torstai 29. maaliskuuta 2018

Pääsiäiskukkia kolmella tapaa

Miten ihana viikko onkaan takana. Maanantaina olin ilmoittautunut kukkakauppa Flörin järjestämälle pääsiäisasetelmakurssille. Parituntisella kurssilla tehtiin ensin pääsiäisasetelma. Floristi näytti mallia ja me muut koitettiin tehdä perässä. Tarkoituksena oli vuolla oasis-sienestä munan muotoinen alusta, joka päällystettiin sammaleella. Tämän jälkeen munan yläosaan tökkäiltiin gerbera ja seuraksi keltaisen krysanteemin kukkia. Mallikappaleessa kukat aseteltiin tiiviimmin samaan tasoon, jotta asetelman pääsiäismunamaisuus tuli esiin, mutta itsellä oli niin kevättä rinnassa, että halusin asetelmasta vähän villimmän ja luonnollisemman keväisen. Asettelinkin kukkia vähän sekaisin ja eritasoihin. Niin kuin ne olisivat lähteneet sammalmunasta kasvamaan. En ole koskaan ennen tehnyt oasikseen asetelmaa ja se oli tosi hauskaa ja helppoa. Kukat pysyivät paikallaan ja mielikuvitus lähti heti laukkaamaan - mitä kaikkea tällä tekniikalla voisikaan tehdä kesällä oman pihan kukista.
Toinen illan töistä oli kimppu. Floristi näytti, miten kimppu tehdään spiraalina. Kukat olivat aivan ihania, vaikken enää muista kaikkien nimiä. Ainakin jaloleinikkiä, jänönputkea ja narsisseja laitoimme kimppuun. 
Tämä ei sujunut minulta mitenkään! Spiraali ei pyörinyt, varret tököttivät minne sattuu ja kukkien varsien leikkaaminenkaan ei sujunut vammoitta. Lopulta kokosin kimppuni lähinnä saunavihtatekniikalla - kasvit kimpuksi ja naru äkkiä kiinni. Onneksi kukat olivat niin kauniita, että ne pelastivat tämän säpellyksen. 
Eilen olin taas uudessa pääsiäisasetelmaillassa Pirilän kukkatalossa Raisiossa. Kuulun LC-järjestöön ja tämän kertaisen kokouksen emäntä oli kutsunut meidät tekemään pääsiäisistutuksen. Meillä oli pöydät liikkeen varastossa ja saimme vapaasti kierrellä kaupassa ihailemassa valikoimia ja tulla sitten valitsemiemme ruukkujen ja kasvien kanssa varastoon tekemään istutuksia. Valitsin ison saviruukun ja sinne kasveiksi narsisseja, kaunokaisia sekä purjevihman, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Se tuoksuu hyvälle ja näytti keväisen keveältä. Googlailemalla sain selville, että sitä kasvaa välimerellä. Koitan saada sen menestymään ruukkukasvina pääsiäissesongin jälkeenkin. Kuisti on ainakin muille välimerenalueen kasveille ollut sopiva talvetuspaikka.
Jos täytyisi laittaa järjestykseen pääsiäiskukkani, niin ykköseksi menee tuo eilen tekemäni ruukku. Jotenkin elävien kasvien kanssa puuhastelu on minun mieleeni enemmän. On myös kiva suunnitella, mihin kasvit päätyvät istutuksesta: bellikset pääsevät kukkapenkkiin, narskut saareen narsissipenkkiin, purjevihman istutan omaan ruukkuun kuistille.

 Erinomaisen hyvää pääsäistä kaikille!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Eurobulbin keväällä istutettavat

Muutama päivä sitten alkoi kuistilla haista kummalliselta - vähän niin kuin miedolta kissanpissalta. Syyllinen löytyi ruukusta, jossa tammikuussa kukki syksyllä istuttamani kevätkurjenmiekka Pauline. Kukinnan kuihduttua olin nostanut ruukun kuistilla alahyllylle odottelemaan lehtien lakastumista. Sinnepä olikin noussut kauniita valkoisia narsisseja. Ilmeisesti sellaisia olin sinne kurjenmiekkojen seuraksi syksyllä laittanut. Hyvä ajoitus. Kerrankin narsissit kukkivat juuri pääsiäiseksi.
Nämä narsissit ja suuren osan muistakin syksyllä istuttamistani sipuleista tilasin eurobulbilta ja koska olin oikein tyytyväinen valikoimaan, hintaan ja laatuun, päätin tilata sieltä talven pimeinä tunteina lisää keväällä istutettavia juurakoita, mukuloita ja sen sellaisia. Lauantaina tulikin ilmoitus puhelimeen, että paketti oli noudettavissa!
Syyllistyin lievään liikenteen vaarantamiseen kun noutomatkalla en malttanut pitää näppejäni erossa lähetyksestä, vaan kotiin ajaessani oli pakko penkoa ihania pussukoita laatikosta. Päätin, että daaliat, gladiolukset, freesiat ja liljat saivat vielä odottaa vuoroaan ja säilöin ne kuistille pimeään laatikkoon. Eivät olleet alkaneet vielä kasvaa, joten turha niitä vielä oli multiin laittaa - varsinkin kun nimenomaa haluan niiden kukkivan myöhään. Tilasin myös kolmekymmentä begonian mukulaa, sillä haluaisin mökillä omenapuiden aluset kukkimaan. Taidan niidenkin kanssa vielä hetken odottaa, ainakin siihen asti, että saan lisää hyllyjä kannettua varastosta esikasvatuksia varten.
Sen sijaan juurakot, jotka olivat alkaneet jo kasvaa, kuten kolmilehdet, isotähtiputket ja mirrinminut istutin ruukkuihin kuistille.
Osa tilaamistani mukuloista ja juurakoista aiheutti vähän päänvaivaa, kuten yllä näkyvä kärsäkallan juurakkomukula. Mites päin minä tuollaisen multiin laittaisin?
Lumikin juurakot olivat niin herkkiä, että onnistuin katkomaan kaikki kolme istutuspuuhissa. En tajua, miten siinäkin onnistuin :( Toivotaan, että silti jotain ruukuista nousee...Uusi varjoisa metsäpuutarhaistutukseni kaipaa muutamaa lumikkia valaisemaan kevättä.
Kulleroiden juurakoista tuli mieleen tupee. Varsinkin tuosta ylimmästä. Piti etsiä suurempi ruukkukin, eihän tuollainen pehko valitsemiini ruukkuihin mahtunut. Kulleroista valkoisen paikka tulee olemaan tietenkin valkoisessa puutarhassa, keltainen pääsee saareen.
Kuisti on muuttunut työmaaksi, kun koulin jo esikasvatuksia hyllyille, vaihtelen ruukkukasvien multia ja nyt näitä mukuloita ja juurakoitakin alkaa tulla nettikaupoista. Pääsiäiseksi pitäisi siivota ja saada vähän pääsiäiskukkia somistamaan. Ensi viikolla olenkin ilmoittautunut kahteen eri pääsiäisasetelmailtaan. Ihanaa kasvien kanssa puuhailua siis luvassa!

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Sehän on piippo!

No mutta eikö tämä hirvittävä kiduttava ikitalvi nyt kestäkään ikuisesti?! Jo ihan toivoni heittäneenä odottelin seuraavaa jääkautta, kun silmäni erottivat jotain vihreää...SEHÄN OLI PIIPPO! Kalliolla muutama lämpöaste yhdessä voimistuvan auringon kanssa oli saanut ensimmäisen rohkelikon työntymään lumen läpi.
Hauskasti auringon avustamina kivikkokasvit ovat muutenkin tulleet ihmisten ilmoille hangen syvyydestä. Hopeahärkki lämmittelee penkkiä reunustavan kiven päällä
 Tästä kolosta voi kurkistaa kaukasiantörmäkukan lehtiruusuketta.
 Neilikat kurkkivat aurinkoa omista aukoistaan.
 Täälläkin joku kasvaa hangen alla. Toivottavasti jo huominen aurinko paljastaa kuka.
Ehkä seuraava jääkausi ei siis alakaan. Keväistä ja toiveikasta viikonloppua kaikille!


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Parasta ennen -siementen itävyystesti

Siemenpusseissa parasta ennen -päiväys ei todellakaan ole viimeinen käyttöpäivä!  Siivosin talvella siemenlaatikkoni ja olin ankaralla päällä: vanhentuneet siemenet roskiin! No, en minä niitä tietenkään roskiin raaskinut heittää - älkää pelästykö -sen sijaan minä istutin kaikki vanhentuneet siemenet ja nyt kokoan tulokset tähän postaukseen niiden itävyydestä. Täysin tieteellinen tutkimusasetelmani ei ole, mutta ehkä siitä on iloa jollekin. Ainakin minun sisäisellä tutkijalleni tästä oli suuri ilo. 

CHILI (parasta ennen 09/2015)
Chileistä (Lemon drop) iti kaksi kuudesta jäljellä olleesta siemenestä. Ihan tyydyttävä tulos siis, sillä pussi lupaa 65% itävyyden. Ehkä se on vähän laskenut, tai sitten kyseessä oli vain huono tuuri.
Chilikaksikko kasvaa kilpaa kasvivalon alla
BASILIKA (parasta ennen 09/2007)
Laatikon vanhukset basilikat itivät loistavasti.Basilikan siemeniä ei siis kannata ihan heti nakata roskiin. Jopa minun 11 vuotta sitten parhaan itävyyden menettäneet siemeneni kasvattavat terhakoita pikkutaimia. Onneksi pussiin jäikin vielä siemeniä, saan testata tätä vanhusta ensi vuonna uudelleen.

Basilikat riemuitsevat discovalon alla (naapuritkin varmaan tykkää:D)
KUUKAUSIMANSIKKA (parasta ennen 11/2015)
Yksikään ei itänyt. Onneksi minulla oli kylvössä myös uudenpaa siementä, joka sitten itikin. Eli kuukausimansikan pikkiriikkiset siemenet näyttivät olevan melko herkkiä vanhemiselle.
Onneksi kylvin myös tuoreita kuukausimansikan siemeniä
VALKOTUPAKKA (parasta ennen 09/2017)
Valkotupakka iti erittäin hyvin. Ei kyllä mitään havaittavaa heikkenemistä itämisessä, vaikka tietenkin se hajakylvöllä onkin vähän vaikea laskea. Toki siemenetkin olivat aika tuoreita.
SAMETTIKUKKA  (ostettu vuonna 2012)
Samettikukkien siemenistä, jotka olen ostanut vuonna 2012, iti vain yksi, vaikka kylvin niitä varmasti parikymmentä. Harmillista - on vähän hassua kasvattaa nyt yhtä samettikukkaa, mutta ehkä se tuottaakin sitten supersiemeniä, jotka eivät vanhene ikinä!
Yksi ainokainen samettikukkanen ei tarvitse ihan heti koulimista
Siemenlaatikko on nyt putsattu epämääräisistä laatikon pohjalla ajalehtivista siemenistä ja vanhentuneista pusseista. Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne parasta ennen -siemenistä. Voittaako joku minun 2007-vuoden basilikani?
 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Aprikoosi kukkii, kiivi heräilee

Ulkona ei tunnu kevät etenevän. Pientä lohtua tuo se, että edes kuistilla lämpötilat ovat alkaneet aurinngon myötä nousta ja kasvit jatkavat heräilyään. Vietimme viikonloppua perheen kanssa Vierumäen urheiluopistolla reippaillen ja kun puuduttavan ajomatkan jälkeen pääsimme kotiin, odotti kuistilla kukkiva aprikoosipuu! Mikä ihana kotiinpaluu.
Ostin aprikoosin viime keväällä, kun päätin istuttaa kuistilla kasvaneen persikkapuun ulos. Lajin pitäisi olla kompakti kasvutavaltaan ja sopia ruukkukasvatukseen.
Puu näyttää hassulta, sillä se ei viime kesänä juurikaan kasvattanut oksia. Se näyttää kepiltä, joka kukkii.
Kukat ovat persikasta poiketen valkoiset, vaikka nupuista saattaisi arvella muuta.
Viikuna on myös hitaasti kasvattanut lehdet. Nyt ei tullut hedelmiä. Pitäisi varmasti vaihtaa mullat joskus tälle, niin se saattaisi reipastua tekemään niitäkin taas.
 Kiiviköynnös Jenny on myös herännyt talvilevostaan.
Jenny on ihastuttavan kiivimäinen. Koko varsi ja lehdet ovat kiivihedelmämäisen karvan peitossa. Kiiville pitäisi kehitellä parempi kiipeilytuki, jotta se saisi rauhassa kasvaa ja kiipeillä kuistilla. Ja ehkä tehdä vähän hedelmääkin joku vuosi...
Runkoruusu pääsi parturointiin. Yleensä en ole näitä talvettanut, mutta päätin koittaa. Koitin leikellä oksat tasaisesti lyhyiksi, jotta runkoruusun muoto säilyisi. Kesällä saa nähdä, onnistuinko.
Verenpisarani aloitti kasvun jo aikaa sitten, jolloin leikkasin sen ja laitoin uusiin multiin. Sen jälkeen alkoivat kovat pakkaset ja kuistillakin kylmät ajat, joten kasvin kasvu on ollut hyvin hidasta. Nyt se näyttää kiihtyneen, kun maaliskuun aurinko lämmittää kuistia jo mukavasti.
Seuraavaksi odotan kärhöjen nuppuja aukeaviksi. En muista, mikä kärhö tämä mahtaa olla, mutta siinä on jo kymmenkunta isoa nuppua. Jos aurinko vain jaksaa lämmittää, niin pian nähdään, minkä värisiä kukkia sieltä tulee. Veikkaan itse sinisiä. Sitkeää kevään odotusta kaikille!

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kasvi-inventaario: Meheviä juoruja

Juoruilu ei ole aina pahasta - varsinkaan kun puhutaan kasveista. Juorut (Tradescantia) ovat mahtavia kasveja! Ehkä hieman aliarvostettuja, sillä niitä on niin helppo kasvattaa: pistokkaat juurtuvat lähes 100% varmasti ja pienestä pistokkaasta kasvaa hetkessä vaikuttava kasvi. Minusta juorut ovat myös kauniita ja nykyään on paljon erilaisia ihania variaatioita saatavilla.
Yellow hill -juoru
Valovaatimus: vihrelehtisille puolivarjo tai varjokin, kirjavalehtiset vaativat enemmän valoa
Kastelu: säännöllisesti, anna pintamullan kuivahtaa, pitää sumuttelusta
Lannoitus: kasvukaudella kahden viikoin välein
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: nuoret kasvit uuteen multaan vuosittain, uusiminen tarvittaessa

Juorut ovat hyvin kärsivällisiä ja vaatimattomia kasveja, jotka ovat myös hyvin nopeakasvuisia. Lämpimimmillä seuduilla juorut ovat suosittuja puutarhakasveja. Minullakin kasvaa puutarhassa juoru, mutta en nyt saa millään päähäni, mikä sen nimi on. Ääh.. ärsyttävää. No, jokatapauksessa huonekasveina juorut ovat Suomessa yleisempiä. Ihan perusjuoru (arkijuorunakin tunnettu) on vihreälehtinen ja viihtyy sekä itä- että pohjoisikkunalla. Omani on kellarin pohjoisikkunalla ja se on talven aikana kyllä valon puutteessa muuttunut kalvakkaan harmaaksi, mutta ehkä asia korjaantuu kun valoa alkaa tulla lisää.
Arkijuouru kurottaa kohti vähäistä valoa kellarissa
Arkijuorun sekä muutaman muun juorun olen saanut äidiltäni hänen kasveistaan otetuista pistokkaista. Hän on puolestaan saanut ne isäni äidiltä ja omalta äidiltään, jotka ovat ne puolestaan saaneet jostain. Juorut kulkeutuvat siis sukupolvelta toiselle.
Perintöjuorujen pistokkaat vesilaseissaan
Yllä olevat juorut ovat pistokkaina vesilasissa odottamassa istutusta. Vasemmanpuoleinen on ilmeisesti rionjuoru ja oikealla ehkä herrasjuoru. Nämä ovat näitä ihania perintojuoruja, herrasjuoru on esimerkiksi lähtöisin itsenäisyyspäivänä kuolleelta mummultani. Juorun huono puoli on, että ne ränsistyvät helposti varsinkin talvella. Minultakin nämä kaksi lähtivät ruskistamaan lehtiään ja ne muuttuivat ihan rönttöisiksi ja harvoiksi. Onneksi silloin voi ottaa sakset käteen ja pätkiä koko kasvin pistokkaiksi. Minulle on äiti opettanut, että pistokas kannattaa leikata pari senttiä nivelestä, mutta hirveän tarkka tässä ei tarvise olla. Juorut kasvattavat ennätysvauhtia juuret vesilasissa ja sieltä ne kannattaa istuttaa niin, että ruukkuun tulee monta pistokasta. Näin saa hetkessä komean kasvin.
Blushing bride- juoru
Koska juorut ovat niin helppohoitoisia, hauskoja lisätä ja miellyttävät minua ulkonäöltään, aion keväällä ilmojen lämmettyä tilata niitä lisäää erilaisia. Viime syksynä tilasin plantica.cz -sivustolta  Yellow hill- juorun sekä Blushing bride -nimisen juorun, jonka lehtiin pitäis tulla vaaleanpunaista. Tähän värinmuodostumiseen olisi ilmeisesti tarvittu vähän enemmän valoa ja viileässä talvetus, mutta kyllähän sieltä pilkahduksen vaalenpunaista löytää, kun oikein etsii.
Punastuvasta morsiammesta löytyy kuin löytyykin pilkahdus punastusta
Viimeisenä vaikkakin eri suvun kasvina tuoksuliisanjuoru (Callisia fragrans). Ostin kasvin käydessäni kuukausi sitten Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Olen yrittänyt tietoa siitä löytää, mutta lähinnä löydän sitä maista, joissa kasvia kasvatetaan ulkokasvina. Hoito-ohjeet vaikuttavat melko samalta kuin yllä kuvatuilla juoruilla, mutta kasvin pitäisi kestää myös vähän pakkasta. Hmmm... pitäisiköhän kasvi sittenkin siirtää kuistikasviksi.
Tuoksuliisanjuoru on vielä minulle arvoitus
Tällaisia juoruja tällä kertaa.

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kasvi-inventaario: Palmujen katveessa

Voi kun olisinkin oikeasti palmujen katveessa. Olisi ihana lokoilla uima-altaalla ja etsiä suojaa palmujen varjosta. Juuri mahtuisin ehkä ahtautumaan palmujeni alle kotona, mutta se on niin laiha lohtu, että enpä taida edes yrittää. Mullanvaihtourakka alkaa olla lopuillaan, mutta jatkan nyt vielä näitä kasvi-inventaariopostauksia, sillä paaaaljon olisi vielä inventoitavaa. Tänään käyn läpi palmuni. Se, että kasvin suomalaisessa nimessä esiintyy sana "palmu" ei kyllä hirveästi kerro siitä, mikä kasvi on oikeasta kyseessä. Ensimmäisenä kentiapalmu.

KENTIAPALMU (Howea forsteriana)
Valovaatimus: sietää puolivarjoa ja varjoa, mutta myös valoisaa kasvupaikkaa
Kastelu: säännöllisesti, anna pintamullan kuivahtaa, pitää sumuttelusta
Lannoitus: kasvukaudella kahden viikoin välein
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: nuoret kasvit uuteen multaan vuosittain ilmavaan hiekansekaiseen kukkamultaan
Kentiapalmu (Howea forsteriana).
Kentiapalmu on kotoisin Australiasta, pieneltä Lord Howen saarelta ja sen pitäisi kestää hyvin kylmää, jopa pieniä pakkasiakin. Minulla kentiapalmu on melko uusi ostos, joka päätyi kotiin Plantagenista yhdessä tuoksutraakkipuun kanssa. Koska luin kasvin sietävän varjoisaakin paikkaa, päätyi kentiapalmuni nurkkaan häpeämään yhdessä toisen palmuvehkani kanssa. Eipä tästä kasvista ole kyllä mitään sanottavaa. Siellä se on nurkassa nököttänyt ja tilansa täyttänyt, mutta en oikein vielä tiedä mitä mieltä siitä olisin. Kesällä voisin nostaa tämän terassille puolivarjoon nauttimaan vähän ulkoilmasta. Sitten olisi varmasti helpompi kestää pitkä talvi hylättynä nurkassa. Toinen vähän isompi palmu kotonani on pari vuotias kultapalmu.

KULTAPALMU (Dypsis lutescens)
Valovaatimus: valoisa tai puolivarjoisa, ei suoraa aurinkoa varsinkaan nuorille kasveille
Kastelu: pidä multa aina vähän kosteana, altakasteluruukku on hyvä idea
Lannoitus: kasvukaudella kerran kuussa
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa hieman kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: nuoret kasvit uuteen multaan vuosittain ilmavaan hiekansekaiseen kukkamultaan
Kultapalmu (Dypsis lutescens)
Olen lähes kaikkien kasvien kohdalla tähän mennessä kirjoittanut, että helppo hoitaa. No kultapalmun kanssa olen ollut vähän ongelmissa. Se kuivattaa lehtiään ja varsinkin lehdenkärkiään. (Niitä ei muuten kannata leikata tai niiden kasvu loppuu). Olen nyt siirtänyt sitä vähän sisemmälle huoneeseen sekä päätin vaihtaa sen altakasteluruukkuun. Näitä saa usein aika edullisesti kokoonsa nähden ja itsekin olen tämän hinta/koko -suhteen vuoksi kultapalmuni ostanut. Vähän sama juttu kuin kentiapalmun kanssa, että on vähän täytekasvi kotona.
Kolmas palmuni sen sijaan on minusta hyvin hauska ja mielenkiintoinen, nimittäin havaijinpalmu.

HAVAIJINPALMU (Brighamia insignis)
Valovaatimus: valoisa
Kastelu: anna mullan kuivahtaa kastelukertojen välillä, varo liikakastelua
Lannoitus: kasvukaudella kerran kuussa
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa hieman kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: käytä mehikasveille tarkoitetua multaa, vaihde vuosittain isompaan ruukkuun
Tämä pienokainen lähti mukaani Flörin poistorullakosta yhdellä eurolla. Tietoa kasvista on aika vähän suomeksi saatavilla, joten olen joutunut vähän töitä tekemään, että löysin hoito-ohjeita. Kasvi on nimestään huolimatta mehikasvi, joten hoito on sen mukaista. Kasvi on kotoisin Havaijilta ja on siellä äärimmäisen uhanalainen: vain seitsemän puuta kasvaa luonnossa! Yksi syy uhanalaisuuteen on se, että vain yksi tietty yöperhoslajike voi pölyttää kasvin kukat. Kasvi voi huonekasvina kasvaa metrin korkuiseksi. Minusta tämä on ihana ja jännittävä kasvi. Ja etelän puoleselle ikkunalaudalle oikein hyvä lisä. Sivusto, josta löysin hoito-ohjeita neuvoi antamaan lannoitetta ympäri vuoden, mutta luulen, että Suomen pimeän talven aikana on turha mitään kasveja lannoitella.
Jokin tunnistamaton palmu (ehkä)
Joku palmu on ehkä tämäkin minikasvivadissani. Täytyykin yrittää tunnistusta jossain vaiheessa. Haaveilen mökille kunnon vanhanajan jukkapalmusta. Meillä oli kotona sellainen kun olin lapsi (niinkuin varmaan kaikilla 80-luvulla syntyneillä). Kylmyyttä kestävä kuitupalmukin olisi mukava kuistilla. Tai sitähän voisi vaikka kokeilla ulkonakin talvettaa. Tänä talvena se olisi kyllä varmaan mennyt, sillä jopa täällä Turussa on ollut 20 asteen pakkasia.
Sunnuntaina pääsen muuten osallistumaan valokuvauskurssille! Olen vähän saanut palautetta kuvistani blogissa, että voisin vähän parempia kuvia ottaa :D No, voisinkin, jos osaisin. Ehkä sunnuntain jälkeen osaan. Sitten täytän blogini upeilla sopivasti rajatuilla ja väritetyillä huonekasvikuvilla.
Hyvää viikonloppua kaikille täältä huojuvien palmujen katveesta!