lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 tilinpäätös ja katse vuoteen 2018

Vuosi 2017 oli aika touhukas vuosi. Johtunee varmasti siitä, että kuopus oli taas vuoden vanhempi ja alkoi jo leikkiä isosiskonsa kanssa ilman, että äitiä enää tarvittiin koko aikaa. Saatoin siis siirtyä muutaman haravanpituuden päähän puutarhahommiin. Keväällä perustin terassin viereen uudet penkit.
Rodovuosi oli upein mitä muistan. Jopa omat muutaman vuoden vanhat rodot kukkivat aivan valtoimenaan.
Kesällä mökillä oli vuoden 2017 merkittävin puutarhatapaus: PEURA-AITA! Vaikka syksyllä nälän ajamina uskaliaimmat valkohännät näyttivätkin taitonsa ja loikkasivat parimetrisen aidan yli, niin parannus entiseen oli huomattava. Siitä innostuneena muokkasin kaikki perennapenkkini saaressa sekä rakensin muutaman lisääkin.
Tämä kallion ja polun väliin tekemäni perennaistutus on suosikkini, jonka kukintaa odotan ensi kesältä kovasti.
Syksyn ilonaihe olivat hortensiat, jotka kukkivat ensimmäistä kertaa istutamisensa jälkeen oikein runsaasti ja kauniisti. Metsäpuutarha alkaa saada pikkuhiljaa sitä ulkonäköä, jota olin suunnitellutkin.
Loppusyksystä sain vihdoin kaivurin pihalle ja nyt koko talon itä- ja pohjoispuoli odottavan istutuksia.
Entä sitten vuosi 2018? No, tulossa on tietenkin tulossa mahtavin puutarhavuosi ikinä! Kevät tulee aikaisin ja ensimmäiset lumikellot alkavat kukkia jo helmikuussa. Jänikset eivät ole kaivaneet ainuttakaan kukkasipulia maasta ja kukkaloisto sokaisee varomattoman. Magnoliat alkavat vihdoinkin kukkia - ja mitä ihmettä - kaikki kerralla! Näky on huikea. Ruusut eivät ole kärsineet lainkaan talvivaurioista ja ruusutarha hurmaa jo kesäkuussa kaikkki. Mökillä peurat eivät pysty enää hyppäämään parimetrisen aidan yli, joten kaikki kasvit säästyvät. Aurinko paistaa päivisin ja vettä sataa öisin, joten sato on ennennäkemätön. Syksyllä hortensiat kukkivat mykistävän upeasti ja naapuri pyytää lupaa rakentaa meille uuden aidan. Sen lisäksi tuosta vaan ilman vaivaa istutan uuden valkoisen puutarhani, varjotarhan sekä kalliolle pienen hedelmätarhan. Lapset leikkivät ilman riitoja ja linnut hakevat kädestäni leipomani kakun murusia. En malta odottaa!
Yhtä loistavaa vuotta 2018 teille kaikille!

torstai 28. joulukuuta 2017

Puutarhan joulukukat

Kun kausikukat alkavat sisällä nuupahtaa, on aika suunnata puutarhaan etsimään todellisia joulun sissejä. Tämä on jo perinteeni - joka joulu yritän löytää ainakin yhden kukkivan kasvin puutarhasta. Tänä vuonna tehtävä oli helppo. Easy elegance -ruusu Music box loisti jo kaukaa keltaisine kukkineen.
 
"Jouluruusuni" on tänä vuonna keltainen
Orvokit ovat yleisimpiä kukkia, joita olen joulukuisin löytänyt. Ne ovat kylmänkestäviä ja levittäytyvät siemenistä joka paikkaan.

Kaktuspenkistä löysin kuin löysinkin pienen kukkivan orvokin.
Varsinkin sorarinne, jossa kaktuspenkkikin sijaitsee on orvokeille mieluinen kylväytymispaikka.

Metsäputarhasta rönsytiarellojen keskeltä löytyi oranssiin vivahtava orvokki.
Kun joka vuosi istuttaa eri värisiä orvokeita, voi seurailla niiden risteytymistä keskenään. Oranssit värit ovat peräisin orvokeilta, joita kasvatin vuonna 2014.
Kesällä istuttamani vuoriarho ei ole ihan selvillä vuodenajoista
Kallion päällä kukkaan oli innostunut vuoriarho, mutta jouluruusu pitää nuppunsa vielä tiukasti kiinni.
Ihania nuppuja piilossa lehtien alla
Kyllähän täälläkin oli lunta jossain vaiheessa, mutta se on nyt pitkälti sulanut ja seuraavaksi viikoksi on luvattu vesisateita. Taidankin saada vielä tammikuussakin kukkakuvia puutarhasta.
Tämä on lasten lumiukoista jäljellä
Olen viime aikoina lueskellut englantilaisten puutarhalehtien talvinumeroita ja koittanut etsiä vinkkejä puutarhan suunnitteluun niin, että se näyttäisi hyvältä talvellakin. Talvi täällä Turussa näyttää enemmän englantilaiselta talvelta, kuin suomalaiselta, joten parempi ottaa oppinsa sieltä.

Onko teidän puutarhanne lumen peitossa vai löytyykö teiltäkin joulukukkia?

lauantai 23. joulukuuta 2017

Kasvihullun joululahjat

Laitetaanpas sittenkin yksi jouluvalmistelupostaus minultakin. Koska olen täysin kasvihullu, oli sitten kyseessä puutarhakasvit, luonnonkasvit tai viherkasvit, ovat joululahjanikin - mitäpä muutakaan - kuin kasveja. No, ei sentään kaikki lahjat. Lapset eivät varmasti ilahtuisi uudesta peikonlehdestä, mutta minusta on kiva antaa kavereille, lasten hoitopaikkoihin, sukulaisille jne. pikkulahjoja jouluisin ja tänä jouluna kaikki pikkulahjat olivat kasveja.
Toisen lapsen päiväkotiin vein hoitajille aloa verat. Ajattelin, että ovat helppoja kasvattaa, vaikkei kasveja olisi aikaisemmin hoitanutkaan. Jouluisuutta yritin lisätä virkkaamalla ruukkujen koristeeksi talviset valkoiset suojat. Samanlaisia ruukunsuojia virkkasin myös jouluruusuihin, mutta ne ehdin lahjoittaa eteenpäin ilman, että muistin kuvata.
Kukkien paketoinnissa on vielä harjoittelemista. Miten se kukkakauppiailta sujuukin niin näppärästi  ja itse saa aikaiseksi ryppyisiä torneja?
Toisen lapsen hoitopaikkaan vein huonekuusia, joihin virkkasin koristeita. Osan ruukuista päälystin kankaalla ja muutamaan virkkasin suojat.
Koristeiden virkkaaminen on ihanaa näpertelyä.
Osaan kuusista tein koristeiksi myös pieniä tupsuja. Niitä vasta olikin hauska tehdä. Tuli ihan ala-asteen käsityötunnit mieleen. Ajattelin, että huonekuuset olisivat kausikukkia pitkäikäisempiä joululahjoja ja tällä hetkellähän ne ovat myös ihan trendikkäitä sisustuksessa.
Kavereille tein tällaisia kasvipulloja. Ostin Ikeasta lasisia pulloja, laitoin pohjalle lekasoraa ja kukkamultaa ja sitten brutaalisti leikkasin yhden kiiltopiilean veitsellä viiteen osaan ja istutin osat pulloihin. Kastelin ja laitoin pullot kasvivalon alle juurtumaan ja kaikki lähtivät hyvin kasvuun.
Itselläni on tällaisia pullokasveja keittiön ikkunalaudalla kuuman patteerin päällä, sillä pullossa kosteus säilyy, eikä patterin kuivatus tapa kasveja.
Kun kasvihullun joululahjoista piti kirjoittaa, niin tunnustettakoon vielä muutama lahja. Nimittäin lahjat itselleni. Olen ostanut puutarhakirjoja ja ihanan sumutuspullon, paketoinut ne, kirjoittanut päälle oman nimeni, ja nostanut ne kuusen alle odottamaan.
Meillä on pari päivää kestävät suuret joulujuhlat sukulaisineen, joulupukkeineen ja kaikkine ihanine joulujuttuineen. Mutta kun talo hiljenee, otan ison lautasellisen kylmää kinkkua, juustotarjottimen jämiä ja konvehtirasian sekä lasin punaviiniä ja käperryn puutarhakirjojeni pariin. Hyvää joulua minulle!

Hyvää joulua myös kaikille blogini lukijoille!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Loskan keskellä

Tyhjensin vanhaa puhelintani valokuvista. Oli pakko laittaa nyt tännekin näitä, vaikka ovatkin vähän huonolaatuisia kännykkäotoksia. Mikä hirveä kesänkaipuu iskikin!