maanantai 30. toukokuuta 2016

Long time no see

Kolme yötä poissa kotoa ja niin paljon tapahtunut sillä välin!

Suopursu on aloittanut ihanan metsäisentuoksuisen kukintansa.

Vaikka olen valittanut, etteivät atsaleat tai rodot kuki, niin ehkä olen ollut vain liian aikaisessa valitukseni kanssa. Revontuliatsalea Mandarin lights kukkii näin rohkeissa väreissä.

Taustalla alppiruusu "Eino" on avaamassa purppuranpunaisia kukintojaan.

Metsäpuutarhassa päänvaivaa aiheuttaa tämä kasvi. En tätä ole tänne istuttanut, enkä löytänyt Luontoportin tunnistusohjelmastakaan. En saa millään päähäni, mikä tämä voisi olla. Jos joku tietäväinen lukija tunnistaa, niin armahtakaa päätäni ja kertokaa.

Alppikärhö alkaa parin vuoden jurotuksen jälkeen näyttää todellista kauneuttaan.

Kivikossa on käynyt suuria katoja tänä talvena. Rakkaat punakissankäpäläkasvustoni ovat lähes kokonaan kadonneet. Myös mehitähdet sekä monet maksaruohot ovat poissa. Onneksi sammalleimut jaksavat ilahduttaa.

Tämän kevään iloisia yllätyksiä on myös tämä puolivillistä nurkkauksesta upeaan kukintaan rävähtänyt ruusukvitteni. Pari vuotta sitten raivastin tänne kulkureittiä ja käyttelin oksasaksia aika rajulla otteella. Silloin olen huomaamattani kasvin leikannut maata myöten pois ja rakentanut viereen polun kalliolle kulkemista varten. Sittemmin tämä nurkkaus on saanut olla rauhassa ja nyt tuijan takaa kohtasi näin upea näky.

Ikävän yllätyksen kotiinpaluussa aiheutti männyt siitepöly. Koko piha on verhottu viherkeltaiseen huntuun. Nyt olisi pieni kevätsade paikallaan.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Metsä kukkii

Puutarhani eteälänpuoleinen sivu on pengerretty kolmeen tasoon kivillä, jotka ovat ennen olleet vanhan talon kivijalka. Ylätasolla ovat autopaikat ja toinen kärhöpergoloista sekä kulkureitti alempana sijaitsevalle terassille. Kapealla keskipengermällä on ruusutarhani ja alapihalla, eli alimmaisella tasolla on viime kesänä laatoilla rajattu nurmialue sekä sitä ympäröivä metsäpuutarha. Tässä metsäistutuksessa olen käyttänyt vain happamaan maahan sopivia kasveja: rodoja, atsaleoita, magnolioita, mahonioita, hyöhenpensaita, hortensioita, mesimarjaa, puolukkaa, mustikkaa, rönsytiarellaa, rönsyansikkaa, suopursua, varjoyrttiä.... monen montaa ihanuutta.
Istutuksen vanhin osa on nyt kaksi vuotta vanha ja alkaa jo vähän näyttää siltä, kuin olin ajatellut.
Rodot ja atsaleat ovat olleet aika nirsoja ensimmäisinä vuosina kukinnan kanssa, mutta nyt kanadanatsalea kukkii rönsytiarellojen suojissa ensimmäistä kertaa.
Höyhenpensas on niin ihanan tuoksuinen ja hauskan näköinen pensas, että niitä on saatava tänne lisää.
Mesimarjat ovat alkaneet availla kukkiaaan ja ne melkein hukuttavat rodon alleen.
Köynnöshortensian halaus männystä on vain tiukentunut.
Narsissit ja helmililjat värittämät muuten keskeneräistä aluetta.

Pari viikkoa sitten istuttamani magnolia ilahdutti vielä avaamalla yhden nupun.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kaksi vuotta pähkäilyä, kaksi tuntia työtä

Olen kaksi vuotta katsellut keskeneräistä pergolaan päättyvää ruusupenkkiäni ja harmitellut, kuinka ikävän näköinen se on ja kuinka pitäisi tehdä se valmiiksi. Olen sen kivillä joskus jo rajannut ja ne ovat olleet tiellä pitkään ruohoa leikatessa. Tuolla takana siis alkaa ruusutarhani pitkä penkki.
Toisesta suunnasta, eli ruusutarhasta kun katsoo, niin tuo keskeneräinen kohta on pergolan edessä. Eli hyvä pergolakin on monta vuotta ollut ihan paljaana ilman mitään köynnöksiä. Mitä tuhlausta! Päätin edellispäivänä vihdoinkin kääriä hihani ja tarttua toimeen. Yhtenä syynä oli se, että puutarhamessuilta ostamani kaksi kärhöä kasvattivat jo juuriaan pitkälle ulos taimiruukkujensa pohjareistä. Ne oli saatava maahan ja tästä pergolasta olen haaveillut tekeväni oikein rönsyilevän kärhöpergolan.
 Kuorin kuokalla nurmikon pois. Se lähtikin ihanan isoina paloina kosteasta maasta. Sitten kuokin reunakiville sopivan syvänteen ja asetin ne paikoilleen. Aikaa meni tunti!
Tänään istutin kasvit. Kaivoin neljä isoa kuoppaa köynnöksille. Istutin tähän Jackmaniin, Hagley hybridin sekä tarhakeltakärhö Anitan. Yksi kuoppa jäi vielä odottamaan. Olin ostanut siihen sinisateen, mutta rupesin vähän jänistämään. Ehkä laitankin sen ruukkuun ja istutan tähän vaikka lumikärhön. Köynnösten eteen laitoin riviin kolme kanadalaista ruusua nimeltään Lambert Closse. Väleihin tökin sitten päivänkakkaraa, mirrinminttua, kellopeippiä ja ritarinkannuksia. Etureunaan istutin rivin peittokurjenpolvea.  Istutukseen meni tunti. Pikkukakkonen ei ollut ehtinyt loppua, kun kasvit olivat maassa, kastelu tehty ja maa tasoitettu.
 Kaksi vuotta tätä tuskailin ja kaksi tuntia sen tekemiseen sitten meni! Plus tietenkin kasvien ostaminen. Joskus kannattaisi jahkailun ja tuskailun sijaan tarttua vain kuokkaan ja lapioon. Nyt vain odottamaan kukintaa.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Liian monta tapaa pilata taimikasvatus

1) Vie taimet liian aikaisin liian viileään.

Tomaatintaimet jurottivat, eivätkä kasvaneet, joten ajattelin niiden tarvitsevan lisää valoa ja vein ne kuistille jo maaliskuussa. Viime viikolla heitin pusikkoon yhä tulitikkuaskin kokoiset minitaimet.

2) Älä kastele

Yritin kasvattaa kaunopunahattuja siemenestä ja sainkin hyvät alut aikaiseksi. Luin jostain, että taimet kärsivät liiasta kastelusta, joten annoin mullan kuivahtaa rauhassa - rutikuivaksi ja kivikovaksi. Taimet kuolivat.

3) Hanki lapsia

Toinen lapseni kasteli hengiltä yhden satsin ritarinkannuksia. Toinen ei voinut vastustaa tulikukkaviljelmän pinnalle levitettyä perliittiä vaan aina ohikulkiessaan nyppäsi muutaman murusen mukaansa. Ja siinä mukana lopulta kaikki taimetkin.

4) Liota ja unohda

Laitoin pussillisen mustasilmäsusannan ja päivänsinen siemeniä yöksi likoamaan vesiastiaan - ja unohdin ne sinne viikoksi. Yksi mustasilmäsusanna lähti kasvuun.

Nämä esimerkit ovat valitettavasti totta ja kaikki tältä keväältä. Onneksi oli kuitenkin yksi tapa pelastaa tilanne....

ESIKASVATETUT TAIMET!

Nyt kuistini näyttää siltä, kuin täällä asuisi huolellinen, täsmällinen ja järkevä puutarhuri, joka osaa kasvattaa taimia siemenistä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Jorma, Arto ja Pink lemonade

Rakastan näitä uusien suomalaisten pensasmustikoiden nimiä! Kun atsaleat nimetään Tarleenaksi ja Illusiaksi ja pensasruusut Soinnuksi ja Säveleksi, niin pensasmustikoita ei ole nimetty söpöilevästi vaan reilusti: Jorma ja Arto. Olisin jo viime vuonna ostanut Jorman ja Arton, ihan vain nimien vuoksi, mutta Jormat olivat loppuneet. En Artoa ihan yksinään halunnut jättää, joten ostin hänelle kaveriksi Pink lemonade -pensasmustikan. Arto talvehti suomalaisella päättäväisyydellä ja jouduin vain muutaman mustuneen oksanpään keväällä poistamaan. Pink lemonadesta sain sitä vastoin jättää muutaman oksan, sillä loput paleltuivat. Ehkä Arto ei yksin jaksa noin hentoista neitosta saatella talvien yli, joten hankin toiselle kyljelle Jorman. Tänään oli kaatosateisena päivänä loistava aika esitellä Jorma uusille asuinkumppaneilleen. Siinä ne nyt törröttävät: Jorma, Arto ja Pink lemonade. Odottelevat juurelleen kuistilla vielä majailevia mesimarjoja.



Metsäpuutarhassa kirjopikarililjat ovat lopettelemassa kukintaansa. Sääli. Varsinkin valkoisten ja punamustaruudullisten yhdistelmä näytti tänä kevään hyvältä.

Rönsytiarella on sen sijaan aloittelemassa kukintaansa. Se peittää kiihtyvällä vauhdilla pensaiden alustoja yhdessä nurkassa.


Toisessa nurkassa helmililjat, narsissit ja scillat värittävät muuten paljasta maata. Tänne aion levittää rönsytiarellaa tänä kesänä.

Koko puutarha tuoksui ihanalta sateen jälkeen. Tai sanotaanko sateiden välissä, sillä näköjään siellä sataa taas. No, ihanteellinen sää uusien kasvien istuttamiseen. Ja nämä kelit kuulemma jatkuvat ensi viikollakin....

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Magnoliakuume ja marjaisia maanpeittäjiä

Viime syksynä istuttamani magnolia on alkanut availla nuppujaan... no ei vaan, valehteleminen on rumaa - myönnetään -  nämä kuvat ovat Kööpenhaminasta, jossa kävimme viime viikolla. Miten upeita kasveja magnoliat ovatkaan! Tämä kuvassa oleva pensas taisi olla tähtimagnolia, mutta näin myös suuria upeita puita, joissa kukki lapsen pään kokoisia pinkkejä kukkia. Yhden tällaisen puun alla näin nyrpeäilmeisen teinitytön haravoimassa jättisuuria pinkkejä terälehtiä! Jos joskus saisin haravoida omalla pihallani jättimäisiä magnolian terälehtiä, ei ilmeeni olisi lähelläkään nyrpeää!

Tänään menin ensimmäistä kertaa taimiostoksille ja tartuin heti ensimmäisellä hyllyllä, mihinkäs muuhunkaan, kuin magnoliaan. Ostokseni oli Magnolia stellata Rosea, eli pinkki tähtimagnolia. Laskin taimen varovasti pelkääjän paikan jalkatilaan ja pamautin oven kiinni niin, että latva jäi tietenkin väliin ja katkesi. Silloin suustani saattoi tulla muutama puutarhaan kuulumaton ilmaisu...
Minulla on alapihalla talon etelänpuolella mäntyjen katveessa metsäpuutarhaistutus, jossa on jo kaksi talvea menestynyt japanin magnolia "Vanha rouva". Tänäkään vuonna ei kukkia taida tulla, mutta mitään talvivaurioita en siinä tänäkään vuonna havainnut. Uskallauduin siis lisäämään tänne uuden magnoliatulokkaan. Paikan valitsin ison kiven kupeesta. Kaivoin suuren kuopan, jonka täytin seoksella, jossa oli rodomultaa, kuopasta kaivettua hiekkamultaa sekä pihan ehtymätöntä luonnonvaraa: röhnää. Röhnäksi kutsun mäntyjen pudottelemaa seosta neulasia, kaarnaa, käpyjä ja pieniä oksia. Tätä röhnää voi lakaista ja haravoida ämpärittäin ihan mistä kohtaa vain pihaa. No, magnolioiden istutukseen tämä sopii hyvin ja tuo ilmavuutta multaan. Sitten taimi kuoppaan ja vettä niskaan.
Aluskasviksi istutin puolukkaa. Minulla oli entuudestaan netistä tilattuna 9 kappaletta Otson karkki -nimistä puolukkaa ja seuraksi sadon parantamiseksi ostin kaksi Miss cherry -puolukkaa sekä yhden Red pearlin. Puolukka on ehdottamasti lempimarjani ja olisi ihana napsia näitä herkkuja omasta puutarhasta. Mökillä näitä ihanuuksia kyllä saa ihan ilmaiseksi hehtaareittain, mutta eihän se ole sama asia...
Pakko suositella tässä toista marjaisaa maanpeittokasvia: mesimarjaa. Istutin joitakin taimia edelliskesänä tänne metsäpuutarhaan rodojen alle ja paitsi, että tämä on levinnyt todella hurjaa vauhtia ja muodostanut tasaisen sievän maton, se myös nousee maasta kiitettävän aikaisin. Kukinnan aikaan se on myös aivan ihana. Marjoja en kyllä vielä ole saanut, mutta tätä aion istuttaa lisää pensasmustikoiden alle.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Terassikauden avajaiset

Aah, mikä päivä eilen oli. Viime vuonna saimme vihdoin alaterassin laatoitettua ja kaikki kulmat viimeisteltyä. Päätin, että tänä keväänä on aika myös muuten vähän sisustella tätä terassia. Olen kevään mittaan ommellut sohviin uusia säänkestäviä päällisiä ja muutenkin haalinut pientä sisustuskamaa ja odotellut säiden lämpeämistä. Äitienpäivän kunniaksi mieheni pesi painepesurilla koko terassin (ensin lakaistiin kottikärryllinen talven aikana varisseita havunneulaisia pois). Sitten mies ja lapset sisälle ja minä sain rauhassa tuoda uudet päällystetyt tyynyt, sisustustyynyt, matot, verhot, ruukut.... Ja tietenkin myös osan kasveista. Viikuna pääsi vihdoin ulos kuistilta, samoin oliivi.

Ja tällainen tästä tuli. Täällä kelpaa juoda kahvia ja suunnitella uusia puutarhaprojekteja. Vielä kun saan loput sohvatyynyt valmiiksi ja kesäkukat ruukkuihin, niin tämä herää kunnolla eloon.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Sitten kun lapset ovat isompia..

...niin sitten ne leikkii pihalla ja minä voin tehdä puutarhatöitä. Siis niinkuin teoriassa kyllä. Käytännössä...hmmm...vaihtelevasti. Esikoiseni on 4-vuotias ja hänen kanssaan tämä välillä onnistuu. 1-vuotiaan kanssa erehdyin kerran ottamaa haravan käteeni ja samantien hän kaatui naamalleen lammikkoon. Eilen pikkuinen jäi sisälle leikkimään ja otin isomman ja hänen serkkunsa mukaan  ulos leikkipaikalle ja menin nurkan taakse ruusutarhaa kitkemään. Miten ihanalta tuntuikaan repiä levinnyttä maahumalaa nurmikon joukosta. Hanskatkin olivat niin hyvät, ettei nokkosten kitkeminen edes kihelmöinyt. Etenin penkkiä ehkä viisi minuuttia, kun kuului kauhea huuto. Juoksin leikkipaikalle: "Se lapio oli ensiksi mulla!!" "Mä haluun sen violetin!!". Sovittelin hiekkalapio-gaten ja palasin hommiin. "ÄITIII, meidän täytyy käydä vessassa!!". Ok, kuokka maahan ja auttamaan. "Ei me tarvita apua, me ollaan jo neljä!". Ok, takaisin kitkemään. Nyt sain penkin reunakivetystä kaivettua esiin ensimmäiseen kaareen asti. "Äitii, me juostiin leikkimökkiä päin ja siitä irtosi lautoja!" Jaahas, jos ette vaikka juoksisi leikkimökkiä päin. Pääsin siirtymään jaloruusupenkkin pariin. Sinnekin oli levinnyt maahumalaa, mutta täältä sen nyppiminen oli lastenleikkiä; kun sai pitkästä maavarresta kiinni, niin... "Äitiii, serkulle tuli pissa housuun". Game over.
Näin illalla nukkumaan mennessäni vielä maahumalan pitkät suikertavat maavarret kun suljin silmäni. Unissani olen varmasti kitkenyt tyhjää. No, täytyy nauttia tästä vaiheesta; kohta olen vanhainkodissa ja odotan, että joku tulisi häiritsemään ja tappelemaan hiekkalapioista.

Kitkeminen ei edennyt, mutta kevät etenee. Rodojen alla kevättähdet kukkivat suloisesti.

Ensimmäinen ruusukin on puhjennut kukkaan kuistilla.

Mikäköhän tämä kasvi taas olikaan? Ei näytä ihan tavalliselta scillalta, on huomattavasti isompi ja kukat ovat pitkin kukkavartaa. Näitä puskee magnolian alta useita.

Piha ja Puutarha -messuilta ostamani jaloangervon juurakot ovat kasvattaneet kuukaudessa näin komeat lehdet. Täytyy pian istuttaa maahan.

Supernarsissit

Kammottavasta kevätflunssasta huolimatta kankesin itseni tahdon- ja särkylääkkeiden voimalla saareen vapunviettoon. Olo onneksi vähän parani aattoa kohti ja samantien olinkin kitkemässä ruohokenttän ja betonimuurin välistä kukkapenkkiä. Tein tämän penkin pari kesää sitten, kun tästä reunasta ei päässyt ajamaan ruohonleikkurilla ja sen takia se puski nokkosta ja muuta epäsiistiä. Rajasin reunan metsästä löytyneillä vanhoilla tiilillä ja istutin penkin ensimmäisenä kesänä täyteen ihanuuksia, kuten päivänliljaa. Ilo jäi lyhyeksi, sillä päivänliljat olivat kanien lempiruokaa ja muutenkin kato kävi peurojen avustuksella niin, että päätin seuraavana kesänä siirtyä kasvattamaan kasveja, jotka eivät kaneja ja peuroja niin kiinnosta. Voin näistä kokeiluistani kertoa myöhemmin,  mutta taas asiaan, eli narsisseihin..
Tehdessäni penkkiä, löytyi maasta sadoittain pieniä sipuleita. Tämä mökkipiha on perustettu 60-luvulla, joten en tarkallee tiedä, kuinka kauan nämä narsissit ovat tässä kasvaneet, mutta ne olivat jo niin tiheissä ryppäissä, etteivät ne enää kukkineet. Kaivoin niitä ylös ja kesäksi ne unohtuivat vatiin, mutta syksyllä istutin ne takaisin penkkiin. Seuraavana keväänä koko pitkä penkki (13 m) kukki aivan ihanin keltaisin ja valkoisin torvin. Nyt muutama on jo aloittanut kukintansa, mutta ehkä ensi vierailulla on jo koko rivistö kukassa.

Näitä supernarsisseja löytyy pihapiiristä muualtakin. Yhdet ryppäät kukkivat vuodesta toiseen metsämaassa puolukanvarpujen seurana. Yhdet puskevat ylös täysvarjosta, kohdasta, johon olen vuosien varrella kerännyt täytemaata. Kallion kupeessakin on pari isoa nuppua.

Lajista en tiedä, mutta todellisia supernarsisseja ovat. Eivätkä maistu peuroille tai jänöille. Täydellinen mökkikasvi!