Voikukkia ja ratamoja kylvämässä

Toiset haluavat voikukat ja ratamot pois pihasta, minä taas olen täällä huolellisesti niitä kylvämässä. Alkuviikosta oli postilaatikossa kaksi ihanaa kirjettä! Hyötykasviyhdistykseltä sekä Plant World Seedsiltä. Tästä tämä puutarhamania taas tuttuun tapaan alkaa. Miten ihanaa aikaa!

Minä olen ihastunut piharatamoihin, jotka parempaan multaan eksyessään kasvattavat hienot suuret lehdet ja komeat kukinnot. En ole niitä nyhtänyt pois, vaan antanut kasvaa siellä täällä tuolla käytävien varsilla. Pari kesää sitten ostin paikalliselta harrastajalta muutaman soikkoratamon alun ja ne myös ovat olleet minusta oikein viehättäviä. Niillä on nimensä mukaisesti soikean suipot lehdet ja isommat ja pörheämmät kukinnot. Harmi vaan, en löytänyt niistä parempaa kuvaa, kun tämän, missä nämä ovat juuri kotiutuneita ja pikkuruisia.

Joulun jälkeen kun ihminen väkisinkin ajautuu illan pimeinä tunteinä selailemaan Hyötykasviyhdistyksen vuoden 2021 uutuussiemeniä, bongasin uuden tuttavuuden purppuraratamon (Plantago major ´Purpurea´) ja innostuin kovasti. Kuitenkin, kun yritin tilata tuotetta, näytti järjestelmä surukseni, että tuote oli loppuunmyyty. Siitä kimmastuneena surffasin Internetin läpi ja löysin kuin löysinkin ainakin lähes samanlaisia (P. major rubrifolia) siemeniä. Ja mikä parasta - erilaisia ratamoja löytyi muitakin: rusettiratamo (P. rosularis ´Bowles' variety´) ja P. subulata, joka on kuvauksen mukaan pikkuruinen alppikasvi. Tilasin niitä kaikkia ja vähän muutakin.

Yllätyksekseni Hyötykasviyhdistyksen kirjeessä oli sittenkin purppuraratamon siemeniä. En tiedä mitä olen sekoillut, mutta onneksi lopputulos on se, että minulla on vain nyt hyvin paljon ratamon siemeniä.

Päätin tehdä kylvöt nyt heti tuohon kuistille, jotta kylvökset saavat pienen kylmäkäsittelyn. Minulla on yksi pääty kalliolla sijaitsevasta kivikkokasvipenkistä vielä vuorenkilven peitossa ja nämä erilaiset ratamot olisivat sinne juuri passeleita. Oih, oma ratamopenkki! Sellaista ei monella ole - ainkaan varta vasten istutettuna.

Kylvöön meni myös vaaleanpunaiset voikukat (Taraxacum pseudoroseum). Saa nähdä, mitä niistä tulee, jos tulee. Googlailun mukaan saattaisivat täälläkin menestyä.

Ihanaa kylvökautta ja odotuksen ja ihanuuden aikaa kaikille!

Puolen vuoden kuulumisia

Yllätys! Minä täällä taas! Viime postauksessani oli kesä aluillaan, ja nyt pihat ovat lumen peitossa. Mitä ihmettä tapahtui? Mihin aika on oikein mennyt?

Jäähän juuttunut joutsenlelu näytti niin dramaattiselta, että oli pakko ottaa kuva. Mitään dramaattista ei sen sijaan liity blogitaukooni. Vuosi sitten ostimme entisen kansakoulun vapaa-ajan asunnoksi ja näin ollen sain kolmannen puutarhan, missä touhuta. Logistiikka onkin yhtenä syynä siihen, että blogiin tuli tauko. Koskaan ei ollut oikeassa paikassa kamera, piuhat, tietokone. Ei ainakaan yhtä aikaa.

Olen tässä blogitauolla ehtinyt täyttää 40 vuotta. Yllä olevassa kuvassa näkyy kivien takana kaareva penkki, jonka annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Tilasin sinne Ranskasta Barnhaven -nimiseltä taimistolta rivin jouluruusuja ja erilaisia esikoita. Sormet ristiin, että sieltä esikotkin nousisivat keväällä. Arvatkaas minkä puutarhatavaran nostin ennen kuvan ottamista pois penkin edestä :D

 

Olen tauon aikana tehnyt myös hurjasti remonttia koululla. Lähes joka viikonloppu olen sutinut ja ommellut siellä jotain. Puutarhaa en siellä ihan hirveästi laittanut, sillä se oli valmiiksi niin ihana villiintynyt vanha pihapiiri perinne- ja luonnonkasveineen. Täällä kaupungissa kasvit eivät ole niin perinteisiä, yllä kuvassa vielä vihreänä bambu, joka on jo kolme vuotta viihtynyt puutarhassa.

Vaihdoin elokuussa työpaikkaa ja se kyllä selvästi verotti puutarhassa puuhailua ainakin syksyllä. Uuden opettelu ja keskittyminen väsyttivät sen verran, että syystyöt jäivät taas kerran aivan puolitiehen. Jouluruusu onneksi kukkii sitekästi jättilumikärhöjen juurella, vaikka se ei koskaan saa mitään hoitoa.

Polulta löytyy purkkeja, joihin varmasti olen jotain kylvänyt kylmäkäsittelyyn. Enkä ole niihin mitään lappuja tietenkään laittanut. Ei ole kyllä taaskaan mitään aavistusta siitä, mitä sinne on kylvetty. Paljon on siis odotettavaa ja ihmeteltävää, kun kevät tästä alkaa ihan näillä sekunneilla etenemään vauhdilla.
 Koitan tässä etätöiden yhä jatkuessa käydä kerran työpäivän aikana pihalla vähän happea haukkaamassa ja kävelemässä. Täytyykin ottaa kameraa mukaan, niin ehkä tulee postailtua vähän useammin jatkossa kuin puolen vuoden välein. Puutarhainto ei ole minnekään kadonnut. Päinvastoin.