maanantai 30. joulukuuta 2019

Puutarhavuosi 2019 -haaste



Jee, tämähän tuli  kuin tilauksesta. Kamerani akku oli tyhjentynyt ja laturi on kaupungissa, joten en ole päässyt mitään postailemaan, mutta onneksi Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista haastoi minut muistelemaan kulunutta vuotta ja sen puutarhamuistoja. Tässä tulee siis vielä viimeinen katsaus ennen vuotta 2020.
1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä 
Kokeilin hyötykasvien onnistunutta kasvatusta ensimmäistä kertaa elämässäni. Aiemmat kokeiluni ovat olleet  peurojen täyttämässä saaressa, jossa sataa kaksi kertaa kesässä. Nyt rakensin isot kasvilavat kaupunkiin, hain peräkärryllisen hevosenlantaa niiden pohjalle ja täytin loput uudella ostomullalla. Ja kyllä kasvoi! Spagettikurpitsat kiemurtelivat metrien päässä tehden hurjasti hedelmää. Kesäkurpitsoja tuli niin paljon, että jouduin jahtaamaan naapureita ja sukulaisia ja tyrkyttämään niitä joka paikkaan. Myös porkkanat, sipulit, persilja ja retiisit kasvoivat erittäin hyvin. Ehkä ensimmäisen vuoden iskuvoima on lannasta nyt syöty, mutta innolla odotan ensi vuotta ja uusia kylvöjä.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...
Minulla on aina kymmeniä sivuja suunnitelmia. Niistä toteutuu ehkä muutama. Tänä vuonna piti tehdä kaikki taaskin valmiiksi. Eipä tullut valmista, mutta pihan pohjoispuoli alkaa olla melkein valmis.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d.Autolastillinen...eikun kaksi... eikun...
Kasveja tuli taas autolastillisia. Ei ehkä ihan niin paljoa kuin edellisinä vuosina, mutta enpä taaskaan iljennyt laskea, kuinka paljon rahaa minulla kesässä kasveihin menee.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!
Luulen, että persikkapuu Red haven näki viimeisen kesänsä. Se ei ole sopeutunut ulkona asumiseen sen jälkeen, kun annoin sen kasvaa muutaman vuoden ruukussa kuistilla. Onneksi viime vuonna istuttamani persikka Maira selvisi ongelmitta talvesta ja teki heti pari hedelmääkin.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Puutarhurin, joka leikkaisi nurmikon, kitkisi sorapolut ja tarjoilisi minulle kylmää juotavaa, kun tuijotan penkillä puutarhaa ja teen uusia suunnitelmia.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?
Ilokseni saaressa peurat eivät syöneet marhanliljoja tänä vuonna ja sain ekaa kertaa nauttia niistä ja ällistellä, miten ne voivat noin kukkia, kun ne vuosi toisensa jälkeen on syöty heti alkuunsa.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?
Kaupungissa talon pohjoispuolen uudistus lavatarhoineen, mansikoiden peittäminen hyötyistutuksineen, uusine polkuineen, syyspenkkeineen ja saniaiaspenkkeineen. Pohjoispuolesta, joka oli vielä vähän aikaa sitten varjoista pöheikköä on tullut pihan kiinnostavain osio.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Keinu. Varsinkin, kun uudet omenapuuni tekivät ensimmäiset hedelmänsä, istuin keinulla rouskimassa niitä ja ihmettelemässä, miten kivaa onkaan välillä istua puutarhassa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Menin taas ostamaan syysaleista aivan liikaa kasveja. Mm. vadelmia, hunajamarjoja, hortensioita yms., joita en millään enää jaksanutkaan istuttaa. Onneksi jaksoin istuttaa ne tyhjentyneisiin vihanneslavoihin valeistutukseen.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Sain mummiltani vanhan kannan raparperia, sellaista kapeavartista ja kokonaan punaista. Hän lapiolla nyhri minulle palasen omasta kasvistaan ja palassa ei mielestäni ollut kuin vartta ja lehti. Harmitti vähän, kun todella tuota kasvia pihaani halusin, mutten viitsinyt mummiani tällä enempää vaivata. Istutin varren maahan ja ilokseni se kasvatti vielä syksyllä uuden lehden. Toivotaan, että keväällä se nousee sieltä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Minä petyn joka vuosi ritarinkannuksiini. Ne pitäisivät selkeästi kosteammasta puutarhasta. Ne kukkivat huonosti, kaatuilevat ja härmääntyvät. En silti saa niitä koskaan siirrettyä. Ehkä ensi kesänä siirrän ne koulumme pihaan. Siellä riittäisi kosteaa savea.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun
Kyllä se varmaan oli kasveihin. Keinun lisäksi en oikein muita hankintoja tehnyt. Puutarhamatkan Viroonkin sain lahjaksi ystävältäni.

13. Mitä opit?
Opin, että peurat osaavat paitsi hypätä, myös ryömiä. Ei siis riitä, että aita on riittävän korkea (yli 2,5 m), sen pitää olla myös tiivisti maahan pultattu.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?
Oikeastaan pakko valita kaikki. Suunnitelmia on taas jo valtavasti. Into alkaa kasvaa, kun päivät taas alkavat pidentyä. Odotan taas ihmeitä itseltäni. Lisäksi vähän kauhua sekoittuu tunnelmiin, sillä niin kuin olen täälläkin kertonut, ostimme vanhan koulun isolla tontilla ja ensi keväänä minulla on kahden puutarhan sijaan kolme. Ehkä se on vähän niin kuin lasten kanssa, että tuntuu, että kädet on jo täynnä kahden kanssa, mutta kun se kolmas saapuu, niin ihmeesti sekin siinä hoituu. Vai...?

Heitän haasteen seuraaville säännöllisesti lukemilleni blogeille:


Haasteen saa napata vapaasti mukaan ilman haastamistakin. Haasteeseen saa myös ilman muuta osallistua, vaikka olisi sen jo aiemminkin tehnyt, sillä joka vuosihan on erilainen kuin edellinen.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.




 Kiitos vielä Minna tästä haasteesta. Nyt kohti uudenvuoden juhlintaa! Tervetuloa vuosi 2020!


sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Uutta pihaa tutkailemassa

Sade taukosi hetkeksi ja pääsin tutkimaan uutta pihaa valoisaan aikaan ja niin, ettei vettä vihmo vaakatasossa. Olen täällä aina tilaisuuden tullen kierrellyt ja vähän tutustut paikkoihin. Pellon rajalta vanhan navetan takaa löytyy kasvilavoja. Eiköhän näihin jotain istutettavaa keksi.
Linnunpönttöjä on pihapiirissä valtavasti. Varsinkin kottaraisille, jotka viihtyvät tässäkin kerrostaloasunnossa. Joen rannalla on telkän pönttö ja kuulemma tervapääskyjä saapuu myös kesällä. Innolla odotan kasvien lisäksi myös sitä, millaisia uusia lintututtavuuksia täältä löytyykään. En ole varma, olenko koskaan nähnyt edes kottaraista. Ei niitä Turun keskustan tuntumassa tai meidän saaressa ainakaan asusta.
Ihanaa, iso kasa vanhoja tiiliä! Rakastan tehdä reunuksia ja polkuja ja tässä heti lähti ajatus lentämään, mitä näillä tiilillä voisikaan tehdä.
 Löysin myös ison pinon sammaloituneita kattotiiliä. Ehkä niistäkin saisi hienoja reunuksia rakennettua.
Entäs mitä tästä vanhasta kylpyammeesta sitten voisi kyhätä? Vai hakeekohan entinen omistaja vielä tämän pois? Ehkä en vielä ala kaikelle miettimään uutta käyttötarkoitusta.

 Taloon vedettiin juuri uudet viemäriputket ja piha on sen näköinen. Isot kaivuutyöt yhdistettynä tauottomaan sateeseen ovat saaneet pihasta ison savivellin. Lapset ovat haltioissaan. Kuulemma paras piha ikinä. Onneksi saimme pyykkikoneen paikoilleen tänään.


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Uusi koulu

Tai vanhahan tämä koulu on. Se on valmistunut 1924 ja toiminut kouluna aina 2000 luvulle asti. Sitten pariskunta, jolta me ostimme koulun, osti sen ja kunnosti asunnokseen. Nyt on sitten meidän vuoro nauttia tästä ihanasta vanhasta rakennuksesta - unohtamatta tietenkään sen pihapiiriä.
Vihdoin avainten luovuttamisen päivä koitti sunnuntaina ja pääsin touhuamaan sydämeni kyllyydestä. Saatan poiketa jossain vaiheessa blogini puutarhaan keskittyvästä linjasta ja esitellä koulua sisältäkin. Varsinkin, kun pääsemme pienessä pintaremontissamme etenemään. Nyt kuitenkin vielä kuvia ulkoa.
Pihan perältä löytyy pikkuruinen keltainen puusauna. Sitä en vielä ole ehtinyt kokeilla, mutta joulusauna tullaan varmasti lämmittämään.
 Tontti rajautuu pieneen jokeen. Tässäpä on paikka ihan uudenlaisille istutuksille. Mikäköhän tällaisella joenpenkalle viihtyisi?
 Pihapiriin kuuluu myös vanha ulkorakennus, jossa on ollut varastotilan lisäksi koulun puucee sekä navetta. Aika suloista ajatella, että koululla on ollut oma lehmä. Tuolla en ole vielä käynyt, sillä edellisillä omistajilla on siellä vielä tavaraa. Saavat rauhassa kuljetella omansa pois ja sitten lähden tutkimusretkelle.
 Koska räntää vihmoi taivaan täydeltä ja ilta alkoi hämärtyä, en ehtinyt kasveja sen tarkempaa kuvaamaan. Kuivuneista varsista tunnistin ison rivin nauhuksia sekä kultapiiskuja. Lisäksi lumesta pisti esiin vihreitä sormustinkukan ruusukkeita. Puista tunnistin ainakin vanhoja omenapuita sekä ilmeisesti kirsikkaa.
 Olen aina ihaillut pylväshaapoja ja nyt tässä näyttäisi kolmen rivi olevan! Haapojen takana avautuu koulun vanha kenttä. Kävin sitäkin vähän katselemassa ja se on ihan heinittynyt ja täynnä lupiineja. Minulla on siis tässä 2000 neliötä lupiinikenttää. Minusta lupiinit ovat aivan ihanan näköisiä, mutta ymmärrän kyllä, että niiden ei haluta luontoon leviävän. Miten ihmeessä nitistän 2000 neliötä lupiineja :D:D Jännittävää!


perjantai 13. joulukuuta 2019

Joulusipulit ja joulupersilja

Tältä näyttää minun puutarhani joulu tänä vuonna. Persiljaa voi käydä hakemassa vielä lavasta vaikka joulukinkun koristeeksi. Jos jotain mausteisempaa kaipaa, niin valinta voisi olla taustalla kasvava hopealehtinen curry-yrtti.
Muutama sipuli taisi jäädä syksyllä nostamatta ja nyt olisikin tuoretta sipulinvartta tarjolla. Ei voine puhua kevätsipulista, vaan ehkä tämä on nyt sitten joulusipulia.
Kuukausimansikan marjat ovat ikävästi mustuneet. Ei viitsi niitä jälkiruuan koristeeksi noukkia. Vaan kummasti tämäkin yrittää vielä kukkia - tuolla ihan ylimmäisenä näkyy häivähdys epätoivoista joulumansikan kasvatusyritystä. Taustalla huojuvat syyssahramit.
Tämä neilikka on kasvattanut komeat nuput. Pitäisiköhän katkoa ja tuoda sisälle. Mahtaisikohan se jaksaa avata nuppunsa ja saisin ihastella jouluneilikoita?
 Kuistilla helmililjat ovat kyllästyneet odottamaan sitä luvattua pakkaskautta ja lepoa ja päättivät lähteä kasvamaan porukalla. Tähän aikaan vuodesta valoa on vain niin niukasti, että saa nähdä millaisia olmililjoja näistä muodostuu.
Viime viikolla istuttelin vielä sipulikukkia ympäri puutarhaa. Eurolla sai pussin kuin pussin, kun kaupat yrittivät päästä eroon viimeisistä. Vielä olisi pari pussia tulppaaneja jäljellä. Ajattelin koittaa laittaa niitä isoon ruukkuun kuistille. Onko kokemusta, miten tulppaanit käyttäytyvät ruukkukukkina? Nuo punaiset vien meidän uuteen kouluun, kun pääsemme sinne asettumaan tänä sunnuntaina. Ajattelin ensitöikseni kaivaa maahan kymmenen punaista tulppaania. Siitä sekin sitten alkaa. Ihanaa joulukuun jatkoa, vaikkei täällä ainakaan näytä jouluiselta.

maanantai 2. joulukuuta 2019

Talviset hyvästit

 Joka vuosi tulee hetki, jolloin minun pitää jättää hyvästit talven ajaksi toiselle puutarhalleni saaressa. Tänäkin vuonna saimme pitkitettyä kautta joulukuulle asti, mutta nyt lumen peittäessä jo kalliot, alkoi olla olo, että mökki laitetaan talviteloille. 
 Saaressa on kyllä aivan uskomattoman kaunista näin joulukuussakin, mutta kostea tuuli alkaa tunkea luihin ja ytimiin ja varsinkin lasten kanssa ulkona liikkuminen alkaa liukkaiden kallioiden vuoksi olla hankalaa.
 Valoisaa on vain lyhyt hetki päivässä. Täällä on pimeällä todella sysipimeää, sillä tänne ei valosaaste ylety.
 Puutarhan olin onneksi laittanut jo aikaa sitten talviteloille. Kasvihuone on tyhjennetty ja siivottu, talvetettavat kasvit ovat rivissä kellarin ikkunalaudalla. Sata narsissin sipulia on kaivettu niittyyn. Siemenkylvöjä on tehty lavoihin.
Nyt täytyy enää odottaa ensi kevättä, niin pääsen taas puuhailemaan rakkaaseen saaripuutarhaani.
Onneksi odotusta helpottaa se, että olen bloggaustaukoni aikana päätynyt ostamaan mieheni kanssa vanhan koulun. Pääsemme sinne todenteolla tutkimaan tämän kuun 15. päivä, kun odotettu avainten luovutus koittaa. Koulusta tulee meidän talvikauden mökki, johon karata karkuun viikonloppuisin, kun jäät saartavat saaripaikkaa. Koulua rajaa pieni joki ja iso tontti. Mitäköhän sieltä löytyy, kun kevät koittaa? Tulevaisuudessa tässä blogissa saakin siis seurata kolmen puutarhan kuulumisia. Mitäköhän tästäkin tulee :D

torstai 28. marraskuuta 2019

Syksyn parhaat lehdet

Puutarhablogin pitäminen marraskuisessa Suomessa ei ole ihan helppoa. Kun lähden töihin, on pimeää, kun tulen töistä on pimeää. Koska sitä ehtii ottamaan kuvia puutarhasta?! Turussa on menossa laajat lakot ja mm. koulujen iltapäiväkerhot ovat suljettuna. En vielä halunnut jättää meidän ekaluokkalaista neljäksi tunniksi yksin kotiin koulupäivän jälkeen, joten teen tänään töitä kotona.
Niinpä olen odottanut, että koska se aurinko oikein nousee, että pääsisin ottamaan kuvia, mutta eipä se näytä nousemisestaan huolimatta kauheasti valaisevan. Pakko turvautua salamavaloon, vaikka se ei oikein kasvikuviin sovikaan.
Ajattelin marraskuun haukkumisen sijaan keskittyä asioihin, jotka ovat kauniita vielä marraskuussakin. Nimittäin lehtiin. Useassa kasvissa on talven yli vihreänä pysyvät lehdet ja se on ainakin täällä vähälumisella rannikolla erittäin tervetullutta.
Varjotarhassa löytyy paljon hienoja lehtiä. Yksi suosikeistani on tarhatiarella ´Sylvan lace´. Ostin sen vasta syksyllä, enkä ole nähnyt sen kukkivan, mutta lehdet ovat hienot.
Syklaamillakin on kauniit ja pakkasta kestävät lehdet. Tämä on varmaan sellainen viime syksynä ostamani syklaami, jonka nostin kuistille talveksi kukkimaan ja sitten taas keväällä istutin maahan. Sitten se katosi muiden kavereidensa kanssa kesäksi maan uumeniin ja nyt loppusyksystä nousi taas lehtineen pintaan. Ei kyllä näkynyt kukkia. Täytyy miettiä jaksanko nähdä vaivaa ja nostaa näitä taas kuistille talvehtimaan vai annanko talven viedä. Tai mistä sitä tietää, vaikkei veisikään. On täällä kummempiakin talvehtinut.
 En nyt enää muista kesällä Virosta ostamani sinilatvan tarkempaa nimeä. Siinä on hienot kirjavat lehdet. Tämä tyyppi ei tykännyt kesän kuivuudesta, vaan kuihtui lähes kokonaan, mutta syksyn kosteus ilmeisesti piristi ja nyt se näyttää taas näin hyvältä.
 Keijunkukat säilyttävät myös lehtensä hienosti. Tämän omituisen värisen ostin Tallinnasta ja toivon sormet ja varpaat ristissä, että se menestyisi talven yli. Yleensä nämä ovat kyllä täysin talvenkestäviä. Flamingo ei kuulu varjotarhaan, mutta oudosti se aina vaeltelee ympäriinsä.
 Keijunkukat lisääntyvät ainakin täällä runsaasti siemenestä. Niiden taimia löytyy aina sorakäytävältä, josta olen niitä siirtänyt taas uusille paikoille. Varsinkin ne ihan tummanpunaiset sekä alla olevat kirjavalehtiset ovat kovia lisääntymään. Tämäkin yksilö on nypätty sorakäytävältä varjotarhan suojiin viime kesänä.
 Erilaisia muratteja on talvehtinut hyvin puutarhassa, myös tämä kaksivärinen, vaikka ajattelin sen todennäköisesti olevan herkempi kuin vihreät. Tähän saniaistarhaan vanhaan puunrunkoon muratti sopii minusta kauniisti kiemurtelemaan.
 Japaninsara on hieno lisä varjotarhaan vähän heinämäisen lehtimuotonsa vuoksi. Jänikset söivät viime talvena yhden sarani ihan maata myöden, mutta onneksi se siitä tokeni kesän aikana. Syysaleista löysin superhalvalla japaninsaroja ja ostin kolme. Mietin, jos suojaisi ne jotenkin talveksi. Nämä pysyvät ihan vihreänä koko talven ja sen vuoksi varmasti olivat vastustamattomia jäniksille törröttäessään mehukkaan näköisinä muuten paljaasta maasta.
Sateesta huolimatta tuli pieni puutarhakierros tehtyä. Nyt täytyy palata töiden pariin. Hyvää viikonloppua!

tiistai 26. marraskuuta 2019

Marraskuun krookukset

Apua, kuinka kauan olen ollut poissa täältä blogimaailmasta, kun krookuksetkin jo puskevat maasta!
 Eihän tässä näin pitänyt käydä. Tilasin ison pussin krookuksia muiden sipulien ohella Hollannista ja istutin ne lokakuussa maahan. Nyt sieltä puskee tällaisia valkoisia honteloisia kukkavarsia. Hassusti lähtivät kasvattamaan heti tuota kukkaa, eikä lehtiä, niin kuin yleensä. 
 Piti oikein tarkistaa tilauslistasta, että mitä olen tilannut, mutta kyllä näiden piti ihan tavallisia krookuksia olla. Tainnut mennä vain sipulin sisäinen kello jostain syystä väärään. Eipä taida näistä kukkia tulla keväällä.
 Muutenkin tämä marraskuu on ehkä tylsintä aikaa puutarhassa. Meillä on ainakin märkää ja kylmää ja kasvit retkottavat vettyneinä myttyinä maassa. Huvikseni yritin etsiä jotain kukkivaa pihasta, kun ei siellä muutakaan katsottavaa ollut. Jokin asteri vielä toi hitusen väriä.
 Valkoisessa puutarhassa tähtiputkia kukki vielä useita.
 Joku ei ole tänä syksynä haravoinut kertaakaan! Häpeä, laiska puutarhuri!
 Mirrinminttu oli tehnyt muutaman minikukan pensasruusun suojissa.
Jouluruusuja pitäisi saada enemmän pihaan. Sieltä ne nuput taas kurkistavat. Niiden kehitystä on ihana seurailla talvisessa pihassa, kun muutakaan seurattavaa ei oikein ole. Harmi vaan, että useammat jouluna saadut jouluruusut eivät ainakaan minulla ole menestyneet maahan siirrettyinä.
Kiva olla taas pitkästä aikaa täällä blogin parissa, vaikka tämä marraskuu ei ihan puutarhakauden huippua olekaan.

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Elokuun valkoiset kukat

Tässäpä tulee kokoelma tänään kukkivia valkoisia kukkia puutarhasta. Syysleimut ovat aivan loistavia valkoisen puutarhan syksyn valaisijoita. Alla syysleimun seurana on valkoalpi, joka on myös hieno syyskesän kukkija. Näyttäisi leviävän aikalailla.
 Alla olevan alpi on muistaakseni syysalpi. Sen kukinnot ovat pienemmät ja herkemmät kuin valkoalpin.
Viime vuonna kasvatin siemenestä valkotupakkaa, mutta tänä vuonna jätin homman väliin, sillä valkotupakat tulivat niin myöhään kukkaan ja lakoilivat sinne tänne tahmaisina lötköilijöinä. Kasvi oli kuitenkin kylväytynyt itsekseen ja samaan aikaan alkaa näköjään kukkia näinkin ilman esikasvatusta.
 Huomasin sormustinkukkien ruusukkeista nousseen uusia kukkavanoja. En tiennytkään, että sormustinkukat voivat kukkia näin syksymmälläkin. Toivotaan, että ovat valkoisia. Vaikka näin syksyllä en taida jaksaa olla sellainen väripoliisi täällä valkoisessakaan puutarhassa.
 Ruusutarhassa New Dawn on kasvanut ennätysmittoihin ja kukkii taas muutamalla tertulla. Taustalla on autokatoksemme, joka on lumikärhöjen valtaama.
 Lumikärhöjen paras kukinta alkaa olla jo ohi. Silloin ei liiemmälti vihreää näkynyt. Köynnös kukkii usein marraskuulle asti ja on todella voimakaskasvuinen. Tuossa kahdeksan metrin pergolassa näitä kasvaa neljä ja ne ovat vuosien saatossa muodostaneet sateenpitävän pöheikön. Perheen miesväki vain valittaa, kun on pysäköinnin jälkeen terälehtiä tuulilasissa. Mikä ihmeen valituksen aihe on kukkien terälehdet tulilasissa??  Minusta on ihana lähteä ajamaan autolla, josta pöllyää ympäriinsä terälehtiä. Ihan kuin jollain keijumobiililla ajaisi.
 Talon toisella puolella tarhaviinikärhöt koristavat kaariportteja. Tämä valkoinen on suosikkini.
 Kukat roikkuvat pitkien perien päässä kuin siimoissa. Kälyni mielestä portti on kuin morsiuskoriste. Näen tämän portin keittiön ikkunasta ja ihailen sitä päivittäin.
 Ilokseni myös porttien toiselta reunoilta kasvavat tarha-alppikärhöt ehtivät jälleen toiselle kierrokselle. Kukinta syksyisin on hillitympi, mutta silti kiva bonus.
 Ja viimeiseksi minun valkoisten kukkien suosikki tältä kesältä.
Clematis campanifloralla on ihastuttavimmat pienen pienet kellokukat. Ne ovat kooltaan pikkurillin pään kokoisia. Aivan hurmaava.