tiistai 22. marraskuuta 2016

Sammalleimu sentään!

Pakkaset ovat tältä erää ohi ja lumet sulaneet viimeistä hippusta myöten. Virittelin aamulla vihdoinkin suojia magnolioiden ympärille, kun huomasin tammenlehtien alla jotain vaalean violettia. Sammalleimu on alkanut kukkia.
Ehkä se ajatteli, että koska maa on taas sula ja lämmin, täytyy olla kevät.
Myös ihanaiset orvokkini ovat hyödyntäneet takapakin talvessa.
Minä rakastan siementaimia tekeviä kukkia. Varsinkin sellaisia, jotka risteytyvät keskenään ja synnyttävät aivan uusia väriyhdistelmiä. Orvokit ovat siinä loistavia. Minulla on pihassa ollut joskus oransseja orvokkeja sekä ruukuissa muutama kesä sitten kasvaneita valkoisia ja sinisiä orvokkeja. Nyt kaikkialta pilkottaa näiden värien yhdistelmiä. Akileijojakin olen yrittänyt saada villiintymään pihaani, nekin kuulemma muodostavat aina uuden näköisiä kukkia. Vielä ne eivät kuitenkaa ole hirveän hyvin lähteneet leviämään.
Ruusut aiheuttavat taas vähän päänvaivaa, koska nämä eteläisemmät jaloruusut ja köynnösruusut eivät vaivu lainkaan talvilevolle. Tässäkin on vielä pakkastenkin jälkeen kaikki lehdet.
 Sama juttu ruukuissa kasvavissa köynnösruusuissa. Viime vuonna nostin ne kuistille lehtineen, koska eivät niitä pudottaneet. Siellä ne jatkoivat kasvua koko talven ja kukkivat keväällä aikaisin, mutta olivat tosi kituliaan oloisia kesällä. Ajattelin, että se johtuisi siitä, etteivät olleet talvilevolla lainkaan. Mutta miten saan ne talvilevolle, jos ei edes kaksi viikkoa kovia yöpakkasia auta!? Vai talvehtivatko jotkin ruusut vihreinä? Esimerkiksi lämpimissä maissa? Siinä tapauksessa varmaan pitäisi talvettaa nämä valoisalla kuistilla, eikä pimeässä varastossa, niinkuin olin suunnitellut. Ehkä jätän ne vaan ulos ja ostan uudet, jos talvi jossain vaiheessa vie.
Kaksi vuotta ongelmitta talvehtinut Japaninmagnolia Vanha Rouva on täynnä ihania silmuja. Voi, kun jokin näistä olisikin kukkasilmu! Mitenhän ne tunnistaa?
Tämä ei ole vielä kertaakaan kukkinut, vaikka vaikuttaa muuten hyvin viihtyvänkin. Ja tosiaan edes hankala viime talvi ei vahingoittanut magnolioita. Tai no se yksi pikkuruinen halpistaimi, jossa ei ollut edes kasvuvyöhykettä, vaan joka kehoitettiin talvettamaan ruukussa, paleltui aika paljon oksien päistä. Tosin sekin kasvatti uudet oksat ja lehdet keväällä. Viime keväänä istutin lisäksi pensasmagnolian sekä vaaleanpunaisen tähtimagnolian. Toivottavasti talvehtivat hyvin. Ensimmäiset pakkaset eivät ainakaan olleet vahingoittaneet taimia. Toivo siis elää, että keväällä voin ihastella magnoliankukkia omassa pihassa!




maanantai 14. marraskuuta 2016

Mysteerejä talvipuutarhassa

Etätyöpäivä parhaimmillaan ja pahimmillaan: puuduttavaa tutkimushaastattelun purkamista, mutta sitä voi tehdä katsellen välillä lintulaudalla ruokailevia tiaisia. Eilen lisäsin lintujen talviruokinnan kilpavarustelun tasoa ja hankin talon toiselle puolelle, keittiön ikkunan eteen uuden lintulaudan. Samat kaverit näköjään siellä ruokailevat kuin terassillakin: talitiaiset, sinitiaiset ja hömötiaset. Rutiininomaista puhtaaksikirjoittamista ja tiaisia - tylsää...mutta sitten lennähti männyn oksaan haukka! Olen lintubongarina vielä aloittelija, joten en suoralta kädeltä pystynyt sitä tunnistamaan. Todennäköisesti lienee varpushaukka, vaikkakin oli minusta todella suuren näköinen. Oli pakko lähteä lukemaan luontoportista haukkojen tuntomerkkejä. Haastattelun litterointiin olinkin jo kaivannut taukoa joten päädyin kuistille nauttimaan samalla kahvikupillista.
Tänne talvipuutarhaani olen kantanut jo suuren osan ruukuista terassilta. Köynnösruusut ja kärhöt ovat vielä ulkona odottamssa päätöstä sijoituksesta. Minulla on myös puutarhavarasto, jonka lämpötila ei laske pakkaselle, mutta se on pimeä. Olen tilanpuutten vuoksi ajatellut talvettaa ruusut siellä, koska ovat ensinnäkin talvella aika rumia lehdettöminä ja toiseksi niihin ei ole kiva raapia itseään. Ruukussa kasvavan jättigunneran veinkin jo tuonne pimeään varastoon talvehtimaan, mutta ruukkuun muutti heti alivuokralainen. Rupesin ihmettelemään, miksi multaa oli pöllynnyt pois ruukusta ja löysin multaan kaivetun käytävän. Jätin pari linnunsiementä pöydälle syötiksi ja olivat heti kadonneet. Voi miten lokoisat oltavat asukilla onkaan tuolla ollut. Lämmin varasto ja mukava luola kukkaruukussa. Rajaton määrä linnunsiemeniä ja pähkinöitä ruuaksi. No, täytynee kuitenkin yrittää häätää alivuokralainen sieltä pois. Muuten saattaa terassityynytkin olla asutettuja ensi kevääseen mennessä.
Kuistilla eniten tilaa vie ruukussa kasvava persikkapuu. Se teki keväällä monta kaunista kukkaa ja raakileitakin kymmenkunta, mutta pudotti raakileet yksi toisensa jälkeen, kunnes jäljellä oli enää yksi hedelmä.
Kuvaa ottaessani heinäkuun lopulla ajattelin jättää hedelmän vielä viikoksi kypsymään ja herkuttelevani kun tulen seuraavaksi kaupunkiin mökiltä. Mutta kun palasin viikon päästä, persikka oli kadonnut! Ei jälkeäkään! Ei kiveä, ei mitään. Olikohan se pudonnut, ja kettu vienyt? Oliko ruohonleikkaajalle tullut nälkä? Oliko varis napannut? Mitä itse luulette? Ensi kesänä tulee toivon mukaan lisää persikoita ja pääsen vihdoin maistamaan. Ellei puu sitten suutu siitä, että istutan sen keväällä pois ruukusta ruusutarhaan.
Toinen mysteeri täällä talvipuutarhassa on viikuna. Tai aitoviikuna taitaa olla sen virallinen nimi. Se pudottaa lehtiään koko ajan ja kasvattaa heti uudet. Sitten se kasvattaa oksat täyteen hedelmiä ja pudottaa ne. Koko ajan tapahtuu jotain mutta en yhtään ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Yleensä kasvit kasvattavat keväällä lehdet, kukat, hedelmät ja sitten syksyllä pudottavat ne. Aitoviikuna tekee näitä kaikkia koko ajan. Vika voi toki olla myös hoidossa. Mutta jos jollain teistä on aitoviikuna, niin mielelläni kuulen kokemuksia siitä. Omani on jo kolmevuotias, mutta en vieläkään ole perillä sen oikuista.
Kahvit on juotu.Työt kutsuvat. Ihania alkutalven hetkiä kaikille!

torstai 10. marraskuuta 2016

Mitä sitä sitten tekisi...

Nyt on täällä lounaisrannikollakin komea lumikerros maassa ja puutarhahommat pysähtyneet kuin seinään. Ruukut jäivät pesemättä, tammenlehdet haravoimatta, magnoliat ja pensasmustikat ovat vielä suojaamatta, laventeliruukku jäätyi maahan kiinni.  Muutama viikko oli ihan mukavaa ilman puutarhapuuhia; yleensä olen rientänyt Pikku kakkosen aikaan pihalle touhuamaan, mutta nyt on tullut Pingut ja Närpiäiset katsottua lasten kanssa moneen kertaan. Nyt huomaan kuitenkin vieroitusoireita ilmassa. Mitä ihmettä sitä sitten tekisi... Yleensä ei ole puutetta tekemisestä - aina on joku nurkka odottamassa taimilastia tai kitkemistä. Tulee myös ulkoiltua selvästi vähemmän. Voi kun olisi jo kevät. Tai no joulu ensin. Sitten heti kevät.
Katselin koneelta kuvia puutarhastani ja olin ihan ihmeissäni. Miten minä kesällä olin sitä mieltä, että missään ei kukkinut mikään tarpeeksi ja että koko piha on ihan kesken? 
Kuvia kun katsoo, niin kukkiahan on piha täynnä. Iskeeköhän keväisin jokin sokeus, että ei edes huomaa, kuinka kaunista on.  
Tätä ruusutarhaakin murehdin monena kertana, kun minusta kukinta ei ollut lainkaan runsasta ja nurmipolku oli ihan täynnä maahumalaa. Nyt kun kuvaa katsoo, niin pienet karkulaiset nurmella ei häiritse yhtään.
Täytyykin muistaa tämä ensi keväänä ja olla vähemmän kriittinen. Ja ottaa enemmän valokuvia! Kyllä näiden katseleminenkin taas virkisti. Eihän tässä ole kuin muutama hassu kuukausi ja kuistilla alkaa toivottavasti ensimmäiset sipulikukat nousta purkeistaan.