sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uusia ystäviä - vanhoja vihollisia

Aloitetaan viikonlopun mukavista kuulumisista. Kesäloman viimeinen viikonloppu tuli vietettyä missäs muuallakaan, kuin mökillä. Olen peura-aidan jälkeen muokannut lähes kaikki istutusalueet, jakanut kasveja, siirrellyt uusille paikoille, laajentanut kukkaistutuksia sekä tietenkin tuonut saareen uusia kasveja. Kuukaudessa uudet kasvit ovat jo kotoutuneet uusille asuinsijoilleen.
Isoon paraatipenkkiin ostin etureunaan kaksi uutta maanpeittoruusua. (kolmas täytyy vielä ostaa!). Toisen nimi oli Sommer 2000 ja tämä kuvassa kukkiva on Sommarwind. Olen niin iloinen, että keksin nämä maanpeiteruusut. Pähkäilin kauan, mitä tähän etureunaan muurin viereen voisi istuttaa, mutta nämä sopivat juuri tähän tarkoitukseen. Eivät kasva puolta metriä korkammaksi ja versot roikkuvat kauniisti kivimuurilla.
Paahteiseen nurmikkoa rajaavaan penkkiin istutin mirrinminttujen seuraksi kolme purppuratulikukkaa (Plum Smokey nimeltään). Kaunis kuin mikä. Toivotan viihtymistä ja innokasta siemennystä.
Paahdepenkiin niinikään hankin pari koreakärsämöä. Valkoiset kukinnot loistavat raikkasti muuten värikkäästä sillisalaatista.
Värikkäästä puheenollen... oli pakko vielä lisätä väriä ja ostaa muutama karvasilkkiyrtti. Upea oranssi kukinta.
Pari vuotta sitten heittelin paahdepenkkiin kärsämösekoituksen, jossa oli eri sävyisten kärsämöiden siemeniä. Nyt vaaleanpunaiset ja pinkit kärsämöt ovat kasvaneet kukintaikään.
 Vielä odottelen aprikoosinväristen kärsämöiden ilmestymistä.
Kylvin kesällä myös pari pussia kesäkukkasekoitusta maahan. Muutama kukka sieltäkin on tullut, vaikka peurat ovat nämä parturoineet melko tarkasti. Kesäkukkamaahan ilmestyi myös runsaasti tilliä :) Sopii oikein hyvin kesäkukkiesn sekaan.
Saavuttuamme mökille huomasin heti, että puutarhassa oli taas käynyt kutsumattomia vieraita. Amppelimansikat oli kaluttu viimeistä lehteä myöden. Myöskin uudet maksaruohon taimet oli typistelty ja kaikkialla uusissa istutusalueissani oli tuttuja jälkiä - PEUROJA! Eikö edes kaksimetrinen aita riitä?!?!? Lannistuneena laahustin sisään kahvia keittämään, kun jo hetken päästä näin ikkunasta, että vadelmamaalla oli syömingit käynnissä. Menin varovaisesti pihalle, etten pelästyttäisi ihan hysteeriseksi valkohäntää, mutta halusin nähdä omin silmin, mistä ne tulevat yli. Peuran ilme oli kuin peuran ajovaloissa. Se kulki minut huomattuaan edes takaisin aidan viertä ja välillä kääntyi minua huolestuneesti katsomaan. Kohotin vähän kättäni ja se oli liikaa - vain metallin helähdys kuului, kun peura loikkasi yli kaksimetrisen riista-aidan. :( Kaksi minuuttia ajattin luovuttavani, mutta sitten sisuunnuin ja aloin jo suunnitella kaikenlaisia korotuksia aitaan. Ehkä kolmimetrinen aita riittäisi...Tänään kävelin läpi koko aidan ja tutkin, olisiko jossain kohtaa, josta peurojen olisi helppo yli hypätä. Sitten sen löysin! Mieheni oli virittänyt väliaikaisen esteen puuvaraston ja aitan välille  ja tuuli oli ilmeisesti kaatanut sen. Peurat olivatkin ilmeisesti sieltä tulleet pihaan! Mikä onnen päivä! Nyt siihen on naulattu verkkoa ja olo on taas luottavainen. Sotaa ei voitetan näköjään yhdessä kesässä, mutta vielä ei ole aika luovuttaa.

perjantai 11. elokuuta 2017

Vaikeita valintoja ruukkupuutarhassa

En haluaisi vielä käyttää s-sanaa. Ulkonahan on vielä ihan kesä. Lehdet eivät putoile puusta, aamulla ei tarvitse sormikkaita. Ehkä tämä liittyy siihen, että maanantaina alkaa taas työt ja väkisinkin puutarhassakin ajatukset kääntyy siihen, että kesä saattaa tänäkin vuonna loppua.
Kuistilla hallitsevat vielä huonekasvit. Ne pääsivät tänne perusteellisen kevätsiivouksen jälkeen, kun viimeinenkin viileässä talvehtinut ruukku ja esikasvatukset oli saatu pihalle.
Auringosta pitävät huonekasvit saavat täällä kunnon tankkauksen lämpöä ja aurinkoa sekä ihanaa ilmankosteutta. Olen myös kuullut, että monet kasvit nauttivat vuorokauden lämpövaihteluista. Varjossa viihtuvät kasvit ovat olleet seinän vieressä, etteivät ihan käristy.
Mehikasvit ovat kuistin ainoat vakiasukkaat, joita en vie ulos kesäisin, enkä sisälle taloon talvisin. Ne vaikuttavat viihtyvän hyvin omalla hyllyllään. Tökkäsin ilmakasvinikin mehikasvien joukkoon, kun se vaan kärsi ja harmaantui sisällä. Kuistilla se muuttui heti vihreäksi. Ehkä se on se ilmankosteus.
Varmasti aika pian alan taas kantaa huonekasveja sisällä ja totuttaa niitä kuivaan sisäilmaan. Ilmoista riippuen alan myös kantaa kasveja kuistille ulkoa. Nyt olisi vain vaikeita päätöksiä edessä. Mitkä kasvit talvetan, vai olisiko aika luopua joistain kasveista. Tila on rajallinen ja haluaisin tänä syksynä entistä enemmän sipulikukkia ruukkuihin, jotta kevään tullen saisin nauttia aikaisin ensimmäisistä kukista. Ison tilan vievän persikkapuuni istutinkin jo keväällä maahan, mutta liian monta uutta kasvia on tullut ostettua kesän aikana.
Kukkaportailta talvetukseen lähtee ainakin uskollinen ja helppo oliivipuu sekä uusi aprikoosipuu. Ehkä talvetan myös toisen buddleijan kuistilla. Toisen istutinkin jo keväällä maahan. Kokeillaan, miten se siinä talvehtii. Saattaa olla, että istutan laventelitkin maahan ja koitan niiden selviytymistä siellä. Viimeksi kun yritin talvettaa laventelit kuistilla, ne kuolivat, kun leikkasin ne keväällä.
Eukalyptus tulee talvehtimaan kuistille. Olen ollut siihen tosi tykästynyt ja ajattelin koittaa lisätä sitä keväällä, niin saisin istutuksiin hyvää täytettä. Eukalyptyksen alla olevat sitruunan, ihmeköynnöksen ja minimaalisen pienen maljaköynnöksen talvetan myös. Ne ovat vielä nin pieniä, etteivät juuri vie tilaa. Verililjojen kohtalo täytyy miettiä.
Kiiviköynnös on myöskin tämän kesän uutuus. Mihinköhän pulaan sen kanssa joudun tulevina vuosina? Näyttäisi olevan melko rehevä ja nopeakasvuinen.
Rehevästä ja nopeakasvuisesta puheenollen...Sinisade on yksi ongelmallisimmista. Se oli kyllä kaunis kukkiessaan kuistilla, mutta kasvaa niin valtavaksi jo ennenkuin sen uskaltaa siirtää ulos, että sitä on vähän vaikea kustilla kasvattaa. Toisaalta, jos sen maahan istuttaisi, se voisi siinä selvitä, mutta tuskin koskaan kukkisi (vähän kuin toinen ongelmatapaukseni vuorikärhö) ja toisaalta istutus maahan kannattaisi varmaan tehdä jo keväällä. En kyllä hentoa tätä poiskaan heittää. Täytynee vaan viritellä jotain naruja kattoon, jota pitkin tämä voi kiipeillä.
Ensi talvena pitiäsi kuistille mahtua nämä neljä kärhöruukkua. Viime talvena en talvettanut kärhöjä, vaan laitoin ne syksyllä maahan ja hienosti kaikki selvisivät ja kukkivatkin kesällä. Nyt tosiaan ostin varta vasten pieneksi jääviä jalokärhöjä, jotta voisin ne pitää ruukuissa seuraavaan kesään.
Aitoviikunan kohdalla käyn myös jahkaamista. Se on kasvanut liian isoksi ja kärsinyt jotenkin kesän aikana. Varmaan kuivahti liian monta kertaa, tai sitten se kaipaa jo isompaa ruukkua. Luulen, että koitan leikata tämän talvella pienemmäksi ja vaihtaa keväällä uusiin multiin. Jos tämän tästä vielä saisi kauniinpaan kuntoon. Verenpisara luonnollisesti pääsee talvehtimaan. Se on aivan ihana ja kukkii usein pitkään vielä kuistille nostamisen jälkeenkin.
Taka-alalla olevan bambu vie paljon tilaa ja on aika rähjäinen. Ehkä istutan sen maahan vielä syksyllä. Banaanin ajattelin koittaa talvettaa kuistilla sekä hyllyllä olevat pienet kolibrikukan ja pasuunakukan. Etualalla oleva kurkuma on vähän kysymysmerkki vielä. Istutin kaupasta ostamani kurkuman juurenpalan ruukkuun talvella ja tällaiset lehdet se on kasvattanut. Toisaalta tekisi mieli seurata, miten se kehittyy, mutta tämä on ensimmäisten joukossa kompsotissa, jos tila käy ahtaaksi.
Samoin tämä inkivääri, joka on ilmeisen kuivahtanut kesän aikana. Inkivääriä vartioiva puutarhaleijona saattaa tosin olla toista mieltä. Uskaltaakohan tuota inkivääriä käydä hänelta nappaamassa....

maanantai 7. elokuuta 2017

Lumikärhöjä ja kadonneita kotiloita

Mieheni lomat loppuivat edellisviikolla ja viime viikon matkustelin lasten kanssa ympäriinsä. Ensin vanhemman kanssa Legolandiin ja sitten nuoremman kanssa Titi-nallen taloon. Viikon tauko puutarhahommista on varmasti pisin tänä vuonna. Viikonloppuna pääsin onneksi taas mökille ja kuokan varteen ja tänään oli edessä paluu kaupunkiin. Piha tuntui vähän vieraalta koko kesän mökkipuutarhassa puuhailun jälkeen. Lumikärhöt olivat ryöpsähtäneet taas tuttuun tapaan ja vallanneet yhden pergoloista. Tässä kasvaa neljä lumikärhöä sekä viisi tarhaviinikärhöä metrin välein, mutta viinikärhöraukat ovat jääneet pahasti alakynteen.
En voi kuin taas hehkuttaa tätä lumikärhöä. Miten jokin kasvi voikin olla niin elinvoimainen. Pisimmät versot ovat varmasti kuusimetrisiä ja kukkia on aina aivan valtavasti aina lokakuulle asti. Mitään erityistä hoitoa se ei tarvitse. En edes koskaan leikkaa sitä. Mahtava kasvi. Patsi ettei anna tilaa viinikärhöille. Jotain tapoja voisi olla!
Ruusutarha näyttää ihan kurjalta. Muutama hassu ruusu siellä täällä ja kumppaneina kasvavat jalokurjenpolvet ja jaloakiliejatkin ovat röyhähtäneet valtaviksi kukattomiksi lerpuiksi ympäriinsä. Metsäpuutarhassa on onneksi alkamassa hortensiakausi, jota jaloangervot värittävät. Viime vuonna jaloangervot ehtivtä kukkia ennen hortensioita, mutta nyt kukinta osuu samaan aikaan, niinkuin olin alunperin suunnitellutkin.
Ruusutarhan pergolassa viime syksynä istutettu tarhaviinikärhö Etoille Violette kukkii yllättävän kauniisti. Vähän olen kyllästynyt viinikärhköjen viininpunaan ja tämä tummempi violetti sävy on mukavaa vaihtelua.
Kerrottu verenpisara on vihdoin alkanut kukkia. Se talvehti hyvin ja on kasvanutkin ihan mukavasti ilman huolellista hoitoa yksin täällä kaupungissa.
Kukat ovat ihanan liioittelevia.
Viimeisenä vielä kummastelua kotiloista. Minulla on täällä kaupungissa aina ollut jonkin verran lehtokotiloita, mutta tänä vuonna olen löytänyt ihan muutaman. Sen sijaan täältä löytyy joka puolelta rikottuja tyhjiä kotilonkuoria. Ovatkohan pihan runsaat rastaat oppineet vihdoin syömään kotiloita?
Nyt tulee telkkarista ihana dokumentti Eedenistä pohjoiseen. Täytyy keskittyä katselemaan.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Tropiikin yöt

Olen käymässä taas pitkästä aikaa kaupungissa. On ollut niin kuivaa täälläkin, että keväällä istutetut atsaleat olivat ihan rutikuivia. Voi itku! Kovasti niitä kastelin ja toivotaan, etteivät ole kaikki heittäneet henkeään. Ruukut ovat yllättävän hyvin kestäneet ilman kastelua. Keväällä tekemääni uusiin penkkeihin oli ilmestynyt ensimmäiset kukat.
Ihana jättiäinen kukka kuivuudesta huolimatta. Täytyy jostain etsiä tämän nimi. Säästin kyllä tällä kertaa kaikki pahvit, jotta näkisin, mitä olen kasvattanut, mutta en nyt muista, mihin laitoin ne. Tällainen pienempi punainenkin kukkii.
Tein keväällä nämä penkit, enkä sitten keksinytkään, mitä haluan näihin istuttaa.
Penkkien vieressä on riippumatto ja ruukkukasveja, kuten bambu, banaani ja jättigunnera, joten alunperin ajattelin tehdä istutuksesta viidakkomaisen.
Etsin inspiraatiokuvia netistä ja loppujenlopuksi olenkin päätynyt tekemään istutuksesta trooppisen :D Helpommin sanottu kuin tehty täällä mäntyjen katveessa Suomessa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että löydän tunnelmaan sopivia kasveja, joilla saan riippumaton viereen trooppista tunnelmaa. Joitain kasveja olenkin jo koekasvattanut tänä kesänä.
Soihtuliljan kukinta alkaa olla ohi, mutta se on mielestäni jotenkin eksoottisen näköinen. Täytyy talvettaa näiden mukulat ja laittaa ensi vuonna uudestaan.
Erilaisia liljoja voisin myös siirtää penkkiin. Varsinkin jotkin idänlijat näyttävät mielestäni trooppisilta.
Ensimmäiset gladiolukset ovat jo kukassa. Näitäkin voisi istuttaa penkkiin muiden kasvien lomaan. Kävin taimistolla katselemassa, mitä muuta voisin istuttaa tunnelman luomiseksi ja päädyin erilaisiin kirjaviin kuunlijoihin sekä saniaisiin. Ne voisivat tuoda perustan istutukseen, jota sitten värittäisin erilaiin gladioluksin, daalioin, lijoin ja vaikka kalloin.
Ruukkukasvejakin voisi yhdistää istutukseen. Tämä kerrottu verenpisara sopisi ainakin trooppiseen teemaan.
Uudet puutarhaleijonatkin näyttävät aika eksoottisilta. Ehkä näillekin löytyy paikka omasta tropiikistani. 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesäkukka-arvostelu 2017

Kesäkukkaistutukset eivät ole minun vahvuuteni. Olen enemmän kiinnostunut monivuotisista ruukkukasveista, joita voin talvettaa kaupungissa kuistilla ja ehkä mielenkiinnon puute on johtanut siihen, että omat kesäkukkaruukkuni eivät ole juuri silmää hivelleet. Olen kuitenkin alkanut oivaltaa kesäkukkaistutusten ideaa. Se on vähän kuin sohvatyynyt. Rakennus, materiaalit, huonekalut, tapetit jne. ovat ne suuret tärkeät jutut, mutta sohvatyynyillä voi luoda sen viimeisen silauksen ja tunnelman. Tai vaihdella vähällä rahalla ja vaivalla sitä tunnelmaa. Ihan niinkuin kesäkukilla. Olen mökillä hiki roiskuen raivannut perennaistutuksia ja välillä on ollut pakko hengehtää tauolle katselemaan ruukkukukkiakin. Niitä taaskin niin kriittisellä silmällä katselin, että päätin kirjoittaa itselleni muistutuksesksi seuraavalle vuodelle vähän asioita ruukkukukista.
Koristeheinä etuterassilla. Ehdottomasti jatkoon. Auringon porottamalle etuterassille meren ääreen sopii oikein hienosti koristeheinät. Heinät vaan lavakaulukseen talvehtimaan ja keväällä taas purkkiin. Tähän voisi ensi kesänä hankkia muutaman muunkin ruukun ja istuttaa erilaisia koristeheiniä.
Amppeli sisäpihan terassilla. Ei jatkoon. Ihan surkean näköinen. Siniviuhka on kyllä kasvutavaltaan amppeliin sopiva, mutta haluaisin vähä jotain värikkäämpää ja näyttävämpää. Tähän täytyy ensi vuodeksi miettiä jotain muuta.
Begoniat sisäpihan terassin hyllyköllä. Jatkoon jatkoon. Ihanan helpot varjon kesäkukat kukkivat koko ajan tasaisesti. Tuon valkoisen saimme lahjaksi ja se on tosi kaunis. Täytyy malttaa ensikesänäkin ostaa tällainen vähän isompi.
Samaisen terassin pöydälläkin on begonia ja taustalla korituoli, jonka bongasin aitasta. Äitini ompeli siihen uudet päälliset ja minusta se sopii hyvin tänne vanhoista tavaroista koostuvaan terassisisustukseen.
Iso miljoonakello sisäpihan terassilla. Ei jatkoon. Mikä pettymys tämä onkaan ollut. Oli ihan täynnä kukkia, kun ostin, mutta sen jälkeen on kaikesta lannoituksesta ja kastelusta huolimatta kukkinut hyvin vaatimattomasti. Edelliskesänä tässä minulla oli oranssi riippapegonia, joka kukki upeasti koko kesän. Palaan siihen ensi kesänä.
Ruukut kasvihuoneen edustalla 1. Keltainen ruukkuruusu on ollut todella mieleeni ja se on kukkinut hienosti koko ajan. Istutan sen syksyllä penkkiin ja koitan talvettaa. Pelargonit myös menevät tietenkin jatkoon, ne ovat erinomaisia kukkia tähän paahteiseen paikkaan. Myös uusi tuttavuus härmesalvia pääsee jatkoon. Tosi kauniin sininen ja kimalaisetkin tykkää. Tosin en laita enää härmesalviaa ja pelargonia samaan ruukkuun, ne eivät oikein istu yhteen kasvutavaltaan.
Ruukut kasvihuoneen edustalla 2. Nämä eivät pääse jatkoon. Valkoinen siniviuhka on ihan mitätön, samoin neilikka. Voisin hankkia ensi kesänä tähän yhden pienen runkoruusun ja vaikka sitten pelargoneja ellen muuta keksi.
Kasvatuspussit leikkimökin seinässä. Nämä jatkoon. Ostin vuosia sitten puutarhamessuilta tällaisia pusseja, joihin voi istuttaa kasveja. Oli pakko, sillä tuolla kojulla ei silloin ollut ketään ja kävi jotenkin sääli nuorta myyjää. En ole näitä mihinkään tarvinnut, mutta nyt keksin naulata ne leikkimökin seinään ja laittaa kirjavalehtiset muratit niihin. Tosi hauskan näköiset.
Annansilmät leikkimökin terassilla. Paranneltuna jatkoon. Lasten leikkimökkiin on rakennettu pieni terassi, jonka laidalle ostin talvella kaksi pientä laatikkoa kukille. Paikka on tosi varjoisa, mutta hyvin ovat ale-annansilmät kukkineet. Näiden seuraksi istutan ensi vuonna samaa kirjavaa murattia, kuin pusseissakin. Ja jos löydän vielä samanlaisen, niin kolmas mahtuisi kaiteeseen hyvin.
Omenapuussa roikkuva ruusuliisa. Paranneltuna jatkoon. Yllätävän hyvin on ruusuliisa kukkinut omenapuun oksalla. Tämä muoviamppeli ei ole kiva, mutta tästä sain idean, että ensi kesäksi askartelisin pieniä sievempiä amppeleita ja ripustelisin niitä pihan kahteen vanhaan omenapuuhun.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Elämää peura-aidan jälkeen

Nyt on sellainen vimma ollut päällä, että hyvä kun on syödä malttanut. Peura-aita on saanut katselemaan puutarhaa mökillä ihan uusin silmin. Eikä se katseluun ole jäänyt. Kuokka, lapio, kottikärryt ja ämpärit ovat viuhuneet ja olen parissa päivässä myllänyt lähes kaikki kukkaistutukset läpi.
Pihapiirin keskellä olevaa nurmialuetta reunustaa kahdelta sivulta betoninen matala muuri. Sen viereen olen joskus tehnyt kapean reunuspenkin, jossa on selvinneet ainoastaan mirrinmintut, loistosalviat sekä aitokissanmintut. Tänään perkasin tämän penkin toisen sivun ja  siirsin kissanmintut nurmialueen toiselle reunalle rakenteilla olevaan puolivarjoisaan penkkiin. Salviat siirsin isoon luonnonkivillä reunustettuun perennapenkkiin. Mirrinmintut jaoin pienemmiksi, sillä ne olivat jo valtavia puskia, jotka lamoilivat nurmikolle. Istutukseen tuli vuorotellen mirrinminttua ja koreankärsämöä sekä oranssia karvasilkkiyrttiä. Lisää herkkua perhosille. Lisäksi päätin ostaa tähän vähän pinkkiä tarhatulikukkaa. Penkkiin on levinnyt vuosien aikana päivänkakkaraa ja myskimalvaa ja varoinkin häiritsemästä niitä myllätessäni.
Tuo nurmialueen toinen puoli on omenapuiden varjossa ja sinne rajasin alueen siellä jo kasvaneille pioneille. Pionien väliin siirtelin isossa perennapenkissä valloilleen ryöpsähtäneitä väriminttuja,  kissanmintut (jotka kerran ostin vahingossa, kun piti ostaa mirrinminttua), sekä valkoisen lehtosinilatvan siementaimia, joita on paikat pullollaan.
Lisäksi olin ostanut taimistolta tarhakullero Alabasteria, tarhakellukkaa sekä erilaisia tumma- ja kyläkurjenpolvia. Rajaan penkin nurmikosta löytämilläni vanhoilla tiilillä.
Vanhojen omenapuiden juuret olivat niin pinnassa, että ihan niiden ympärillä en ryhtynyt kaivuutöihin vaan kevyesti rapsutin nurmikon ja sammaleen pois, kuohkeutin maata, lisäsin noin 5 cm hiekan ja pussimullan seosta ja ajattelin nyhtää lasten hiekkalaatikon ympärillä kasvavasta pikkutalviosta vähän pätkiä ja päästää sen tänne valloilleen.
Omenapuita vasten olen isttuanut joskus kaksi tarha-alppikärhöä, jotka ovan olleet niin peurojen mieleen, ettei niistä ole paljon iloa ollut. Kaivoin varovasti nekin esiin rikkaruohojen sekä suojaksi laittamani rastasverkon alta. Oli melkoinen homma saada rastasverkko irti kärhöstä. Pieniä surkimuksia olivat, mutta elossa molemmat. Lisäsin vähän multaa juurelle ja annoin kannulliset kastelulannoitetta. Ehkä nekin siitä vielä toipuvat.
Tämän ison perennapenkin laitoin viime kesänä uusiksi, mutta eipä sekään kovin kukoistava ole. Multa on varmaan ainoa viime kesän hankinta, jota peurat eivät penkistä vieneet -  jotain sekin. Nyt päätin istuttaa tähän muutaman ruusun, tarhakellukkaa sekä nepalinhanhikkia. Ensi viikolla onkin aika käydä taas vähän puutarhakaupoilla. Ihanaa, ihan kuin olisi saanut uuden puutarhan!