Kuistini on viidakkoni

Tervetuloa viidakkoon. Kun marraskuu on maalannut pihan ruskeanharmaaksi, saa kuistilta viherterapiaa. Kuistini on tiiviisti lasitettu, eikä se yleensä mene pakkasen puolelle. Siksi täällä on hyvä harrastaa kasvukauden jatkamista sekä talvettaa viileää ja valoisaa talvea kaipaavia kasveja.

Ensimmäiseksi kun astuu kuistille autotallin ovesta tai ihan tuolta ulkoa törmää (kirjaimellisesti) isohkoon eukalyptykseen. Ostin sen keväällä ja nyt on sen ensimmäinen talvi kuistilla. Eukalyptus sai vähän haasteellisen paikan ulko-oven ja autotallin oven välissä, joten saattaa vähän pakkasta tulla niskaan välillä.

Ulko-ovea vastapäätä on liian isoksi kasvanut parivuotias bambu, joka on varmasti pieneksi käyneestä ruukustaan niin närkästynyt, että näyttää vähän nuupahtaneelta ja kuivalta. Ei hätää bambuseni, jos selviät tästä talvesta, jaan juuripaakkusi ja saat uutta muhevaa multaa ruukkuusi. Jakopalat istutan kukkapenkkiin kokeiluun. Eteläseinustalla voi bambu selvitä suomenkin talvista.

Neljä kärhöruukkua on ahdettu portaiden päätyihin. Niiden juurella vielä viimeiset lumipisarat kukkivat. Näiden ruukkujen kanssa harkitsin pitkään, nähdäkö se vaiva, että talvettaa kärhöt ruukuissaan. Usein olen ruukkukärhöni istuttanut syksyllä maahan. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta, sillä kuistilla kärhöt saattavat alkaa kukkia jo huhtikuussa. Mikäs sen ihanampaa. Haittapuolena niiden uudet versot ovat kirvojen ykkösherkkua. Eli kestetään vähän kapeampaa portaikkoa ja toivotaan keväistä kukkaloistoa.Toisella puolella portaita on kiivi. Ei tullut viime vuonna hedelmää siitä, mutta ehkä tänä vuonna. Se on hauskan karvainen lehdiltään ja varsiltaa.

Portailla on myös buddleija, joka tänä vuonna kukki vasta lokakuussa. Sen kaverin istutin keväällä ruukusta maahan. Pakko pitää vähän kiertoa, että uusia talvehtijoita mahtuu mukaan. Ensimmäisen hyllyn päällä viihtyy oliivipuu, sitruuna,  maljaköynnös, ihmeköynnös, saniainen.....

Keskihyllyllä on mehikasvikokoelmani. Alahyllyllä on vielä tilaa. Keväällä sinne ilmestyy esikasvatukseen daaliat.

Toisella hyllyllä on silmäteräni kamelia, joka viime vuonna teki kolme kukkaa. Tänä vuonna tulee ehkä neljä :) Hyvää kannattaa odottaa. Ensi vuonna tulee siis ehkä viisi! Lisäksi paikalla ovat vielä kliivia ja plumeria, jotka kyllä pitäisi vähitellen siirtää sisätiloihin.

Keskihyllyllä pelargoneja ja alahyllyllä sipulikukkaisitukseni, jotka ovatkin jo alkaneet kasvaa. Höh. Olisi pitänyt pitää niitä ulkona, täällä on liian lämmin. Saa nähdä, mitä honteloisia sieltä nyt kasvaakaan.
Jättiverenpisara kukkii vieläkin. Se on ihana. Keväällä otan siitä pistokkaita leikkauksen yhteydessä, niin saan lisää näitä ihanuuksia.

Nurkkaan ahdettuna ovat banaani, aprikoosi, aitoviikuna ja sinisade, jonka leikkasin rajusti syksyllä, että sain sen mahtumaan tänne. Viime keväänä sain kaksi kukkaterttua sinisateeseen. Ehkä tänä keväänä tulee kolme. Viime vuonna minulla oli vielä iso ihana persikkapuu kuistilla, mutta se kasvoi liian suureksi ja vinoksi. Istutin sen ulos maahan ja sain muutamia hedelmiäkin palkinnoksi. Toivotaan, että tämä uusi aprikoosipuu pysyisi pienenä, mutta tuottaisi joskus vielä maistiaisia sekin. Keskellä kasvaa ruukussa magnolia Pink Beauty. Ihme heräteostos viime kevään hurmoksesta.

Tällainen on minun viidakkoni tällä hetkellä. Seuraavaksi tänne pitäisi mahtua joulukukat: hyasintit ja jouluruusut. Keväällä viidakko venyy äärimmillleen kun soppaan lisätään siemenkylvöt ja esikasvatukset. Kesällä tämä porukka lähtee ulkoilemaan ja hyllyt valtaavat huonekasvit, jotka pääsevät nauttimaan kostean lämpöisestä kesästä kuistille. Sellainen on viidakkoni vuodenkierto - kasvit vaihtuu ja lisääntyy. Pääasia, että aina on viidakko, johon palata.

Rähjääntynyttä romantiikkaa ruusutarhassa

Auringon pilkahtaessa sadepilvien takaa, kävelin pitkästä aikaa ruusutarhaan. Pakkasten hellitettyä hetkeksi, kiirehtivät ruusuni vielä epätoivoisesti availemaan väsyneesti viimeisiä nuppujaan. Näyssä on jotain kaunista: viimeiset kesän rippeet taustanaan ruska-asuaankin jo riisuva puutarha.

New Dawn on kaunis vielä marraskuussakin

Kanadalaiset ruusuni ovat toivottomia romantikkoja. Ne peittyvät pakkaseen ja lumeen lehdet vihreänä ja nuput raollaan vuodesta toiseen. Easy Elegance ruusuistani Music Box on ollut kestävin ilman mitään talvehtimisongelmia, vaikka se onkin viimeisin jääräpää. Nytkin se on kasvattanut vielä uusia versoja ja nuppuja.


Music Box on ikuinen optimisti Suomen syksyssä

Valkoinen neilikkaruusukin on nostanut vielä viimeisen kukkatertun ilmoille terttuseljan varjossa.

Valkoinen neilikkaruusu on ahkera kukkija varjossakin

Soinnun oli pakko näyttää vieressä kukkivalla Ritausmalle, että kyllä hänkin vielä jaksaa.

Ruttuinen Ritausma

Suttuinen Sointu

Toiset tarhakurtturuusut osaavat lopettaa leikin ajoissa. Ne vaihtavat värjöttelevät nuput syyssäässä hohtaviin kiulukoihin ja varastoivat lehtiensä vihreän talven varalle.

Ruusun järkevämpi syysasu

Nukkeruusn kiulukat ovat pieniä kuin pihlajanmarjat.


Nukkeruusun pikkuruisia kiulukoita

Onnea talvehtimiselle rakas ruusutarhani. Toivottavasti näen keväällä kaikki teistä innolla puskemassa uutta versoa kevättähtien lomasta. 

Toivottavasti kohtaamme renesanssiruusunikin kanssa keväällä

Miten saada puutarhuri talvilevolle?

Siinäpä pulma. Yleensä olen lopettanut puutarhakauden marraskuuhun. On ollut selkeää, kun on ollut päivämäärä, jonka jälkeen puutarha jää talviunille ja voi alkaa miettiä ihan muita juttuja muutamaksi kuukaudeksi. Tänä vuonnakin yritin, mutta talvilevolla en ole vieläkään.

Kallio on vihdoin vapaa risuttuneista syreeneistä

Sain nimittäin vihdoin ja viimein monen kuukauden odottelun jälkeen kaivurin takaisin pihaan ja eipä mennyt kauaa, kun vanhat syreenit oli kaivettu juurineen, samoin kuin vanha risuttunut juhannusruusuaidanne kalliolla sekä sekalaisesti siellä täällä kasvaneet vanhat angervot ja vaahterat. Toisin sanoen hirveä ryteikkö kalliolla on nyt poissa ja alta paljastui lisää kalliota sekä isoja kiviä, jotka kaivuri nosteli ryhmiin. Kaivurinkuljettaja tosin kysyi ensimmäisen päivän päätteksi, että viekö hän kaikki kivet pois vai jätetäänkö joku... Voi apua, jos hän olisi vienyt ne pois. Rakastan isoja kiviä. Varsinkin, kun ne peittyvät sammallella ja kun niiden koloihin voi istuttaa saniaisia, kaukasianpioneja ja japaninvaahteran..(ainakin).

Mitäköhän näiden kivien lomaan päätyykään?

Kaivuri toi paikalla myös runsaasti multaa, jota oli pakko levitellä kallion painalmiin ja muokata uusia istutusalueita ensi keväänä täytettäväksi. Sen lisäksi oli pakko lasten kanssa istuttaa uuteen multa-alueeseen tulppaaneja, ettei ihan paljasta multaa joudu keväällä tuijottamaan.

Maisema on muuttunut ihan kokonaan

En ollut hahmottanut ollenkaan, kuinka suuri alue talon pohjoispuolellakin on, sillä niinkuin kuvailin, se on ollut epämääräisen risukon peittämä. Tänne haluan viidakkomaisen metsäpuutarhan: kärsäkalloja, saniaisia, kilpirikkoa, valeangervoa, sateenvarjomagnolian, japaninsiipipähkinän....(joko ymmärrätte, miksi en pääse vaipumaan talvilepoon). On pakko etsiä niitä syvämultaisimpia paikkoja, suunnitella pientä vesiaihetta viidakon keskelle, kuoputtaa ja kaivella milloin mitäkin.

Tilaa vaikka pienelle viidakolle

Valkoinen puutarha talon itäpäädyssä otti myös vihdoin ensi askeleensa. Tähän päätyyn oli talon laajennuksen yhteydessä kasattu rakennusjätettä, jonka päällä oli tiivis sorakerros, jonka päällä oli 15 cm hiekkamultaa ja surkea nurmikko. Oli ihan tuskaa yrittää lapiolla saada minkäänlaista kuoppaa, kun lapio kalahti milloin tiilenpalaan, milloin mihinkin. Nyt kaivuri kaivoi noin 40 cm syväksi kasvualustan muokkaamalla olemassa ollutta maata ja tuomalla lisää uutta multaa.
Nyt kelpaa istutella.

Valkoinen puutarha on vielä melko musta

Olin kesän ja syksyn aikana nappaillut alennusmyynneistä aina törmätessäni sopivaan valkoiseen kasviin mm. tähtiputkia, särkyneitä sydämiä, syysvuokkoja yms. valkoisia puolivarjoon sopivia kukkia ja nyt vihdoin marraskuun jo koittaessa sain ne istutettua maahan. Maahan päätyivät myös sadat valkoiset sipulikukat. En enää tässä kylmyydessä ja sateessa jaksanut alkaa laatoitusta tekemään, mutta mittasin ja talloin keskelle tulevan polun paikan, niin tiesin suurin piirtein, mihin kasveja ei saa kasvattaa ja voihan niitä ensi keväänä sitten siirrelläkin.

Laatoilla merkitty valkoisten sormustinkukkien syyskylvöt

Olen niin pakahtumaisillani, koska yht´äkkiä minulla on valtavasti uutta valmista tilaa istuttaa kasveja. Hommaa onneksi rajoittaa se, että taimistot alkavat olla tyhjiä ja että ulkona on niin kurja ilma koko ajan. En kuitenkaan pysty olemaan poissa puutarhasta, on pakko kaivella kuoppia, hahmotella polkujen paikkoja, tehdä syyskylvöjä...Mitenköhän saisi itsensä vaivutettua talvilevolle? Niinkuin kasvitkin, myös puutarhuri tarvitsee pienen tauon puutarhastaan, ennenkuin kevät taas villitsee.