perjantai 29. huhtikuuta 2016

Takapakkia

Juuri kun taimimyymälät ovat auenneet ja polte ostoksille oli jo niin kova, että olin päättänyt lähteä hakemaan ensimmäisen erän uusia kasveja alapihan istutuksiin - satoikin lumi. Koko piha oli yön aikana peittynyt kymmenen sentin lumikerrokseen. Lapsilla oli hauskaa; minä jouduin siirtämään taimimatkaani.
Lumi suli ja haaveet taimikaupoista tulivat taas ajankohtaiseksi - tulikin kevätflunssa ja kaatoi sängynpohjalle. Täällä sitä on hyvä jatkaa haaveiluaan.
Viime vuoden taimialeista lähdin tällaisen satsin kanssa.... Oi kun tauti olisi pian ohi!


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vuorikärhö


Ostin viime keväänä kaksi kärhöä ruukkuun istutettavaksi. Toinen niistä oli Fujimusume, joka kukki kesällä kauniisti, mutta kuoli ruukussa talven aikana. Toinen ei kukkinut koko kesänä, mutta kasvatti valtavan kasvuston kolmen metrin korkeuteen asti. Löysin syksyllä tuon kärhön taimiruukun varastosta ja luin sen oleva vuorikärhö (Clematis montana).

Selvittelin tietoja tästä kasvista ja sainkin selville, että tämän kärhön talvehtiminen ja ainakin kukinta on melko sattumanvaraista Suomessa. Otin syksyllä vuorikärhöni irti pergolasta ja jouduin aika kovalla kädellä sitä leikkaamaan ja repimään, jotta sain sen irti. Talven kärhö vietti kuistilla ja luulin senkin kuolleen, mutta muutamassa viikossa se kasvatti lehdet, nuput, avasi nuput ja nyt se valtaa valtoimenaan tilaa kuistilta ja kasvattaa pitkiä versojaan ympärilleen. Kukat ovat aika vaatimattoman. Juuri avauteneena ne ovat väriltään vihertäviä ja muuttuvat sitten vaaleiksi. Koskahan tämän uskaltaisi viedä ulos? Kasvuvoima on niin huimaa, ettei tätä kovin montaa viikkoa voi kuistilla pitää tai ei pääse kohta ovesta ulos. Ajattelin laittaa tämän maahan kasvamaan, vaikkei menestyminen täällä olekaan varmaan. Kukinta ei ole niin näyttävää, että haluisin tätä kuistilla talvettaa. Haluan ruukkuihin värikkäästi aikaisin kukkivat jalokärhöt. Pitääköhän vuorikärhö istuttaa entiseen syvyyteensä vai syvälle? Taitaa olla googlailun aika tänä iltana.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Pönttöilyä

Puutarhassani täällä kaupungissa ei ole - kop kop - ollut riesaa tuhohyönteisistä. Ruusuissa on välillä toukkia ja kirvoja, mutta liljakukot ovat ainoat ötökät, joita olen välillä oikeasti harmitellut. Lähinnä koska olen istuttanu liljani ison ryhmän keskelle, enkä pääse kukkoja sieltä näppärästi poimimaan.
Luin talvella ekologisesta puutarhanhoidosta ja ajattelin lisätä puutarhani ötökkätorjuntaa ripustamalla linnunpönttöjä. Sopivasti tälle vuodelle sattuivat myös linnunpönttötalkoot: http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa. Tavoitteena talkoissa on saada Suomeen miljoona linnunpönttöä vuoden 2017 toukokuun loppuun mennessä. Olen innokkaana talkoolaisena kevättalvella ostanut ja rekisteröinyt kaksi pönttöä. Nämä pöntöt ovat vähän fiinimmät pihan koristukset. Toisen kiinnitin kärhöpergolan nurkkaan, mahdollisten kärhöpistiäisten hyökkäyksen varalle. Toisen tammen lehvästön suojaan. Pesijöitä ei ole valitettavasti vielä näkynyt.
Viikonloppuna sain ihanan lahjan - viisi uutta linnunpönttöä! Isäni oli nikkaroinut ne ja kysyi, olisiko minulla tarvetta. No tottakai olisi! Tämän vuoden pesintöihin eivät nämä pöntöt taida ihan ehtiä, mutta etsin näille joka tapauksessa hyvät paikat puutarhasta. Talon pohjoispuolella on perkaamatonta pusikkoa, jossa linnut saisivat olla rauhassa. Yhden ajattelin laittaa ruusutarhaan mäntyä vasten kasvavan Pohjantähden yläpuolelle, jos vain uskallan pystyttää tikkaani melko jyrkkään mäkeen ja kiivetä tiheän ruusupöheikön päälle. Sinne ei naapurin kissat ainakaan todennäköisesti pääse hätyyttelemään lintuja. Terttuselja saa tyvelleen kesällä alppikärhön ja pohdinkin, että lisäisinkö vielä latvukseensa linnunpöntön. Mikäli en kaikille löydä paikkoja, vien loput mökille. Siellä on puita, joihin ripustella.

Kaikki mukaan linnunpönttötalkoisiin!

torstai 14. huhtikuuta 2016

Jos se lähtee maasta helposti...

... se ei ollut rikkaruoho. Niinpä. Tuli nyhdettyä tähtiputken alkuja vuohenputkina. Sitten aloin epäillä, miksi kasvin lähtivät niin hienosti maasta juurineen. Kovasti yritin niitä takaisin istuttaa. Toivottavasti eivät nyt hirveästi ottaneet nokkiinsa. Rikkaruohotutka on vain talven jäljiltä selvästi viritetty liian herkäksi. Kuljeskelen puutarhasta ja bongaan vuohenputken alkuja, litulaukkoja, nokkosia... Kuulostaa muuten trendikkäältä salaatilta tuo valikoima.

Pihan yleisväri on vaaleanruskea. Vaikka pieniä täpliä vihreää ja muutamia väripilkkuja läheltä katsottuna näkyykin, niin yleisilme on vielä kovin väritön.
 Kivikonkin ainoa väri tulee sammalesta. Kuukauden päästä tämäkin hehkuu pinkkinä, keltaisena, punaisena...
Ellen kitkemisinnostuksissani ehdi tännekin tuhoja tekemään. Mutta eikö se ole paras keväällä ahkerasti kitkeä, kun intoa vielä riittää. Ja sitä riittää!!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Projekti: kukkaportaat

Pitkä lista projekteja on taas talven aikana puutarhavihkoon ilmestynyt.  Kai se on nyt toteltava työnjohtajaa - eli puutarhavihkoa - ja käärittävä hihat. Maaliskuun projektina oli terassisohvien tyynyjen uudelleenpäällystys. Kesken on, mutta etenee. Vapun aikaan olisi kiva saada terassi paraatikuntoon ja siirtää kuistilta jo suurin osa ruukuista ulos. Siirretään siis terassin deadlinea toukokuun alkuun.

Huhtikuulle olen suunnitellun projektikseni kukkaportaat, nämäkin ovat osa tätä terassin viimeistelyä. Portaat laskeutuvat sisääntulosta terassille ja ne näkyvät myös olohuoneen ikkunasta, joten niiden tulisi olla erityisen kauniit. Ja kaunis minulle on yhtä kuin mahdollisimman värikkäät ja rönsyilevän runsaat. Portaiden reunalla on ollut ruukuissa erilaisia kukkia, mutta toiselle reunalle jätettiin rakennusvaiheessa pyynnöstäni kaistale, johon täytyisi nyt laittaa istutuksia. Viime vuonna aloitin pengertämään tätä jyrkkää luiskaa kivilla ja toin vähän multaakin tänne, mutta nyt olisi tarkoitus tehdä se valmiiksi. Olin hakenut tähän kiviä, mutta nyt huomasin, että ne ovat reunoiltaan hyvin teräviä ja kun täällä häärää kaksi pikkuista, niin ehkä koitan etsiä vähän pyöreämpiä kiviä pengertämiseen. Sitten tarvitsen pari pussia multaa...

Tällainen siitä nyt tuli. Viisi lokerikkoa sain tähän pengerrettyä ja jokaiseen mahtui noin säkillinen multaa. Pitäisi siinä kasvienkin viihtyä, vaikka tämä aika jyrkkä ja aurinkoinen paikka onkin.



Istutukseen olen suunnitellut tähän imukärhivilliviiniä. Se näyttäisi kauniilta noustessaan valkoista rappausta vasten. Sitten se saisi levitä tuonne pergolan katolle. Mietin myös kelta- tai pensaskärhöä, joiden pitäisi kestää vähän kuivuutta, mutta sitten tähän pitäisi laittaa jonkinlainen köynnöstuki, enkä sellaista tähän kohtaan haluaisi. Taidan kokeilla, jos villiviini menestyisi tässä.

Mirrinminttu on yksi takuuvarma suosikki. Se kukkii koko kesän ja siinä vierailee runsaasti ötököitä. Sitten tarvitsisin jotain väriä joukkoon, ehkä jokin matala patioruusu voisi sopia. Kurjenpolvi olisi myös ihana. Esim. Roxanne, joka kukkii tosi pitkälle syksyyn. Laukkoja voisi myös istuttaa syksyllä. Ne toisivat istutukseen vähän korkeuseroja.

Näin ajattelin nämä viisi pengertä täyttää (ylhäältä lähtien):
1. Mirrinminttu
2. Imukärhivilliviini + kurjenpolvi
3 .Patioruusu + kurjenpolvi
4. Mirrinminttu
5. Patioruusu + kurjenpolvi

Lisäksi jotain pallerolaukkoja syksyllä sekä värikäs sekoitus eri kevätsipuleita. Ja paljaisiin kohtiin voisi tökkäillä vaikka samettiruusuja tuomaan vähän väriä.

Tulisi nyt jo viikko 17 ja taimet taimistoille!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Saaripuutarhassa

Pääsimme vihdoin pitkän talven jälkeen ensimmäistä kertaa mökkeilemään. Heti rantaan päästyämme lähdin kohti puutarhaa. Tärkein ensin: kasvihuone oli ehjä. Välillä talvella, kun oikein myrskyää, mietin pientä kasvihuonettani yksin saaristossa ja pelkään, että joku iso oksa tai puu murskaa sen. Talven aikana vahinkoa olivat tainneet aiheuttaa taaskin vain peurat, jotka olivat käyneet kaluamassa keijunlehdet paljaiksi rangoiksi. Vielä lähtiessämme lokakuussa niissä oli lehdet jäljelle. Myös hortensian oksat oli typistetty. Raukat ovat olleet nälkäisiä. Mirrinminttuihin tai oreganoon ei oltu sentään koskettu; jokin raja peurankin nälällä näköjään on. Talvivalkosipulit olivat kasvattaneet jo 10 cm piippoja. Alppikärhöissä oli silmut suurina. Yksi krookus oli säilynyt jyrsijöiltä ja kukki kauniisti muurin kyljessä. Pionien versot olivat myös pinnassa, toisin kun kaupungissa. Narsissien nuputkin olivat niin isoja, että ehkä seuraavalla vierailulla jo saa ihastella kukintaa.
Yllätykseksni myös pelargonit, jotka nostin kellarin ikkunalle, kun pistimme mökkiä talviteloille, olivat hengissä ja lehdet komean vihreänä. Aika sitkeästi ne ovat melkein puoli vuotta ilman kastelua kestäneet. Täytyy olla kellarissa aika kostea ilma.
Rahkasammal oli vihertänyt koko pihan: nurmikko, niitty, kallio, kaikki hohtivat vihreänä. Nuorimmaiseni oma tahto on viime viikkoina kehittynyt vähän liiankin nopeasti. Hän päätti, että paras tie leikkimökiltä nurmikolle ei ole kiertää polkua pitkin vaan pudottautua 70 cm muurin päältä ja ennen kuin ehdin hätiin, hän jo liukui alas. Onneksi jalat edellä, mutta sellaisella vauhdilla, että naama kynti sammalta loppumatkasta. Tästä raivostuneena hän hyökkäsi sammalta vastaan ja puri suuhunsa tukon sammalta. Tästä entisestään raivostuneenä hän heittäytyi kaareksi kukkapenkkiini ja piehtaroi toppahaalarissaan uusien varjoliljanalkujeni päällä... Tänä kesänä taitaa peurat ja puput jäädä toiseksi - saaressa on uusi täystuho!

torstai 7. huhtikuuta 2016

Messutuliaisia


Sadepäivä. Sopiva aika tarkastella, mitä tuli hankittua Piha ja Puutarha messuilta pari viikkoa sitten. En viime vuonna päässyt messuille, joten nyt olin järjestänyt työni ja lasten hoitopäivät niin, että minulla olisi koko perjantai vapaata messukäyntiin. Pitkän ja rauhallisen messuvierailun sijaan kävi kuitenkin niin, että säntäilin tunnin ympäriinsä ja ostin kirjoja, kasveja, juurakoita ja lakuja niin, että kädet loppuivat. Sitten ajoin kotiin. No, ei tämäkään huono ollut. Kotona sain rauhassa keittää kahvit, syödä lakuja ja lukea kirjaa siitä, miten voi virkata puutarhan eri kukkasia.

Virkkauskirjan, kukkasipulikirjan ja ötökkäkirjan lisäksi hankin muutaman kärhön taimen, pari pinkkiä kieloa sekä jaloangervon ja kääpiöjaloangervon juurakoita.

Kärhöt näyttävät olevan hyvässä kunnossa. Kielot olivat täynnä kirvoja - ne piti heti nyppiä pois. Jaloangervon juurakoissa näkyi jo hieman hometta. Aika siis käydä töihin. Aloitetaan juurakoista. Minulla on alapihalla happamaan maan kasveista koostuva istutus ympäröimässä nurmikenttää. Olen käyttänyt siellä kääpiöjaloangervoja maanpeite- ja reunuskasveina. Isompia jaloangervoja minulla on hortensioiden vierelle tuomassa väriä syksyn kukintaan. Osa tuosta happaman maan istutuksesta jäi kesken viime vuonna, joten minun oli pakko tarttua messutarjoukseen 8 kpl 20 euora ja ostaa neljä jaloangervoa (muistaakseni pinkkiä ja punaista) sekä neljä kääpiöjaloangervoa. Ongelma on nyt vaan se, että pakkasin ne kaikki samaan pussiin, enkä ole vielä ihan sen tasoinen puutarhatietäjä, että erottaisin nämä kasvit saati sitten värit toisistaan juurakkoihin tuijottamalla. Tulee yllätyistutus. Etteivät nämä juurakot homehdu tai kuivu, istutan ne nyt ruukkuihin tänne kuistille siihen asti, että voin ne maahan istuttaa. Vähän ruukkusoraa pohjalle ja multaa ja juurakko purkkiin.

Osa ruukuista oli vähän pieniä. Olen siivousvimmassani viime syksynä hävittänyt ison kasan hyviä ruukkuja. Täytyy hamstrata taas lisää tänä vuonna.

Sitten kärhöjen vuoro. Jackmaniin ja Hagley Hybridin aion istuttaa pergolaan kiipeilemään, kunhan säät lämpenevät. Mutta tuo Piilu on ruukkuun tarkoitettu. Minulla on ollut ruukkuissa muutamana vuonna kärhöjä ja ensimmäisenä vuonna ne (President, Romance ja Piilu) talvehtivat hyvin ja aloittivat kukintansa jo
maaliskuussa. Silloin oli kuisti todella kaunis!



Viime vuonna ostin Fujimusume -nimisen kärhön ruukkuun. Siinä oli kauniit siniset suuret kukat, mutta se jäi vähän matalaksi ja jostain syystä se kuoli talven aikana. Keväällä ei noussut verson versoa. Kuollut kasvi mäkeen, mullat pensaiden alle ja tällä kertaa pesen ruukun hyvin, pesen jopa pinnalla olleet koristekivet, ettei vaan mikään tauti siirtyisi tähän Piiluun. Sitten taimi uuteen multaan: laitan sen nyt vanhaan istutussyvyyteen, koska se saa talvehtia täällä pakkasettomalla kuistilla. Toivotaan, että tämä ilahduttaisi kukinallaan kesällä sekä ensi vuonna aikaisin keväällä.

Yksi Piilu minulla on mökillä kasvihuoneen seinustaa kiipeämässä. Se oli vuoden ruukussa, mutta näiden kärhöjen juuret kasvat niin valtaviksi, että vuoden parin jälkeen ne on vaan pakko istuttaa maahan. Piilu ei ole mökillä kukkinut kuin ihan muutamalla kukalla (President ja Romance taas ovat kukkineet siellä valtavasti). Viime kesänä poistin syreenin kasvupaikan läheltä; ehkä se auttaa asiaa ja Piilu alkaa kukkia myös mökillä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kevätsipulit

Kaikki järki ja kohtuus katoavat tästä päästä, kun kyse on kukkasipuleista. Voin vertailla jauhelihojen kilohintoja tai laatia budjettilaskelmia sentin tarkkuudella, mutta kun saan sipulikatalogin käteeni, kaikki suunnitelmallisuus ja budjetointi unohtuu: Pakko ostaa sipuleita! Tämän taudin etenemisestä minulla on tarkkaan kirjatut todisteet puutarhavihossani. Vuonna 2012 tilasin 258 sipulia. Hirveät määrät. Ajattelin silloin.
Sitten tuli vuosi 2013 ja tilasin 508 sipulia. Vuonna 2014 ja hyvin isosti raskaana, noudin postista paketin, joka sisälsi 1010 kukasipulia. Silloin yritin anoa mieheltäni apua ja pyysin häntä kaivamaan kuoppia sipulien istuttamista varten. Minä kun en mahani takia päässyt kumartumaan kunnolla. Mieheni vastasi lakoninsesti, että toki hän auttaa, mutta jos hän tulee kaivuumieheksi, niin hän kaivaa vain yhden ison kuopan ja heittää koko paketin sinne! Kammottavaa! Niinpä istutin 1010 sipulia maaten kyljelläni. Onnistui! Viime syksynä tilanne paheni entisestään. Siskoni kertoi, että oli tilannut sipuleita Hollannista. Menin selailemaan hänen vinkkaamiaan sivuja ja tilasin puolihuolimattomasti 1800 sipulia. En jaksanut edes kantaa niitä kotiin postista. Piti hakea Citymarketista kärryt avuksi. Eli pihaani on istutettu neljän vuoden aikana (hetkinen tarvitesen oikein laskimen avuksi..) 3576 sipulikukkaa! Kyllä nyt pitäisi jo olla sellainen kukkameri, että silmät tippuu. Tai sitten alueen myyrät ja jänöt ovat erityisen monipuolisesti ja runsaasti ravittuja.

Muutama kukka on jo sentään pinnassa. Nämä kolme lumikelloa ovat edellisen asukkaan peruja ja yleensä kevään ensimmäiset kukkijat pihalla. Maa on tässä hyvin kovaa ja kuivaa savea, mutta nämä kolme kaverusta ovat tässä viihtyneet ties kuinka kauan ja toivottavasti viihtyvät tulevaisuudessakin.Olen lumikellon sipuleita (vai ovatkohan virallisesti mukuloita) istuttanut kymmeniä pihaani. Näistä uusista istutuksista vain muutama on selvinnyt, joten aika heikosti nämä kyllä näyttävät selviävän. Onkohan vika sipulin kuivahtamisessa. No täytyy toivoa, että nämä selvinneet rupeavat pikku hiljaa leviämään.
 
Toinen kukkiva kasvi puutarhassani on tällä hetkellä talventähti. Istutin pussillisen sen mukuloita kaksi syksyä sitten juhannusruusujen juurelle. Ensimmäisenä keväänä ei näkynyt mitään, mutta olin bongaavinani yhden talventähden tähtimäiset pienet lehdet massa, joten en luopunut vielä toivosta. Tänä keväänä yksi yksilö on ruvennut jopa kukkimaan. Sekin saisi tuossa pensaiden alla rauhassa levitä, vaikkei ihan suosikkeihini kuulukaan.

Tällä hetkellä upea keväinen kukkameri rajoittuu siis pihallani seitsemään lumikelloon ja yhteen talventähteen. Missä loput 3569 kukkaa piilottelee? Se selvinnee tässä kevään edetessä. Toivoa vielä on, sillä eriväriset ja kokoiset piipot kurkistelevat jo kaikkialta.


Kevään etenemistä odotellessa...
 





maanantai 4. huhtikuuta 2016

Persikkapuu kukkii


Lasitetulla kuistilla on jo kevät pitkällä. Persikkapuu on kukkinut jo viikkoja. Olen yrittänyt sitä pölyttää pienellä lasten vesiväripensslillä. Tulisi sitten syksyllä  persikoita omasta puusta. Itsehedelmöitettyjä vielä kaiken lisäksi.
 
Ostin puun viime kesänä ja laitoin ruukkuun. Se kärsi jo ostohetkellä jostain taudista, jonka kyllä googlasin ja diagnosoinkin, mutta en nyt tähän hätään muista, mikä taudin nimi oli. Lehdet menivät ryttyisiksi ja paiseisiksi ja punertaviksi.Vähän harmitti aluksi, kun olin mennyt selkeästi sairaan puun ostamaan. Aika surkealta se silloin näytti ja nytkin tuo päärunko näyttää aika kuolleelta. Onneksi yksi sivuoksa kukkii runsaasti. Keväällä oli sen leikkauskin tehtävälistalla. Kerran oli oikein oksasaksetkin kädessä ja olin lukenut ohjeen, että persikkapuu tulisi leikata niin, että kissa mahtuisi sen jokaisen pääoksan välistä. Katselin aika kauan puuta ja yritin hahmottaa, että mistä sen kissan pitäisi mahtua. Jätin sitten hommat sikseen tältä keväältä. Voipi olla, että istutan tämän puun maahan nyt keväällä ja ostan jonkin muun puun tähän kuistille. Vaikka täytyy sanoa, että tämä puu on kyllä ilahduttanut minua kovasti. On ihana tulla räntäsateesta kauppakassit käsissä, toinen lapsi kainalossa, postit suussa, avaimet ja toinen lapsi hukassa kotiin, kun kuistilla kukkii persikkapuu.

Persikkapuun seurana kuistilla on menestyksellisesti kaksi talvea kestänyt viikuna. Aluksi ruukusta törrötti vain kaksi tikkua, koska kaikki lehdet varisivat, kun toin kasvin taimialesta kuistilleni. Keväällä se kuitenkin alkoi tehdä uusia lehtia ja viime kesänä se kasvoi korkeutta ja leveyttä humisten ja kasvatti ensimmäiset viikunatkin. Poimin muutaman ja yritin keksiä, miten ne tulisi syödä. Ne eivät maistuneet miltään, olivat vähän nahkean sienimäisen tuntuisia ja ihan vihreitä. Eivät ehkä siis juustotarjottimen hittimateriaalia. Nyt talven aikana opin, että viikunan hedelmät voivat kypsyä jopa puoli vuotta. Eli nuo viime kesän raakileet voivat olla kypsiä kesällä .Kuvassa pienemmät nykeröt oksilla ovat ilmeisesti uusia viikunanalkuja. Ne vain ilmestyivät siihen yht´äkkiä tyhjästä. Hauska kasvi ja hyvin kauniit ja eksoottiset lehdet. Eikä ole mitään ihmeellistä hoitoakaan vaatinut. Viime kesän se oli puolivarjoisessa paikassa ulkona ja sitten syksyn tultua nostin sisälle. En tullut vaihtaneeksi multiakaan. Ehkä sitä pitäisi jotenkin lannoittaa. Täytynee ottaa selvää. Syksyllä pidän joka tapauksessa valtavat sadonkorjuujuhlat, jossa juodaan omista persikoista tehtyjä Bellinejä ja syödään juustoja omien viikunoiden kanssa.

Muuta syötävää kuistiltani ei löydykään. Paitsi rosmariinia, mutta siitä en niin hirveästi välitä. Ostin sen ruokakaupasta heräteostoksena, kun tykkään noista rungolliseksi leikatuista kasveista ruukuissa. Ja onhan täällä tuo oliivipuukin, joka kurkkii kuvassa rosmariinin takaa, mutta siihen ei ole vielä oliivia tullut.
 
Nyt kun aloin asiaa miettimään, niin sitruunapuu olisi kyllä vielä ihanampi kuin persikkapuu. Ja sitten sadonkorjuujuhlissa voisi juoda tequilaa oman puun sitruunalla höystettynä.