keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Heinäkuun parhaat palat

On vähän kesäkiirettä pitänyt ja pitää edelleen. Hetken varastin pakkaamisen keskeltä ja lähdin ottamaan kuvia puutarhasta. Kaikenlaista siellä on meneillään. Tässä asiat, jotka ilahduttivat minua eniten.
Tarhaviinikärhö Etoile Violette on hienon värinen. Tämä kärhö on kaksivuotias ja kasvaa juuri sinnepäin kun haluankin. Harvinaista herkkua. Yleensä kärhöni kasvavat toisiin kasveihin tai maata pitkin - ei koskaan niille tarkoitettuihin tukiin.
Tämä hassu miniananas on sipulikasvi nimeltään Eucomis autumnalis. En tiedä, onko sillä suomenkielistä nimeä, mutta tilasin näitä kolme hollannista keväällä ja laitoin ruukkuihin muiden kasvien kanssa. Erittäin positiivinen yllätys. Kivat kookkaat lehdet ja tuo mukavasti korkeutta ruukkuistutuksiin. Täytyypä koittaa talvettaa nämä kaverit.
 Jee! Viime syksynä istuttamani renesanssiruusu ei ollutkaan kuollut, vaan jalokurjenpolvet olivat peittäneet sen alleen. Onneksi ruusun väri on niin silmiinpistävä, että huomasin ja raivasin sen esiin.
 Sain mummiltani viime kesänä ison laatikon sormustinkukkien siementaimia, joita hänellä oli puutarha täynnä. Olenkin sormustinkukkia kaivannut ruusutarhaani.
 Jalohortensia, joka oli selvinnyt metsäpuutarhassa talven, on tehnyt pieniä nuppuja! Hauska nähdä, millaisia kukkia tähän tulee. Muistaakseni se oli sininen. Minulla on yksi uusi jalohortensia ruukussa ja täytyykin istuttaa sekin maahan syksyllä ja katsoa, josko sekin talvehtisi. Voittaa ainakin surkean Endless summer -hortensiani, joka ei koskaan ehdi kukkia.
Mesimarjakasvustoni metsäpuutarhassa kärsivät kovasti kuivuudesta tänä vuonna, mutta muutama punertuva marja osui silmiini. Ei vielä pakastamaan tarvitse tätä satoa ryhtyä..
 Joskus olen jotkut ruukkuliljat kaivanut ruusutarhaan ja nyt ne hehkuvat upean oransseina ja punaisina muuten hempeiden värien joukossa.
Hyvää kesän jatkoa kaikille!

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Pienen kasvihuoneeni kuulumisia



Minulla on pikkuinen kasvihuone saaressa. Se on kooltaan varmaan noin 5 neliötä. Saimme kasvihuoneen häälahjaksi ja vuosien aikana se on minusta kauniisti harmaantunut. Olen kasvihuoneen ympärille nikkaroinut polkuja, terassin ja istutuslavoja saaresta löytyneistä vanhoista laudoista. Kasvihuone ei ole mikään satotehdas, mutta on siitä todella paljon iloa ja se tuo sopivasti puuhaa. Ennen peura-aitaa se oli myös korvaamaton suoja monille kasveille.
Ensimmäiset tomaatit ovat jo pian kypsiä! Eipä ole ennen kesäkuussa herkuteltu omilla tomaateilla. Hellettä on riittänyt kesäkuussakin, mutta kyllä tämä silti ihmetyttää. Lajike on nimeltään Christmas Grape ja tilasin sen siemenet Seed-a-holicilta yhtä aikaa kesäkukkien kanssa. Helppo kasvattaa, näköjään aikainen ja hyvän makuinen, paitsi olisi kannattanut vielä muutama päivä antaa kypsyä  (tuon punaisimman napsaisin malttamattomana suuhuni) 
Basilikat kasvavat kohisten. Näitä saa koko ajan olla leikkaamassa. Kannan kimppuja keittiöön ja niistä ilmestyy pestoa jääkaappiin. Hyvä työnjako minusta.
Vesimelonissa on pari pientä hedelmää kasvamassa. Niin söpö!
Tänä vuonna olen muistanut lannoittaa paperikoita ja chilejä. Toivottavasti saisin hyvän sadon. Tänä vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa chilejä siemenestä ja niissäkin on nyt muutama raakile. Kivaa, että kasvatus onnistui. Lajike oli Lemon Drop.
Kasvihuoneen päädyssä kasvaa maassa viiniköynnös Fabel. Se on kerran tehnyt koko kuusivuotisen elämänsä aikana rypäleitä. Nekin pikkuriikkisiä. Nyt näyttäisi tulevan taas yksi terttu :D En oikein tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Ehkä annan sen vain kasvaa tuossa. Olkoon. Ostan viinini kaupasta.
Viiniköynnöksen tyvellä kasvaa kuukausimansikkaa, mutta niistä ei koskaan yksikään ehdi minun suuhuni. Lapset tarkistavat kypsät mansikat monta kertaa päivässä.  Kuukausimansikkaa olen parina vuonna kasvattanut siemenestä, sillä se on mielestäni aivan loistava kasvi. Täällä saaressa peurat söivät aina kaikki ulos istutetut mansikat, mutta nyt suureksi ilokseni ne ovat nousseet uudelleen monesta paikasta. Ihmeen kaupalla ne ovat jääneet peurojen hyökkäyksistä eloon ja vironneet, kun ovat saaneet aidan jälkeen kasvaa rauhassa. Täytyy tunnustaa, että en ole lapsille näistä siellä täällä muiden kasvien joukossa kasvavista kuukausimansikoista kertonut. Ne ovat äidin salainen mansikkapaikka.
Huomenna suuntaankin pienelle kesälomamatkalle Ouluun. Kysyin keväällä lapsilta, mihin he haluaisivat kesälomalla matkustaa ja he halusivat yöjunalla Ouluun :D Olen yrittänyt töissä vähentää lentämistä ja pari kertaa mennyt kokoukseen Ouluun yöjunalla. Tämä on ilmeisesti kuulostanut lapsista jännittävältä. Ajattelin, että he olisivat halunneet Legolandiin tai muuhun huvipuistoon, mutta hyvä näin. Oulu on kiva kaupunki ja junassa on ihana nukkua.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Uusia kukkakavereita

Onneksi pikavisiittini alkuviikosta kaupunkiin ei ollut niin pikainen, etten olisi ehtinyt käväistä vähän taimiostoksilla. Itseasiassa oli aivan lähes pakko mennä, sillä esikoisella oli Raisiossa syntymäpäiväjuhlat ja matkalla sinne on Viherlassilan mahtava taimimyymälä. Eli sen jälkeen kun olin vienyt lapsen juhlimaan, ajelin itsekin omiin juhliini taimipöytiä koluamaan. Ihanaa, kun kerrankin piti kuluttaa kunnolla aikaa taimistolla. Hankintalistalla oli uusia kokeiluja mökille: jotain hyvämultaiseen perennapenkkiin, jotain paahteiseen ja kuivaan penkkiin ja jotain puolivarjon istutukseen.
Saareen kaivataan lisää punaista väriä. Ilokseni törmäsin punavirmaan, joka on kasvutavaltaan havittelemaani niittytyyliin sopiva. Tämän pitäisi myös tehdä siementaimia, kukkia pitkään ja tuoksua hyvältä. Oli aivan pakko ottaa punavirma kokeiluun ja se pääsi parhaaseen syvämultaiseen penkkiin.
Samaan penkkiin pääsi etualalla oleva nepalinhanhikki, jonka niin ikään pitäisi kukkia kauan punaisena. Sen takana syyskaunosilmä tuomaan vähän keltaistakin penkkiin. Tästä kulmasta kuoli viime talven aikana maanpeittoruusu, joten koloon tarvittiin paikkausta.
Nurmikkoa rajaavaan superkuivaan ja kuumaan penkkiin istutin tämän hopeapiiskan 'Little Spire'. Se on ilmeisesti aika talvenarka, mutta tässä penkissä on joskus talvehtineet gladioluksetkin, joten toivotaan parasta.
Lisää punaista väriä kuivaan ja kuumaan penkkiin koitan saada myös vasemmalla olevalla tähkätädykkeellä ´Roserot'. Sen vieressä valkoinen noropunatähkä.
 Noropunatähkää ostin myös 'Koboldin', jonka kukinto on purppuran värinen. Taustalla mirrinminttuja, jotka kukoistavat tässä aavikossa. Ne ovat lähes ainoita, jotka oikeasti ilman kastelua menestyvät tässä (päivänkakkaroiden ja myskimalvan lisäksi). Tämä kuivuus on saanut siankärsämötkin katoamaan ja lähes kaikki muutkin ovat minikokoisia.
Ostin myös valkoisen palavanrakkauden. Toivottavasti se kestää tämä penkin karuja olosuhteita.
 Puolivarjon puolelle istutin tarhakellukka ´Fire Stormia` kaksi kappaletta, jotta saisin jotain oranssiakin. Sen takana jalopähkämö.
 Akileijan taakse lehtosinilatvojen eteen istutin jalomesiangervo ´Kahomen`. Se näytti kuvissa herkulliselta. Toivotaan, että kosteus riittäisi sille täällä kuivassa saaristossa.
 Olen joskus tehnyt koivunoksista kehikon kasvihuoneen taakse, johon piti jotain varmasti istuttaa, mutta en nyt yhtään muista, mikä suunnitelmana silloin oli. Nyt ostin teivadelman taimen ja istutin sen tuonne kehikon taakse vasten kasvihuoneen seinää. Teivadelma on karhunvadelman ja vadelman risteymä ja kuulostaa herkulliselta. Se vaatii lämpimän ja suojaisen paikan, mutta tätä suojaisempaa ja lämpimämpää ei minulta nyt löydy.
Täällä on yleensäkin tosi kuivaa, joten osa kasveista ei vain menesty millään. En myöskään halua kastella perennoja, joten hävikkiä aina välillä käy. Toisaalta ne, jotka menestyvät, kestävät lähes mitä vain. Toivotaan, että suurin osa uusista kavereistani olisi niitä kestäviä.
Bongasin kuvatessani tällaisen hassun kaksipäisen päivänkakkaran. Aika hieno.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Ruusutarha pikakelauksella

Pikavisiitti kaupunkiin. Nurmikon leikkuu, ruukkujen kastelu, pyykinpesu, kaupassakäynti, synttärijuhlat, taimikauppa ja sitten äkkiä lossiin ja veneeseen ja takaisin saareen. Aaah.
Pikaisesti aamun kirkkaassa auringonpaisteessa kävin napsimassa ruusutarhasta pari kuvaa. Ruusutarha on ollut ihan omillaan. En ole kitkenyt, leikannut tai kastellutkaan laisinkaan siellä. Hyvinhän tuolla menee, vaikka nämä helteet ja kuivuus saavat aikaan sen, että kukinta on lyhyt. Kukinta on myös ollut todella aikaisessa.
Viime vuonna istutin kolme Lambert Closse -ruusua. Nämä ovat minusta älyttömän ruusumaisen kauniita. Kukkii kohtuullisesti myös varjossa näköjään.
New Dawn on yleensä loppukesän kukkija. Nyt siinä on enemmän nuppuja kuin koskaan ennen, vaikka ruusu taitaa olla  jo kuutisen vuotta vanha.
Henry Kelsey on jo komea, yli kolmimetrinen kaveri, jonka olen sitonut mäntyyn. Tälläkin kukinta on jo tältä erää ohi. Onneksi ruusu uusi kukintansa vielä myöhemmin. Tämän väri on hätkähdyttävän neonpunainen luonnossa.
Morden Blush kukkii taas kauniisti, mutta ilmeisesti ruusu ei olekaan omajuurinen. Ruusun keskeltä nimittäin kasvaa roteva piikitön oksa, joka kukki yksinkertaisin pienin kukin. Omituista. Tämäkin ruusu on varmaan kuusi vuotta tässä kasvanut, enkä ole aiemmin tällaista huomannut.
Suurin osa pensasruusuista mm. suosikkini Hurdal on jo lopettelemassa. Tuo etualalla kaiken peittoava töyhtöangervo saa kyllä nyt lähtöpassit. Mitenköhän vaan saan sen kaivettua pois. 
Sointu on kasvanut valtavaksi pusikoksi, varmaan jo 2,5 metriseksi. Se kukki viime kesänä aivan upeasti, mutta tänä kesänä vähän kituliaasti. Kuivuus varmaan haittaa. Tämä paikka, jossa se kasvaa on ihan pelkkää soraa, joten en ihmettele.
Ritausmasta kuoli varmaan puolet viime vuonna. En tiedä yhtään mistä se suuttui. Onneksi tänä vuonna näyttää paremmalta. Harmi vaan, että nyt Sointu toiselta puolelta ja Snow Pavement toiselta puolelta on vallannut sen tilan. Ritausma on Hurdalin ohella suosikkejani.
Viime syksynä istutin niin ikään tämän hunajaruusun, joka saisi vallata koko pergolan. Nyt se on vallannut  tiensä melkein pergolan alareunaan, mutta kukkiipa silti. Joku kärhö on näköjään päättänyt pergolan sijaan kasvaa taas maata pitkin. Ne pitäisi aina muistaa sitoa.
Tämä kärhö on löytänyt hyvä kiipeilytelineen laukasta. Myös viereinen ruusupensas on ollut sille mieleen. Olen lisäillyt ruusutarhaan pikkuhiljaa kärhöjä ruusujen väleihin. Ne näyttävät viihtyvän hyvin, vaikka luulin paikan olevan liian kuiva.
Viime vuonna sain mummiltani kasan sormustinkukan siementaimia ja nyt jokunen niistä alkaa kukkia. Nämä saavat lisääntyä täällä mielensä mukaan. Sopivat mielestäni tosi hyvin ruusujen kanssa.

Ruusutarhassa saa levitä mielensä mukaan myös tämä ihana valkoinen puistolemmikki, joka katosi muutama vuosi sitten kokonaan. Onneksi maassa oli siemeniä jemmassa ja nyt siellä täällä näkyy uusia. Muutenkin ruusujen seassa suosin itsekseen kylväytyviä lajeja kuten akileijoja.

Ruukkukasvitkin olivat kaikki elossa, vaikkakin osa vähän velttoina. Saivat kunnon kastelun niskaansa ja joitain jaksoin vähän lannoittaakin. Nyt voi taas hyvillä mielin keskittyä saaren puutarhaan, kun vähän on käynyt hoivaamassa kaupungissakin. Auton takakontissa matkasi mukaan laatikollinen uusia taimia, joita pääsenkin pian istuttamaan tänne. Kirjoittelen niistä sitten seuraavaksi.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Ötökän elämää

Olen vaihtanut lomailussani isomman vaihteen päälle. Kulunut viikko meni vielä laittaessa mökkiä ja sen puutarhaa juhannuskuntoon. Kun juhlat eilen olivat ohi ja loputkin vieraat lähteneet, nukuimme koko perheen voimin parin tunnin päiväunet. Sen jälkeen alkoi täysin joutilas lomailu. Tänään on ollut mahtava hellepäivä, jota olen viettänyt lähinnä ötököitä tuijottaen. Välillä luin vähän kirjaa ja katselin vaihtelun vuoksi kirjosieppojen syöttötouhuja. Sitten tuijotin taas kimalaisia. Täytin lapsille pienen uima-altaan pihaan ja sitten taas katselin niittyä. Täydellistä pääntyhjentämistä ilman minkäänlaista tavoitetta tai tarkoitusta.
Kulta- tai kuparikuoriainen (en osaa tunnistaa) pörräävät mielellään niityllä. Niiden ravintoa ovat heteet.
 Tätä kaveria yllä en huomannut edes kuvaavani. Täytyy kaivaa hyönteiskirja esiin.
 Maksaruohossa oli parhaimmillaan kymmenen kimalaista yhtä aikaa.
 Lehtosinilatvat ovat mirrinmintun ohella suosikkiperennoja hyönteismaailmassa.
 Pioneissa on tilaa pörrätä.
Luulin lehdistöstä, että tässä kasvaa jokin kurjenpolvi, mutta mikä ihanuus tämä olikaan. Taitaa olla tarhakullero. Olisiko Alabaster tai New Moon?
Huomenna ajattelin tehdä vähän linnunpönttöjä. Nyt täytyykin taas ilta lepäillä, niin jaksaa :D

torstai 21. kesäkuuta 2018

Ihanan sateista juhannusta kaikille!

Onpa ihanaa, kun on satanut ja lisää sadetta on luvattu huomiseksi! Hyvät juhannuskelit saa siirtymällä sisätiloihin.
Sade ei ollut kovin rankkaa, enkä malttanut pysytellä poissa puutarhasta, vaan nautin raikkaasta ilmasta ja sateen tuoksusta. Suoritin myös ihanaa sadevedenkeruurituaalini: kaatelin vettä täysistä saaveista vielä tyhjiin saaveihin, täytin tomaattien kastelualtaat piripintaan, täytin kaikki löytämäni kastelukannut ja ämpärit. Aaah! Ensimmäistä kertaa tänä kesänä!

Kasvit ja minä emme olleet ainoat, jotka intoilivat sateesta. Lapset pääsivät taas lempipuuhaansa - lotraamaan erilaisten kannujen, pullojen ja ämpärien kanssa ilman, että äiti koko ajan varoittaa tuhlaamasta kasteluvettä.

Niitty on juuri sopivasti juhannuskunnossa. Huomenna joukko lapsia (ja ehkä aikuisiakin) pääsee etsimään seitsemää kukkaa tyynyn alle. Aiempina vuosina olen vähän huolissani kehotellut poimimaan vain yhden kappaleen kutakin, mutta nyt kukkia on niin runsaasti, että eipä tarvitse siitäkään nipottaa. Vaikka seppeleitä tekisi. Voiko parempaa juhannusta siis toivoa: saavit on täynnä sadevettä ja niitty täynnä niittykukkia. Mitä sitä muuta tarvitsee?
 IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE!