keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Mansikkamaalla maaliskuussa

Kevät rynni pihaan niin vauhdilla, että yht´äkkiä onkin kädet täynnä puutarhahommia. En ehtinyt edes rodoja suojata kevätahavalta, kun maa onkin ihan sula jo. Olen suojaamisen sijaan siistinyt ruusupenkkiä, katkonut kuivuneita perennanvarsia katteeksi maahan, kitkenyt ensimmäiset maahumalat nurmikosta, leikannut ruusujen oksia, jotka kasvavat liiaksi käytäville ja koittanut löytää talvehtivia kotiloita. Yksi löytyi eilen! Tänään löytyi jotain hauskempaa: ensimmäinen krookus kukassa!
Krookuksia näyttäisi olevan tulossa ympäri pihaa aika joukko. Minkähän värisiä ne mahtavat olla? En yhtään muista.
Vihdoin myös uskolliset kolme lumikellon kukkaa ovat nousseet maasta.
Ilokseni olen huomannut talven kohdelleen kasveja huomattavasti hellemmin kuin edellinen talvi. Kaikki ruusut ovat elossa ja hyvissä voimissa ja kasvattavat jo kovaa vauhti lehtiä. Tässä William Baffin.
Mirrinminttukin on kasvattanut ensimmäisiä uusia lehtiään.
Nämä suloiset vekkilehdet kuuluvat poimulehdelle.
Harmi, että jouluruusut kukkivat lehtiensä alla. Ainakin tämä minun jouluruusuni. Täytyy lehtiä siirtää, että näkee nämä kauniit kukat. Kuistilla ennen joulua ostamani iso jouluruusu on vieläkin kukassa ja täynnä nuppuja. Se täytyy istuttaa tuon toisen jouluruusun seuraksi.
Muistin myös istuttaneeni opuntian sorarinteeseen syksyllä ja sieltähän se löytyi tammenlehtien alta. Vaikea sanoa, onko se elossa vai ei. Se on painautunut maata vasten, mutta tuntuu aika kiinteältä vielä. Nouseekohan se tästä vielä vai oliko tämä taas niitä toisia kokeiluja, joita ei jälkeenpäin tarvitse muistella.
Ai niin se mansikkamaa. Siitähän minun piti kertoa. Harhauduin vain kuvaamaan kaikkea pihallani, niin juttukin lähti rönsyilemään. Olen siis päättänyt taistella tuulimyllyjä vastaan ja perustaa pienen hyötytarhan myös tänne kaupunkipihaan. Paikaksi valitsin pihan haastavimman paikan, eli kallion suuren syreenikasvuston vieressä. Sain jostain lehdestä inspiraation hyötytarhasta, joka oli luonnollisesti ripoteltu metsäympäristöön enkä pääse tästä ideasta nyt eroon. Niinpä olen päättänyt aloittaa massiivisen taistelun vanhaa syreenikasvustoa vastaan. Onneksi kalliolla multaa on vain rajallinen määrä, joten olen saanut aika hyvin kaivettua juuria pois. Syreeni on siis tällainen valtava rohjo, jossa ei enää paljon lehtiäkään ole, kukkia en ole siinä muistaakseni nähnyt koskaan. Se on levittänyt juurivesojaan varmaan viiden neliön alalle juuri tulevan höytytarhani kohdalle.
Tähän sammaloituneen kiven viereen olen rakentamssa mansikkamaata kuukausimansikoille. Olen rajannut aluetta isoilla kivillä ja ajattelin kaivaa tästä mahdollisimman paljon syreeninjuuria pois ja laittaa sitten suosiolla juurimaton ja uutta multaa.
 Kuukausimansikan taimia minulla on parikymmentä nyt kasvamassa.
Nautin niin sanoinkuvaamattomasti näistä kevään päivistä, kun saa jo upottaa kätensä multaan ja repiä syreeninjuuria sydämensä kyllyydestä. Lapset leikkivät yhtä mielissään mutaleikkejä viereisellä leikkipaikalla ja kaikki on taas juuri niinkuin pitääkin!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Viidakkotunnelmaa ruokakaupasta

Päätin kokeilla kasvattaa terasssille kesäksi vähän eksoottisempia ruukkukasveja: inkivääriä, kurkumaa ja bataattia. Tarvikkeet kokeiluun löytyivät ihan tavallisesta ruokakaupasta.
Idean sain, kun lainasin  kirjastosta kirjan Kasvitarha ikkunalla. Kirja esittelee, miten erilaisia eksoottisia kasveja voi kasvattaa omalla ikkunalaudalla. Mukana oli mm. kardemummaa, kastanjaa, mangoa, riisiä... mitä vain kuvitella saattaa.
Olin tyytyväinen, koska löysin kirjasta hyvää tietoa viikunan kasvatukseen. Olen ollut vähän ihmeissäni viikunani kanssa, kun tuntuu, että se milloin pudottelee, milloin kasvattaa lisää hedelmiä. Nyt selvisi, että se tekee kahdet hedelmät vuodessa: keväällä ja syksyllä. Sain kirjasta myös vinkkejä tilaamani sitruunapuun hoitoon.
Pakkohan oli myös kokeilla muita kirjan ohjeita ja päädyin bataattiin, inkivääriin ja kurkumaan, sillä ne osuivat ruokakaupassa silmiini. Inkiväärin paloittelin ja laitoin likoamaan veteeen kolmeksi tunniksi.
Sen jälkeen istutin palat ruukkuun. Kurkumaa en liottanut, vaan laitoin sellaisemaan multaan. Bataatti
piti ohjeen mukaan istuttaa vain puoliksi multaan, se näyttää kyllä jo nyt aika eksoottiselta. Sitten vein ruukut kylpyhuoneeseen nauttimaan lattialämmityksestä, sillä alhaalta tuleva lämpö nopeuttaa kirjan mukaan kasvuunlähtöä.
Bataatista pitäisi kasvaa näyttävä köynnös.
Inkivääristä voi hyvällä tuurilla korjata myös satoa syksyn tullen.
Kesäksi ajattelin asetella ruukut suunnitteilla olevaan viidakkoon. Meillä on vielä pätkä terassia, jotä ei ole hyödynnetty mitenkään. Niinkuin kuvasta näkyy, siellä on tällä hetkellä rikkinäinen puutuoli, yksi halko sekä joku muovinen kansi. :) Eli jotain make-overia se vaatii.
Olen tähän haaveillut riippukeinua telineeseen ja sen ympärille haluaisin luoda viidakkotunnelmaa. Olen suunnitellut tuovani tänne kuistilta kesällä bambun, banaanin, kolibrikukan, jättiverenpisaran ja jättigunneran (mikäli se on myyrän tuhoista selvinnyt). Lisäksi olen ajatellut tuohon terassin etualalle tehdä kukkapenkin, johon on esikasvatuksessa valkotupakaa, soihtuliljoja, gladioluksia ja kaktusdaaliota. Myös kannoja ja kalloja kiinnostaisi kokeilla. Olisin nyt tosi kiitollinen lisäideoista viidakkopuutarhaan. Paikka on tuulensuojainen ja talon eteläpuolella, mutta vähän kauempana kasvavasta isosta tammesta tulee hajavarjoa, eli ei ole paahteinen paikka. Mitä muita kasveja teidän mielestänne sopisi viidakkoon? Erityisesti kukkapenkkiin jotkin helposti kasvatettavat kesäkukat sekä rehevyyttä tuovat lehdistöltään näyttävät perennat ovat vielä hakusessa. Viidakkovinkkejä otetaan ilolla vastaan!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Piippoparaati

Nyt on piha yht´äkkiä täynnä maasta kurkistelevia piippoja ja rohkeita ensimmäisiä lehtiä. Joka puolella ja kaikenlaisia. Ensin odotettiin monta kuukautta ja nyt on täysi tohina päällä. Nämä ilmeisesti ovat tulppaaneja.
Olisivatkohan nämäkin.
 Ja ehkäpä nämäkin.
 Täältä pilkistelee rohkean esikon lehdet.
Krookuksetkin ovat metsäpuutarhan suojissa päättäneet lähteä kokeilemaan onneaan.
 Näitä kavereita en tunnista.
Enkä näitäkään.
Jouluruusu piilottelee lehtiensä alla lukuisia nuppujaan.
 Ruusurinne on täynnä metsätulppaaneja.
Nouseekohan täältä vihdoin lumikelloja.
Rodoilla näyttäisi tulevan huippuhyvä kukintavuosi. Elviira on täynnä punertavia nuppuja.
Endless summer -hortensian versot eivät paleltuneet tänä talvena. Yleensä se on paleltunut alas asti ja uudet versot eivät ole ehtineet kunnolla kukkimaan. Tänä vuonna saattaa olla toivoa paremmasta kukinnasta.
 Magnoliat eivät ole taaskaan saaneet talvivaurioita, mutta kukintaa saattaa joutua vielä muutaman vuoden odottamaan. Kovasti toivoin näiden oksan päissä olevien silmujen muuttuvan kukkanupuiksi, mutta taitavat olla vain lehtisilmuja taaskin.
 Atsaleat ovat ihanan täynnä nuppuja. En malta odottaa niiden kukkimista.
Joskus voi ilahtua rikkaruohostakin. Minä ainakin ilahduin kovasti metsäpuutarhassa kukkivasta leskenlehdestä, vaikka ne lehdet kesällä kovasti ärsyttävätkin.
Tulikin tänään enemmän kuvia kuin tekstiä. Ei tämä kevään eteneminen selittelyjä kaipaa.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kamelian kauan odotettu kukinta

Ihanaa! Vihdoinkin kameliani kukkii.
Olin jo vähän huolissani, koska olin luullut kamelioiden kukkivan aikaisemmin jo joulu-tammikuussa ja olin myös lukenut huonekasvikirjasta, että kameliat ovat vähän nirsoja ja hankalia saada kukkimaan. Olen tästä nyt niin iloinen, että teen koko postauksen kameliasta, vaikka minulla siitä nyt kokemusta olekaan kuin yhden vuoden ajalta.
Ostin kameliani muistaakseni Plantagenista edellistalvena ja sijoitin sen silloin aika kylmälle kuistille. Vähän se jännitti, sillä kasvi  täynnä nuppuja ja mietin, miten siirto kylmään vaikuttaisi. Ilokseni nuput kuitenkin aukesivat ja kamelia kukki ilahduttavan pitkään viileällä kuistilla.
Kesällä tyhjennän kuistin kasveista ja kameliankin olin nostanut metsäpuutarhan nurkkaan. Täytyy tunnustaa, että unohdin sen sinne ja vasta loppukesästä havahduin tarkastelemaan, miten kameliani oli kesän pärjännyt umpinaisessa ruukussa unohdettuna rodojen varjoon. No olihan se pärjännyt ja ilokseni kasvattanut kolme nuppuakin.
Talveksi nostin kamelian taas kuistille ja tarkaillin usein nuppuja, mutta mitään ei tapahtunut. Vasta maaliskuun alussa alkoi nupuista pilkottaa vähän punaista väriä.
 Sitten kasmelia alkoi aukaisemaannuppujaan vähä vähältä.
Muistaakseni nämä kukat olivat lopulta ihan pallomaisia, kun ne avautuvat kokonaan. Ihanaa kukintaa kestää toivottavasti pitkään tälläkin kertaa. Tosin tässä nyt on vaan kolme nuppua, mutta minusta sekin on tällä hoidon ja asiantuntemuksen puutteella hienoa!
Olen sittemmin kameliasta lukenut enemmänkin ja oppinut, että multa tulisi vaihtaa kukinnan jälkeen ja se saisi olla mielellään hapanta. Kasteluvedeksi suositellaan sadevettä. Olen myös huomannut vahingossa tehneeni jotain oikein ja jotain ihan väärin. Oikein tein siinä, että nostin ulos puolivarjoon kesäksi ja talvetin sen hyvin viileässä. Ohjeiden vastaisesti olen tehnyt kasvin sijoittelussa.  Kameliasta mainitaan, että se on erityisen herkkä pudottamaan nuppunsa. Riittää kun siirtää tai kääntää kasvia tai että lämpötilassa on muutos, tai saa vetoa. Noh, minun kameliani on näistä ohjeista tietämättä viettänyt talvensa kuistin oven edessä, jossa taatusti sekä lämpötila, että veto ovat päivittäistä. Ehkäpä kukinta onkin vähän aloittelijan tuuria. Olen toistaalta kyllä huomannut, että mitä vähemmän hoidat kasveja, annat välillä kuivahtaa, välillä saada nokkiinsa kesämyrskyissä, niin sitä reippaammaksi ne tulevat. Pieni laiminlyönti taitaakin olla salainen aseeeni kasvienhoidossa!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Miten multapussi vaihtui eucalyptukseen ja kesäkukat kiiviköynnökseen?

Piti viikonloppuna vaihtaa mullat kuistin kasveista, sillä ne ovat jo kovassa kasvussa. Sinisateen sain vaihdettua isompaan purkkiin ja uusiin multiin, mutta sitten loppui multa. Eikun puutarhamyymälään. Siellä ei kuitenkaan ollut tarjolla kuin jäisiä multapusseja, joten ajattelin ajaa myöhemmin toiseen myymälään, josta sai ihan valmiiksi sulanutta multaa. Mutta kun kerran olin tänne asti melkein kahdeksan minuutin matkan ajanut niin....
Kuisti täyttyy täyttymistään
Onpas lystikkäitä linnunpönttöjä. Ph-mittari - sehän olisi tosi kätevä. Huonekasveista oli -20%. Puutarhahanskoista -50%. Ison eucalyptuksen sai nyt tarjoushintaan vain 35 euroa. Hommahan lipsahti taas ihan harkitsemattomaksi hamstraamiseksi. 
Liian sympaattiset linnunpöntöt hyllyyn jätettäväksi
Pääsin kotiin ilman multapussia, takakontti täynnä  kaikkea muuta. Tämä muistuttaa hyvin paljon viime kertaista Plantagen -reissuani. Pelottavaa on, että sama voi tapahtua arvaamatta myös omalla kotisohvalla.  Posti toi viime viikolla Viherpeukaloiden mainoksen ja ajattelin käydä heidän sivuillaan hakemassa vähän inspiraatiota ensi kesän kesäkukkaistutuksiin. Mutta varmaan arvaatte, että pelkän inspiraation kanssa ei sivuilta lähdetty. Ostoskoriin lensi banaani, kiivi, aprikoosi, kolibrikukka, ihmeköynnös ja sitruuna. Hupsista vaan, ostin kokonaisen viidakon. Eikä siitä ole kuin pari viikkoa, kun kävin katsomassa virolaisen kärhökasvattajan sivuja ja eksyin siellä nettikauppaan - saldo: kuusi kärhöä. 
Voiko ihmisellä, joka ei käytä puutarhahanskoja muka olla liikaa niitä?
Minun täytyy julistaa itseni pian puutarhaholhouksenalaiseksi henkilöksi. Vien kuvani kaupungin kaikkiin puutarhamyymälöihin ja pyydän, etteivät he myy minulle mitään, vaikka polvillani rukoilisin. Ehkä voisin hankkia ohjelmiston, joka estaa pääsyn haitallisille sivuille - minun kohdallani puutarhanettikauppoihin.
Eukalyptus, flamingo ja puksipallo - täällä ei tyyleistä olla turhan tarkkoja
Onko muilla havaittavissa vakavaa harkinnan puutetta ja ylilyöntejä? Minä syytän tästä kevättä. Joillekin iskee kevätväsymys - minulle iskee kevätmania.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kukka-asetelmien saloihin tutustumassa

Tämän vuoden naistenpäivä oli paras naistenpäivä ikinä! Minut kutsuttiin erään naisjärjestön kukka-asetelmailtaan paikkakunnan tyylikkäimpään kukkakauppaan. Ilan tarkoituksena oli kokouksen lisäksi tutustua kukka-aseltelman tekemiseen teippitekniikka käyttäen sekä tehdä omaan maljakkoon asetalma Aluksi kukkakauppias esitteli asetelmantekoa.
Tuosta vaan hän taikoi eteemme ihanan rennon asetelman. Tämä teippitekniikka kaikessa yksinkertaisuudessaan on nerokas. Teipillä tehdään maljakkoon ristikko, joka pitää asetelman kukat ilmavasti paikoillaan. Olenkin kesäisin tuskaillut, kun asetelmani ovat joko joka puolelle lössähtäneitä tai sitten ihan täyteen tungettuja. Teippirulla tulee muuttamaan tämän!
Tämän jälkeen meitä odotti mieletön valikoima erilaisia leikkokukkia, joista saimme valita haluamamme.
Omaan maljakooni yleisesti marketista tarttuvien tulppaanien ja neilikoiden sijaan nyt tarjolla oli vaikka mitä!
Itse ihastuin heti valkoiseen pienikukkaiseen vahakukkaan. Myös upeat piikkuputket kiinnittivät huomioni.
Enkä millään voinut vastustaa kärhön kukkia. Niitä on jo niin ikävä.
Asetelma syntyi kuin itsestään mukavan rupattelun, naposteltavan ja kuohuvan siivittämänä. Kauppias neuvoi ja auttoi tarvittaessa. Lopulta olin tyytyväinen tulokseen.
Lopputulos näyttää itseasiassa juuri siltä kuin yritän puutarhani saada näyttämään: runsaan rönsyilevältä, mutta silti harkitulta.
Muidenkin tuotokset ilahduttivat silmää.
Hauskasti kaikille syntyi omaa persoonaa kuvastavia kimppuja ja asetelmia.
Koko kokemus oli aivan ihana: paitsi kaikki kukat, myös tuoksu ja tunnelma oli aivan täydellinen. Tästä tulee uusi henkinen pakopaikkani. Kun lapset heittelevät jauhelihakastiketta tai maito kaatuu kuudennen kerran, voin vetää syvää henkeä ja kuvitella itseni kukkakaupan hiljaisuuteen asettelemaan vahakukkia maljakkoon.
Illan päätteeksi ostin vielä tillandsian. Olen siitä lukenut puutarhalehdistä, mutta nyt törmäsin sellaiseen livenä ja pakkohan tällaista ilmakasvia oli kokeilla.
Kotona etsin kauan täydellistä paikkaa asetelmalleni ja lopulta se löytyi olohuoneen sohvapöydältä. Olen sitä päivittäin siinä ihaillut. Olo on kuin meidän viisivuotiaalla, joka ihailee häpeilemättä jokaista piirtämäänsä piirustusta; kääntelee sitä ja huokailee ihastuksesta.
Jo näiden kuvien katselu sai minut niin seesteiselle tuulelle. Uusi harrastukseni tulee taatusti ensi kesänä olemaan kukka-asetelmat.