perjantai 19. lokakuuta 2018

Ilmianna puutarhasi parhaat/pahimmat leviäjät

Vaikka yleensä kovaa leviämiskykyä pidetäänkin puutarhakasveilla hieman ongelmallisena ominaisuutena, nyt haluaisin kaikilta vinkkejä hyvistä leviäjistä. Varsinkin sellaisista, jotka sopivat puolivarjoon tai varjoon.


Mökillä olen jo vuosia keräillyt erilaisia hyvin leviäviä kasveja. Täällä olosuhteet ovat aika rankat kuivuuksineen ja peuroineen, joten on kätevää, että kasvit leviävät itsekseen. Lisäksi sellainen sekaisen luonnollisen niittymäinen kasvirunsaus miellyttää minua kovasti. Auringossa viihtyviä leviäjiä minulla ovat tietenkin kaikki niittykasvit, kuten päivänkakkarat, kohokit ja ketoneilikka. Mahtavasti joka koloon leviää myös iki-ihana myskimalva, joka ilmestyi kuin tyhjästä vuosia sitten kun aloin muokata puutarhaa. Hyviä leviäjiä ovat myös oregano ja timjami.
Ekaa kertaa löysin muuten myös salvian siementaimia. Se on tosi kaunis kukkiessaan.
Olen kylvänyt myös illakkoa pari vuotta sitten ja se näyttää leviävän myös kivasti.
 Nyt syyskylvöinä on tulossa keltasauramoa ja rohtosuopayrttiä, joiden myöskin toivoisin olevan leviäväistä ja kestävää sorttia.
Kovat odotukset on myös tästä punavirmasta, jonka taimen ostin kesällä. Se saisi olla oikea superleviäjä.
Puolivarjon penkki sen sijana ammottaa taas maahan asti kaluttuna kuivan kesän ja peurojen syystankkauksen jäljiltä.
Lehtosinilatva on puolivarjossa täällä ainoa, joka tekee runsaasti siementaimia, nyt haluaisin keksiä lisää. Olen jo keräillyt akileijan ja sormustinkukan siemeniä sekä tilannut erilaisten esikoiden siemeniä. Lisäksi olen ajatellut vapauttaa muutaman arovuokon kaupungista tänne saareen.
Ilmianna nyt sinun puutarhasi parhaat/pahimmat leviäjät. Voivat levitä juurakolla tai siemenistä, kunhan nyt eivät mitään haitallisia vieraslajeja ole. Tänne tarvitaan nyt maksimaalista leviämisvoimaa!!

maanantai 15. lokakuuta 2018

Multatehdas

Terveisiä saaresta! Miten voikaan olla näin ihanat kelit syyslomalla. Täydelliset syyspuuhailuilmat! Eilen puuhailimme uusien syyskylvölavojen kanssa. Halusin kylvää jo syksyllä muutamaa uutta kasvia mökille (keltasauramoa, rohtosuopayrttiä ja vaaleanpunaista iisoppia). Viime syyskylvöt tein korkeaan kasvilavaan ja oikein harson alle ja lopputulos oli täysi floppi. Lava oli rutikuiva, enkä saanut koko kylvöstä kuin yhden kirjolupiinin taimen. Nyt nostelin kolme kehikkoa kasvihuoneen eteen niitylle ja ajattelin tehdä niihin kylvöt. Ehkä matalat lavat pysyisivät vähän kosteampina.
Koska olemme saaressa, jossa ei ole ruokamultaa, eikä pussimullan raahaaminen innosta, täytyi ryhtyä yhteen mielipuuhistani - multatehtailuun.
Ensimmäiseksi isku keittiöjätekompostiin: muhevaa mustaa multaa lavan pohjalle.
Sitten uutta trendimaanparannusta biohiiltä. Ihan itse tehtyä.
Polttelin tässä biohiilitehtaassani eilen kasan koivunoksia. Rankkaa hommaa :)
Sitten piti lähteä retkelle saaren toiselle puolelle, sillä siellä on pieni poukama, johon kertyy rakkolevää. Ihanaa meren lannoitetta, jota Hesarissa vähän aikaa sitten julkaistun artikkelin mukaan voisi myös syödä. No, ehkä joku päivä, nyt se pääsee osaksi rohtosuopayrtin kasvatusta.
 Lapset keräsivät mukaan myös salaista ainesosaa: meren vaahtoa. Aika runollista.

 Hyvä saalis!

 Laiturin päästä pääsee pieneen aarresaareen. Löysin sieltä pari vuotta sitten mahtavan aarteen...
Nimittäin suuren hiekkakasan, joka oli huolella peitelty levyillä. Tätä on varmaan aikoinaan käytetty betonin tekoon, kun mökkejä ja laitureita on rakennettu. Hiekkaa on hyvä sekoittaa mullan kanssa lavan pinnalle, jotta pikkutaimilla on suotuisat kasvuolosuhteet ja läpäisevää maata pikku juurilleen.
Kun kaikki ainekset multaan on kerätty, sekoitellaan niitä kerroksittain lavaan ja joka väliin haravoidaan sylillinen puidenlehtiä. Ei ehkä rakenteeltaan täysin tasalaatuista pussimultaa vastaavaa, mutta iloisesti näissä sekoituksissa kasvit kasvaa. Ja onhan tämä hauskempaa, kuin multapussien kantaminen.

 Ihanaa syksyä! Älkää haukkailko kärpässieniä!

torstai 4. lokakuuta 2018

Saniaispenkki 1.0

Eilen illalla saniaispenkkini alkoi vihdoin näyttää siltä, miltä olin sen mielessäni kuvitellut. Nyt on siis ensimmäinen versio 1.0 valmis. Käväisin ostamassa multaa Hong Kongissa ja törmäsin allastarjoukseen, jota en voinut ohittaa. 120 l piha-allas maksoi 30 euroa. Minun piti tätä allasprojektia siirtää keväälle, mutta kun allaskin tuli ostettua, en malttanut odottaa, vaan tartuin lapioon.


Saniaisalue on talon pohjoispuolella kahden ulkoseinän syvennyksessä pienen pyöreän aukion oikealla puolella. Olen aluetta varten kerännyt jo muutaman vuoden hauskoja puun paloja ja runkoja ja tehnyt pölleistä vähän korkeuseroja ja kohopenkkejä. Ihanaa, kun kerrankin on paikka, johon on voinut upottaa neulasjätettä kottikärryittäin.


Altaan reunoille asettelin oksia, rungon palasia ja kiviä. Vettä en vielä laittanut, antaa luonnon hoitaa se homma. Reunat jäävät vielä rumasti näkyviin, joten täytyy miettiä miten ne saisi kauniimmin häivytettyä.
 Kaivuutyö oli kerrankin helppoa. Paikka oli hyvin hiekkaista, eikä suuria puunjuuriakaan ollut. Kaivuutyön aikana maasta nousi iso kasa rakennusjätettä, mm. pala muurattua muuria. Mahtavaa! Oma pieni raunio sopiikin hienosti saniaspenkkiin.
Saniaisten istutusalueelle olen lisännyt isot määrät havupuiden ja lehtipuiden haravointijätettä. Lisäksi olen lisäillyt vähän saniaisen vaatimusten mukaan joko turvetta tai sitten ihan pussimultaa. Vielä pitäisi haravoida iso kasa havukatetta niiden juurille kosteutta pidättämään.
 Tässä paikalla tehtiin viime kesänä kaivuutyö ja sen jäljiltä jääneeseen sorakasaan oli ilokseni ihan itsestään alkanut kasvaa saniaisia. Mikä laji tämä nyt sitten onkaan. Näitä olen siirrellyt kasvamaan sinne tänne.
Tukholmasta ostin viisi saniaista, joita minulla ei entuudestaan ollut mm. ihanan ityhärkylän.
Puu on minusta niin kaunista vanhetessaan ja lahotessaan. Lahoava puu luo hyvät olosuhteet monenlaisille hyönteisille sekä tietenkin monille saniaisille.
Täytyy näitä lajeja joku kerta listata vähän tarkemmin. Varmaan nyt kymmenkunta erilaista saniaista täältä löytyy. Ensi keväänä olisi haaveena lähteä Viroon kasvimatkalle ja siellä taimistoon, joka on erikoistunut saniaisiin. Erityisesti haluaisin sellaisia pikkuruisia saniaisia, jotka voisivat kasvaa lahoavien runkojen päällä.  


Kasveja tänne mahtuu onneksi vielä lisää. Varsinkin tuo pölleillä rajattu kohopenkki ammottaa vielä hirvenkieltä lukuun ottamatta tyhjillään. Haluan lisäksi paljon kärsäkalloja ympäriinsä. Ne ovat ihan suosikkejani ja näyttävät sopivan omituisilta ja viidakkomaisilta. Ehkä tuohon aurinkoisempaan reunaan voisi laittaa myös kolmilehtiä. Altaassakin voisi joku vesikasvi olla. Lisäksi tekisi jostain syystä mieli lisätä kirkkaanpunaisia esikoita tänne. En tiedä, mistä tällainen idea on syntynyt, ehkä olen jonkun kuvan nähnyt jossain lehdessä. Suunnitelmat ja työt siis jatkuvat myös saniaispenkissä.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syksy kiipeää kalliollekin

Talomme sijaitsee kallion päällä. Pyörällä tuottaa vaikeuksia päästä taluttamatta ylös asti.  Talvisin ei välillä autolla pääse kotiin, jos hiekoitusauto ei ole ehtinyt käymään. Mutta jos tässä jotain hyvääkin on, niin hallat eivät tänne ihan ensimmäisenä kiipeä. Ei syksyllä eikä keväällä.
 Loputtomiin ei voi kallionkaan voimaan luottaa - kyllä se pakkanen sieltä ennemmin tai myöhemmin puraisee. Parasta kuvata daaliat nyt.
Kuiva kesä ja laiska kastelija saivat aikaan sen, että daalioiden kukinta on myöhässä. Nuppuja on vielä vaikka kuinka.
Tämä uusi daalia on hienon värinen. Ostin muutamaa lajia lisää ja talvetus näytti vanhoilla sujuneen ihan hyvin. Haluaisin daalioistani monivuotisen ilon.
 Metsäpuutarhassa ovat pensaat tajunneet alkaa valmistautua väistämättömään ilman pakkasen puremaakin. Pensasmustikat etualalla ja atsalea takana ovat punertuneet kauniisti.
 Varsinkin aroilla kasveilla, jotka eivät ole meidän vuosirytmiin tottuneita, jää joskus talveen varautuminen liian myöhäiseksi. Varsinkin minun kanadalaiset ruusuni kuuluvat näihin. Ne kukkivat joulukuulle asti ja sitten pakastuvat lehtineen kaikkineen. Jännästi ne silti selviävät  ilman vaurioita. Ylhäällä kuvassa on ilokseni keväällä istuttamani kesäkamelia (Stewartia rostrata) alkanut jo punertumaan. Kaunis syysväri tulossa. Tämän haluaisin niin kovasti selviävän talvesta ja asettuvan metsäpuutarhani iloksi.
Vaikka magnolioita pidetäänkin herkkinä kasveina Suomeen, niin minun kokemukseni mukaan ne alkavat aina valmistautua talveen ajoissa. Niiden ruskaväri on hailakan vaalea, vähän niin kuin köynnöshortensian. Kukkanuppuja on jo näkyvissä. Ihanaa, ettei kuiva kesä rokottanut niiden kehittymistä.
 Persikkapuuni (Red haven) sen sijaan ei tajua talvilevosta yhtään mitään. Raukka parka paleltui puoliksi viime talvena ja pahoin pelkään että ensi talvi tulee olemaan sen viimeinen. Kovasti se on silmuja (olisivatkohan ihan kukkasilmuja) tehnyt. Ehkä jos talvi on erityisen lauha tänä vuonna, niin siitä jotain tulee.
Kiinankeltakärhö Anita on tosi myöhäinen kukkija ja aloittaa yleensä vasta syyskuulla. Kukat muistuttavat vähän lumikärhön kukkia, mutta ovat isompia. Aivan ihana minusta.
 Pelargoneja pitäisi alkaa siirtää talviteloilleen autotalliin ja kuistille. Erikoispelargonit ovat jo kuistilla, mutta ajattelin yrittää talvettaa mahdollisimman monet kesäkukat tänä vuonna. Tuo pelargonien seurana oleva vihreä on muuten huonekasvina tunnettua liisankukkaa, josta äitini toi minulle keväällä ison kasan pistokkaita. Sopi tosi hyvin tarkoitukseensa lisukekasviksi kesäkukille. Pistokkaat, jotka eivät istutuksiin mahtuneet jätin kahteen parvekelaatikkoon ja nekin villiintyvät kasvuun kesän aikana. Nyt pitäisi näistä muutama kasvi valita sisälle talveksi. Jos joku on vailla ihanaa vanhanajan huonekasvia, niin täältä saa! Sääli niitä poiskaan on heittää.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Hobittien hyötytarha


Kaikki hyötykasvini ovat tähän mennessä olleen mökillä, mutta koska sato siellä päätyy aina peuroille, olen alkanut viritellä ajatusta hyötytarhasta myös kaupungissa ja päätynyt perustamaan sen pihan nurkassa kohoavalle kalliolle. Ehkä ajatus perustaa hyötytarha kalliolle voi vaikuttaa huonolta, mutta koska tonttimme on metsäinen ja aivan täynnä suuria mäntyjä, on aurinkoisten paikkojen löytäminen vaikeaa. Kallio nousee talon pohjoispuolella ja kiipeää naapurin rajalle ja sen päältä tipahtaa kadulle, jos kovasti säheltää. Kukaan ei onneksi toistaiseksi ole tipahtanut.  Kallio näkyy keittiön ikkunasta ja halusin siihen jotain kaunista, sillä se oli tosi ruohoittunut ja villiintynyt, mutta kuitenkin täynnä puita. Ongelmallisin juttu oli iso valtavalle alueelle levittäytynyt syreeni. Kalliota ei myöskään voinut rajattomasti kaivaa esiin, sillä puiden juuret kasvoivat myös kallion päällä. (tällä alueella ei ole sallittua kaataa puita)
Tuijottelin tuota kalliota monta vuotta, enkä keksinyt mitä sille tekisin. Pari vuotta sitten alkoi muodostua idea hobittien kasvimaasta, jossa pienet polut risteilisivät kalliolla ja kivien koloissa ja kallion syvänteissä kasvaisi marjapensaita, mansikoita ja muita hyötykasveja yhdessä kukkivien koristekasvien kanssa. Siellä voisi sitten kuljeskella ympäriinsä ja kerätä satoa. Söpöä.Toteutuksessa auttoi viime syksynä käynyt kaivuri, joka kaivoi ison läjän syreeniä ja angervoja ja muuta kalliolla kasvanutta pois ja toi tilalle ison kuorman multaa.


Viime vuonna aloittelen projektia. Tein kangasta ja soraa käyttämällä pieniä polkuja ympäriinsä ja rakentelin kivistä ja puista pieniä istutusalueita. Tein kallion laelle penkin, jossa on noin 10 cm hiekkamultaa. Tänne olen keräillyt erilaisia maksaruohoja, joiden toivon täyttävän pinnan jo ensi kesän aikana. Penkin toiseen päähän oli tarkoitus kylvää ahomansikkaa, mutta hukkasin siemenet johonkin. Uusi yritys ensi keväänä.


Kalliolla kasvoi paljon vuorenkilpeä, mutta siitä en kokonaan halua eroon. Joskus jos haluan laajentaa kivikkokasvien tai hyötykasvien osuutta, voin raivata tilaa vuorenkilviltä. Kivikkopenkkiin pitäisi lisätä kuivuutta kestäviä yrttejä ensi kesänä: salviaa, timjamia, oreganoa, iisoppia.


Yhdessä kohtaa on kalliossa syvänne ja harvinaisesti jo valmiiksi multaa. Kärräsin paikalle vielä paaaljon multaa ja tein ison kohopenkin. Kesän mittaan olen siihen istuttanut rungollisen punaviinimarjan, piikittömän karviaisen, raparperia, ruukkuvadelman, persikkapuu Mairan, minttua sekä reunoille neljäkymmentä mansikantaimea.
Koska tilaa oli vielä istutusten jälkeen runsaasti heittelin mullan peittääkseni toukuun alussa kosmoskukan, tsinnian ja unikoiden siemeniä. Koska kevät oli niin kuiva, eivät siemenet lähteneet itämään ja kauan tämä olikin ihan surkean näköinen pläntti. Mutta jossain vaiheessa siemenet saivat ilmeisesti jostain vettä (ehkä kaupungissa satoi, kun olimme saaressa) ja loppukesästä koko pläntti oli ihan täynnä kylvökukkia. Unikot ja tsinniat alkoivat kukkia elokuussa mutta kosmoskukat kasvattivat vain tillimäisiä varsiaan. Lopulta näkyi nuppujakin ja jännitinkin, jaksavatko nuput enää aueta. Onneksi kalliolla lämpöä riittää vielä ja tosiaan viime viikonloppuna ollessamme Tukholmassa koko istutus oli saanut kymmeniä lisäkukkia.


Toiseen kohopenkkiin pitäisi istuttaa aprikoosi, mutta se jäi ja taidan siirtää hankinnan suosiolla ensi kevääksi. Viime keväänä kylvin siemenestä paljon kuukausimansikkaa ja pikkuriikkisiltä tuntuneet taimet hurahtivat kasvuun ja tuottivat makeita marjoja koko kesän. Nytkin ne ovat ihan täynnä kukkia. Minun täytyy harventaa tätä istutusta, sillä taimet kasvoivat yllättävän isoksi. Kylvän näitä kyllä ensi keväänä lisää. Haluan koko aprikoosipuun alusen täyteen mansikoita.


Uusin istutus kalliolla on pari viikkoa vanha ruusukvittenipenkki vanhan syreenin vieressä. Tämän vanhan käkkyräoksaisen syreenin halusin säästää ja rajasin sen kivillä penkkiin. Tästä kohdasta löytyi ilokseni paljon savista multaa, vaikka se sijaitsee ihan kallion laella. Lisäsin taas rutkasti maata ja istutin paikalle kaksi japaninruusukvitteniä ja yhden valkoherukan. Naapureilla on niin kaunis piha, etten halua näkymää täysin blokata. Ruusukvittenit jäävät sopivan mataliksi ja harvoiksi. Tähän maanpeitoksi laitoin kylvämiäni neilikoita.


Haaveissa olisi vielä ennen pakkasia nikkaroida kallion reunan ja lasten leikkipaikan rajalle isoja viljelylaatikoita yksivuotisia vihanneksia varten. Unelmissa on lisäksi pieni silta kallioiden väliin sekä suihkulähde kallion painanteeseen muodostuneeseen lampeen. Sitten paikka ehkä näyttää ensi vuonna jo hobittien hyötytarhalta.