maanantai 20. tammikuuta 2020

Tammikuun kukkia

Luen paljon englantilaisia puutarhalehtiä ja -kirjoja ja joskus vähän kadehdin heidän talvinumeroitaan, joissa esitellään talvikuukausien puutarhatöitä ja talvisin parhaimmillaan olevia kasveja. Omassa puutarhassa kun yleensä tuntuu, että talvikuukausien ainoana puutarhahommana on lumen kolaaminen, pihan hiekoitus ja rusakkoverkkojen korjaaminen. Niinpä nyt kun saamme nauttia vaihteeksi tällaisesta lauhasta talvesta, täytyy ottaa ilo tästä irti.
Erityistä iloa tammikuiseen puutarhanhoitoon tuovat juuri kukintaansa aloittavat lumikellot. Niiden nuokkuvia valkoisia pompuloita pilkistelee sieltä täältä valkoista puutarhaa. Tammikuussa en ole ennen löytänyt pihastani kukkivia lumikelloja. Tosin ei tämä nyt mikään ihan mahdoton sensaatio ole, sillä viimekin vuonna lumikellot kukkivat hangen läpi helmikuussa.
Myös jouluruusut ovat avanneet nuppunsa. Nämä kasvavat harmillisen syrjässä valtavien lumikärhöjen juurella. Sääli, sillä tuolta pöheiköstä kukat eivät juurikaan näy, ellei versoja siirrä pois edestä.
Tässä vielä havainnollistamiseksi kuva lumikärhöjen varsista. Aikamoiset. Tuossa taitaa kasvaa kolme vartta yhdessä ja käsi ei enää mene läheskään niiden ympäri. Lumikärhöä ei kannata ihan pienen paikkaan istuttaa.
Jos talvi tällaisena jatkuu, ei tarvitse jännittää herkempienkään kasvien talvehtimista. Itselläni on nyt uutena talvehtimista yrittämässä ulos istutettuna ennen kuistilla talvehtineet neidonhiuspuu, hondonvaahtera "Aureum" sekä viime kesänä ostettu japaninvaahtera. Myös Virosta ostamani kirjavalehtinen herttahortensia saattaa selvitä tällaisesta talvesta. Oikealla takakulmassa vihertää bambu. Se kyllä talvehti edellistalvenkin ulkona, kun kyllästyin siihen kuistilla ja heitin sen mäkeen. Koska bambu selvisi talvesta ulkona ja pysyi elossa kalliolla kesänkin ilman kastelua, päätin istuttaa niin sitkeän kasvin lammen taustalle. Ehkä lammen ympärillä kasvaa pian bambumetsä.
Nyt siis mennään vielä vihreissä maisemissa, mutta eihän näistä säistä koskaan tiedä. Voipi tulla vielä kovat pakkaset ja lunta. Tai voi olla, että kevät tästä vaan lämpenee ja siirtyy ongelmitta kesään. Itse en ole kovin huolissani, kävi niin tai näin. Suomessa kun kasvit joutuvat joka tapauksessa kestämään säätilan vaihteluita ja halloja voi tulla vielä kesäkuussakin. Täällä Turussa talvet yleensäkin sahaavat edestakaisin ja lumet tulevat ja menevät. Lumikolan sijaan täytyisi nyt tarttua haravaan ja sitten lähteä leikkaamaan taikinamarja-aita. Niin ihanan englantilaista!

tiistai 14. tammikuuta 2020

Valkoiset perennat puutarhassa

Sain Sailalta Saaripalstalta haasteen kertoa puutarhan valkoisista perennoista. Haaste on lähtöisin Lappalainen etelässä -blogista täältä: http://lappalainenetelassa.blogspot.com/2020/01/valkoiset-perennat-puutarhassa.html. Mielelläni esittelen puutarhani valkoisia perennoja, kun nykyään minulla on niitä.  
Perustin edelliskesänä kaupungissa talon itäpäätyyn valkoisen puutarhan. Rajasin alueen taikinamarja-aidalla ja tein sen keskelle vanhoista betonitiilistä polun. Keväisin siellä hehkuvat valkoiset tulppaanit, narsissit, helmililjat ja hyasintit.

Valkoiset särkyneet sydämet sopivat kauniisti minusta tulppaanien seuraan. Itäpääty on aika varjoinen ja kukinta kestää yleensä pitkään.
Keväällä muita valkoisia perennoja ovat valkoiset orvokit, jotka ovat levinneet siemenestä mukavasti valkoisen puutarhan mattokerroksessa. Välillä näistä siementaimista tulee sinisävyisiä, mutta ne olen siirtänyt siten kulman taakse varjopuutahraan kukkimaan. Keväällä kukkivat valkoisista myös lemmikit sekä arovuokot. Morsiusleinikki on kasvi, jota haluaisin kevättä vielä sulostuttamaan. En ole vain onnistunut sellaista löytämään.
Kesällä valkoisessa puutarhassa kukkivat pionit, kurjenpolvet, iirikset, sormustinkukat sekä kärhöt. Lumikärhöt kasvavat pergolassa. Olen kylvänyt valkoista akileijaa valkoiseen puutarhaan pari vuotta sitten, mutta kukkia ei ole kuulunut.
Valkoisissa tarhaviinikärhöissä on hauskat kellokukat. Tämä kasvaa kaariportissa varjotarhassa.
Valkokukkaisia maanpeittäjiä on onneksi runsaasti. Valkoisessa puutarhassa kasvaa maata peittämässä mm. mansikkaa, tuoksumataraa sekä valkoista tarhavarjohiippaa. Viime vuonna istutin lisäksi virosta ostamani valkokukkaisen vuorenkilven. Mielenkiinnolla odotan, millainen se mahtaakaan olla.
Valkoisia kukkia löytyy myös kalliolta. Tässä kivenkolossa viihtyy valkoinen salvia.
Syksyllä valkoisessa puutarhassa kukkivat syysleimut, alpit, tähtiputket sekä kimikit. Valkokukkaisissa perennoissa on onneksi niin paljon valinnanvaraa, että kukintaa riittää aikaisesta kesästä myöhäiseen syksyyn ja paahteisesta kalliosta varjoisaan lehtoon.

torstai 9. tammikuuta 2020

Uusia ennätyksiä

Viime vuonna olin niin onnellinen kun ensimmäinen lumikello kukki jo helmikuussa. Tänä vuonna saattaa olla uuden ennätyksen paikka. Kävin kalliolla vähän kurkkimassa, josko sieltä jo jotain olisi noussut, kun päivätkin jo pitenee, lämpötilat ovat plussan puolella, eikä hankikaan hillitse.
Ensimmäiset krookukset bongattu. Niitä nousee nyt kaikkialta. Miten suloista.
Syyssahramit ovat myös vielä ihan kivan näköisinä. Olisipa hauskaa, jos samaan aikaan pihassa kukkisi syys- ja kevätsahramit.
Kevätkurjenmiekat ovat myös porukalla lähteneet puskemaan kohti kukkimisennätystä.
Lumekelloa en vielä löytänyt kukassa, mutta kaukana ei olla. Harmillisesti olen tarkentanut lähes kaikissa kuvissa ruskeisiin lehtiin, mutta jos tarkasti katsoo, näkyy lumikellon päässä jo valkoista. Sieltä se kukka hyvin pian pullahtaa ilmoille ihasteltavaksi. Ja kun sääennuste lupaa plussakelejä vielä monta päivää, taitaapi olla, että saan tästä uuden lumikelloennätyksen. Olenkin haaveillut vuodesta, jolloin jokaisena kuukautena puutarhassa kukkisi jotain. Viime vuonna vain tammikuu jäi ilman kukintaa, joten nyt on mahdollisuus ympärivuotiseen kukintaan.
Kevätpikkusydämet ja muutkin perennat ovat myös lähteneet kasvuun. Pionien punaiset päät ovat sentään vielä maan suojissa.
Piti ottaa taikinamarjasta talvipistokkaita, mutta sepä ei enää ole lepotilassa ollenkaan. Ihan jo vihertää koko aita. Täytyykin leikata se ensi viikolla ja laittaa pätkät juurtumaan.
Tunnelma on omituinen. Toisaalta piha näyttää ihan syksyiseltä. Persiljat ja curry-yrtit vielä sinnittelevät lavoissa ja syyssahramit pilkistelevät sieltä täältä kalliolla.
 Toisaalta taas maa puskee piippoja minkä ehtii ja koko puutarha on lähdössä kasvuun. Mutta sitten tämä valo ja tämä kylmyys. Vaikka mittari ei näytä pakkasasteita ja aurinkokin välillä pilkahtaa, niin se ei ole kevätaurinkoa. Se on vielä selvästi talvista kylmää valoa, joka ei lämmitä.
Hyvin mielenkiintoinen tammikuu edessä, sillä kyllähän tässä vielä on mahdollisuus vaikka minkälaiseen pakkastalveen ja kinoksiin. Lapset kaipaisivat kovasti lunta. Minä voisin kyllä jatkaa tästä suoraan krookusten kukintaan. Mites te muut? Voiko kevät alkaa jo tammikuussa?

tiistai 7. tammikuuta 2020

Uuden pihan suuntaviivat

Kävin juttelemassa koulun entisten omistajien kanssa ja juttu kääntyi tietenkin myös puutarhaan. Kuulemma kevätesikko on siellä kovasti levinnyt ja kukkii keväisin siellä täällä lemmikkien kanssa. Myös valkovuokkoja kuulemma löytyy sekä iso penkki nauhuksia. Minua varoiteltiin tatarista, jonka palasen he olivat naapurin pari metrisestä pöheiköstä siirtäneet omaan pihaan ja joka oli hetkessä yrittänyt valloittaa koko pihan. Talon nurkalta se kuulemma vieläkin puskee ylös, vaikka sitä on jo vuosia myrkytetty. Täytyy pitää silmät auki ja viikate valmiina.
 En millään malttaisi odottaa vielä paria kuukautta nähdäkseni, mitä kaikkea maasta alkaa nousta. Kovasti olen yrittänyt mieltäni malttaa suunnitelmien laatimisessa. Riippuuhan paljon siitä, mitä kasveja maasta alkaa nousta ja siitä, miltä puutarha alkaa tuntua, kun siihen paremmin tutustuu. Joitain yleisiä suuntaviivoja olen kuitenkin jo vetänyt siitä mitä pihaan haluan ja en halua.
 Haluan pihasaunaan vievän polun, jota ympäröi englantilaiseen cottage garden -tyyliin värikkäät ja runsaat kukkaistutukset.
 Haluan hyödyntää pihan vanhat tiilet ja muun materiaalin, kuten tämän vanhan kylpyammeen ja ostaa mahdollisimman vähän uutta.
 En halua ruohonleikkuria tänne. Hedelmätarhassa nurmi näyttää jo sopivasti valmiiksi olevan täynnä maahumalaa. Ajattelin kuoria sieltä täältä nurmea pois ja istuttaa koloihin tuoreen niityn kasveja.
En halua kaataa yhtään puuta. Tilaa on kuitenkin niin paljon, että sovimme kaikki tälle tontille.

maanantai 30. joulukuuta 2019

Puutarhavuosi 2019 -haaste



Jee, tämähän tuli  kuin tilauksesta. Kamerani akku oli tyhjentynyt ja laturi on kaupungissa, joten en ole päässyt mitään postailemaan, mutta onneksi Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista haastoi minut muistelemaan kulunutta vuotta ja sen puutarhamuistoja. Tässä tulee siis vielä viimeinen katsaus ennen vuotta 2020.
1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä 
Kokeilin hyötykasvien onnistunutta kasvatusta ensimmäistä kertaa elämässäni. Aiemmat kokeiluni ovat olleet  peurojen täyttämässä saaressa, jossa sataa kaksi kertaa kesässä. Nyt rakensin isot kasvilavat kaupunkiin, hain peräkärryllisen hevosenlantaa niiden pohjalle ja täytin loput uudella ostomullalla. Ja kyllä kasvoi! Spagettikurpitsat kiemurtelivat metrien päässä tehden hurjasti hedelmää. Kesäkurpitsoja tuli niin paljon, että jouduin jahtaamaan naapureita ja sukulaisia ja tyrkyttämään niitä joka paikkaan. Myös porkkanat, sipulit, persilja ja retiisit kasvoivat erittäin hyvin. Ehkä ensimmäisen vuoden iskuvoima on lannasta nyt syöty, mutta innolla odotan ensi vuotta ja uusia kylvöjä.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...
Minulla on aina kymmeniä sivuja suunnitelmia. Niistä toteutuu ehkä muutama. Tänä vuonna piti tehdä kaikki taaskin valmiiksi. Eipä tullut valmista, mutta pihan pohjoispuoli alkaa olla melkein valmis.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d.Autolastillinen...eikun kaksi... eikun...
Kasveja tuli taas autolastillisia. Ei ehkä ihan niin paljoa kuin edellisinä vuosina, mutta enpä taaskaan iljennyt laskea, kuinka paljon rahaa minulla kesässä kasveihin menee.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!
Luulen, että persikkapuu Red haven näki viimeisen kesänsä. Se ei ole sopeutunut ulkona asumiseen sen jälkeen, kun annoin sen kasvaa muutaman vuoden ruukussa kuistilla. Onneksi viime vuonna istuttamani persikka Maira selvisi ongelmitta talvesta ja teki heti pari hedelmääkin.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Puutarhurin, joka leikkaisi nurmikon, kitkisi sorapolut ja tarjoilisi minulle kylmää juotavaa, kun tuijotan penkillä puutarhaa ja teen uusia suunnitelmia.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?
Ilokseni saaressa peurat eivät syöneet marhanliljoja tänä vuonna ja sain ekaa kertaa nauttia niistä ja ällistellä, miten ne voivat noin kukkia, kun ne vuosi toisensa jälkeen on syöty heti alkuunsa.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?
Kaupungissa talon pohjoispuolen uudistus lavatarhoineen, mansikoiden peittäminen hyötyistutuksineen, uusine polkuineen, syyspenkkeineen ja saniaiaspenkkeineen. Pohjoispuolesta, joka oli vielä vähän aikaa sitten varjoista pöheikköä on tullut pihan kiinnostavain osio.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Keinu. Varsinkin, kun uudet omenapuuni tekivät ensimmäiset hedelmänsä, istuin keinulla rouskimassa niitä ja ihmettelemässä, miten kivaa onkaan välillä istua puutarhassa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Menin taas ostamaan syysaleista aivan liikaa kasveja. Mm. vadelmia, hunajamarjoja, hortensioita yms., joita en millään enää jaksanutkaan istuttaa. Onneksi jaksoin istuttaa ne tyhjentyneisiin vihanneslavoihin valeistutukseen.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Sain mummiltani vanhan kannan raparperia, sellaista kapeavartista ja kokonaan punaista. Hän lapiolla nyhri minulle palasen omasta kasvistaan ja palassa ei mielestäni ollut kuin vartta ja lehti. Harmitti vähän, kun todella tuota kasvia pihaani halusin, mutten viitsinyt mummiani tällä enempää vaivata. Istutin varren maahan ja ilokseni se kasvatti vielä syksyllä uuden lehden. Toivotaan, että keväällä se nousee sieltä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Minä petyn joka vuosi ritarinkannuksiini. Ne pitäisivät selkeästi kosteammasta puutarhasta. Ne kukkivat huonosti, kaatuilevat ja härmääntyvät. En silti saa niitä koskaan siirrettyä. Ehkä ensi kesänä siirrän ne koulumme pihaan. Siellä riittäisi kosteaa savea.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun
Kyllä se varmaan oli kasveihin. Keinun lisäksi en oikein muita hankintoja tehnyt. Puutarhamatkan Viroonkin sain lahjaksi ystävältäni.

13. Mitä opit?
Opin, että peurat osaavat paitsi hypätä, myös ryömiä. Ei siis riitä, että aita on riittävän korkea (yli 2,5 m), sen pitää olla myös tiivisti maahan pultattu.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?
Oikeastaan pakko valita kaikki. Suunnitelmia on taas jo valtavasti. Into alkaa kasvaa, kun päivät taas alkavat pidentyä. Odotan taas ihmeitä itseltäni. Lisäksi vähän kauhua sekoittuu tunnelmiin, sillä niin kuin olen täälläkin kertonut, ostimme vanhan koulun isolla tontilla ja ensi keväänä minulla on kahden puutarhan sijaan kolme. Ehkä se on vähän niin kuin lasten kanssa, että tuntuu, että kädet on jo täynnä kahden kanssa, mutta kun se kolmas saapuu, niin ihmeesti sekin siinä hoituu. Vai...?

Heitän haasteen seuraaville säännöllisesti lukemilleni blogeille:


Haasteen saa napata vapaasti mukaan ilman haastamistakin. Haasteeseen saa myös ilman muuta osallistua, vaikka olisi sen jo aiemminkin tehnyt, sillä joka vuosihan on erilainen kuin edellinen.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.




 Kiitos vielä Minna tästä haasteesta. Nyt kohti uudenvuoden juhlintaa! Tervetuloa vuosi 2020!


sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Uutta pihaa tutkailemassa

Sade taukosi hetkeksi ja pääsin tutkimaan uutta pihaa valoisaan aikaan ja niin, ettei vettä vihmo vaakatasossa. Olen täällä aina tilaisuuden tullen kierrellyt ja vähän tutustut paikkoihin. Pellon rajalta vanhan navetan takaa löytyy kasvilavoja. Eiköhän näihin jotain istutettavaa keksi.
Linnunpönttöjä on pihapiirissä valtavasti. Varsinkin kottaraisille, jotka viihtyvät tässäkin kerrostaloasunnossa. Joen rannalla on telkän pönttö ja kuulemma tervapääskyjä saapuu myös kesällä. Innolla odotan kasvien lisäksi myös sitä, millaisia uusia lintututtavuuksia täältä löytyykään. En ole varma, olenko koskaan nähnyt edes kottaraista. Ei niitä Turun keskustan tuntumassa tai meidän saaressa ainakaan asusta.
Ihanaa, iso kasa vanhoja tiiliä! Rakastan tehdä reunuksia ja polkuja ja tässä heti lähti ajatus lentämään, mitä näillä tiilillä voisikaan tehdä.
 Löysin myös ison pinon sammaloituneita kattotiiliä. Ehkä niistäkin saisi hienoja reunuksia rakennettua.
Entäs mitä tästä vanhasta kylpyammeesta sitten voisi kyhätä? Vai hakeekohan entinen omistaja vielä tämän pois? Ehkä en vielä ala kaikelle miettimään uutta käyttötarkoitusta.

 Taloon vedettiin juuri uudet viemäriputket ja piha on sen näköinen. Isot kaivuutyöt yhdistettynä tauottomaan sateeseen ovat saaneet pihasta ison savivellin. Lapset ovat haltioissaan. Kuulemma paras piha ikinä. Onneksi saimme pyykkikoneen paikoilleen tänään.


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Uusi koulu

Tai vanhahan tämä koulu on. Se on valmistunut 1924 ja toiminut kouluna aina 2000 luvulle asti. Sitten pariskunta, jolta me ostimme koulun, osti sen ja kunnosti asunnokseen. Nyt on sitten meidän vuoro nauttia tästä ihanasta vanhasta rakennuksesta - unohtamatta tietenkään sen pihapiiriä.
Vihdoin avainten luovuttamisen päivä koitti sunnuntaina ja pääsin touhuamaan sydämeni kyllyydestä. Saatan poiketa jossain vaiheessa blogini puutarhaan keskittyvästä linjasta ja esitellä koulua sisältäkin. Varsinkin, kun pääsemme pienessä pintaremontissamme etenemään. Nyt kuitenkin vielä kuvia ulkoa.
Pihan perältä löytyy pikkuruinen keltainen puusauna. Sitä en vielä ole ehtinyt kokeilla, mutta joulusauna tullaan varmasti lämmittämään.
 Tontti rajautuu pieneen jokeen. Tässäpä on paikka ihan uudenlaisille istutuksille. Mikäköhän tällaisella joenpenkalle viihtyisi?
 Pihapiriin kuuluu myös vanha ulkorakennus, jossa on ollut varastotilan lisäksi koulun puucee sekä navetta. Aika suloista ajatella, että koululla on ollut oma lehmä. Tuolla en ole vielä käynyt, sillä edellisillä omistajilla on siellä vielä tavaraa. Saavat rauhassa kuljetella omansa pois ja sitten lähden tutkimusretkelle.
 Koska räntää vihmoi taivaan täydeltä ja ilta alkoi hämärtyä, en ehtinyt kasveja sen tarkempaa kuvaamaan. Kuivuneista varsista tunnistin ison rivin nauhuksia sekä kultapiiskuja. Lisäksi lumesta pisti esiin vihreitä sormustinkukan ruusukkeita. Puista tunnistin ainakin vanhoja omenapuita sekä ilmeisesti kirsikkaa.
 Olen aina ihaillut pylväshaapoja ja nyt tässä näyttäisi kolmen rivi olevan! Haapojen takana avautuu koulun vanha kenttä. Kävin sitäkin vähän katselemassa ja se on ihan heinittynyt ja täynnä lupiineja. Minulla on siis tässä 2000 neliötä lupiinikenttää. Minusta lupiinit ovat aivan ihanan näköisiä, mutta ymmärrän kyllä, että niiden ei haluta luontoon leviävän. Miten ihmeessä nitistän 2000 neliötä lupiineja :D:D Jännittävää!