen ruukkujen kuljettelurallin. Kuistilla talvehtineet pelargonit ja välimerenkasvit pääsivät kiviportaille nauttimaan auringonpaahteesta.
Portaiden ruukkuihin laitoin tänä vuonna talvehtineiden seuraksi paahdetta kestävää mirrinminttua. Lisäksi taimistolta lähti mukaan pari alennus-äitienpäiväruusua. Ne kestävät myös hyvin pientä kuivumista. Kesällä olen lähinnä saaressa, joten terassin kasvien kaupungissa täytyy olla anteeksiantavaisia.
Pieniin amppeleihin laitoin kesäharsoa sekä yhden valkoisen miljoonakellon. Viime vuonna näissä kesti hyvin sininata, mutta koitetaan tänä vuonna näitä. Saattavat olla kyllä syksyllä kuivakukkia pienissä ruukuissaan, mutta nättejä ainakin nyt.
 Sohvaryhmän pöydälle keräsin isolle tarjottimelle sisältä ja kuistilta paahteessa niin ikään viihtyviä kasveja. Aloeta, pullukkaa, itulehteä, kaktusta...
 Sinisateen sidoin grillikatoksen suojaan kurottelemaan kohti aurinkoa. Köynnös kukkii vieläkin. Yritän leikata tätä puumaiseksi.
 Riippumaton luokse olen kantanut banaanin, kolibrikukan, verenpisaran, maljaköynnöksen, temppelipuun ja joitain huonekasveja. Tässä on suojaista, mutta ei paahteista. Banaani kasvaa silmissä. Se vaatii ihan valtavasti vettä. Se talvehti hyvin kuistilla, mutta tuli keväällä niin täyteen kirvoja, että sen alimmat lehdet ovat rumat. Ulkona onneksi kirvaongelma aina helpottaa. Kiitos vain pihan tinttipesueille tai leppiksille.
Ruotsista keväällä raahaamiini isoihin betoniruukkuihin laitoin ruusut. Tähän isompaan altaaseen pistin imukärhivilliviinin, heliotrooppia, lobeliaa ja pari maanpeittoruusua. Ruusujen juurakot koitan talvettaa puutarhavarastossa ja villiviinin yritän saada säilymään paikallaan ruukussa talven. Viime talvena ulos unohtamani puksipuu ja raparperi selvisivät talvesta pienissä ruukuissaan, joten tämä tuo vähän uskoa tähänkin yritykseen.
Eilen laitoin vielä sohvatyynyt paikoilleen, vaikka taivaalta satava männyn siitepöly ne heti tuhriikin. Oli ihana makoilla sohvalla ja katsella, miten viihtyisäksi kivinen ja kolkko terassi muuttukaan kun sen tuo täyteen kasveja. Nyt vielä kun saisi kaikki kukkimaan. Ihanaa puutarhaviikonloppua kaikille! Minä ajattelin pitää kaiken touhuamisen jälkeen puutarhankatseluviikonlopun.