torstai 29. syyskuuta 2016

Perhospreeria

Kerta kiellon päälle. Piti istutuspuuhat lopettaa alapihan metsäistutukseen, mutta joskus pakottava inspiraatio iskee arvaamattomissa paikoissa. Olin vähän aikaa sitten lasten kanssa Kaarinan Hovirinnan rantapuistossa. Aivan upea leikkikenttä lapsille ja mitkä istutukset! Valtavia istutusalueita täynnä korkeita perennoja, heiniä ja havuja. Harvinaista herkkua varsinkin leikkipuistoissa, joissa useammin pääsee ihastelemaan lähinnä pensashanhikkeja.
Sitten palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Olin pitkään harmitellut rumaa etupihaani, jonne myös kaipasin näköestettä kadulta. Olin haaveillut perhosten suosimien kasvien istuttamisesta mökin lisäksi myös kaupunkipihaani. Etupihani paikka on aurinkoinen, läpäisevä hiekkamultakumpare...Tällainen istutus siihen on tehtävä!
Kotona kaivoin perennakirjan ja perhospuutarhakirjan esiin ja aloitin suunnittelun: korkeita heiniä, korkeita syksyllä kukkivia perennoja ja koko kesäksi perhosia houkuttelevia kukkia.
Ohjeellinen lista mukanani lähdin taimikaupoille vielä kerran. Onneksi kaikki perennatkin olivat puoleenhintaan. Kärry täyteen vielä viimeisen kerran (nyt oikeasti viimeisen kerran).
Kaivoin vanhat kasvit pois uuden istutuksen tieltä. Pionit pääsivät mökille, kärhö ruusutarhaan. Siankärsämöt, palavarakkaus ja sinikit saivat jäädä. Samoin yksi jo ennen meitä täällä kasvanut pioni. Sitä en yksinkertaisesti saanut kaivettua ylös. Lisäsin 500 litraa turvemultaa saadakseni hieman lisää ravinteita paikalle. Sitten purin ympäriltä kivipolut ja muokkasin maan. Lopuksi istutin taimet uusille paikoilleen.
Heinistä penkkiin pääsivät isonorsunheinä, elefanttiheinä sekä koristekastikka. Keväällä kukkivat kaukaasianpitkäpalko ja kevätvuohenjuuri olivat taimistolta loppuneet, ne on istutettava myöhemmin. Kesällä ja syksyllä pitäisi kukkia mirrinminttu, iisoppi, punatähkä, valkotähkä, auringontähti, kaunopunahatut, värimintut, punalatvat ja syysmaksaruohot.
Myös iso kasa kukkasipuleita täytyy istuttaa tänne ensi kevään iloksi. Toivottavasti ruma etupihani on nyt historiaa!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Rodounelmia ja atsalea-ajatuksia

Huh! Nyt se on valmis. Tänään valmistui metsäpuutarhani toinen ja viimeinen pääty. Melkoinen homma siinä on ollut. Olen kuorinut nurmikkoa pois, kaivanut istutuskuoppia, raahannut multaa, ostanut taimia. "Joko sinä nyt taas tulit?" sanottiin taimitarhalla viimeksi. "Juurihan sinä ostit koko kärryllisen." Eräs vanhempi rouva takanani jonossa katseli joku kerta täyteen ahdettua kärryäni ja sanoi "Tiedätkö, että noissa on kova istuttaminen? Ettei vain jäisi ovenpieleen". Olen liikuttunut kanssaihmisten huolesta, mutta yhtään purkkia ei ole enää ovenpielessä. Kaikki ovat nyt vihdoin maassa!
Jätin nurmikosta mutkittelevan polunpätkän metsäistutuksen päätyyn. Polun oikean puolen tein jo keväällä, mutta tämä suurempi vasen puoli on ollut työn alla nyt syksyllä.
 Vähän kauempaa kuvattuna alue on siis tuo tammen alla alapihan vasemmassa reunassa oleva alue.
                                      
Syksyllä on ollut hyvä tätä istutusta tehdä, vaikkei niin paljoa olekaan satanut, että kastelulta olisi täysin välttynyt. Taimitarhassa on nimittäin ollut jo jonkin aikaa kaikki rodot ja atsaleat -50%. Tähänkin kulmaan näitä kyseisiä kasveja tuli kymmenkunta, joten säästö on ollut melkoinen. Melkein olen jopa tässä tienannut, jos oikein tarkkaan miettii... :D
Ajattelin, että tammen alla olisi suotuisa paikka rodoille ja sieltä uuden kotinsa löysikin Hellikki, Unelma ja Lumina. Seuranaan pari liian aurinkoisesta paikasta siirrettyä mahoniaa sekä etureunaan istutetut varjohiipat.
Vähän aurinkoisempaan paikkaan, ei ihan tammen syvimpään varjoon hankin rodoista Mikkelin sekä Kullervon. Atsaleat veivät sydämeni viime keväänä, joten niistä tuli tänne Ruususen uni, Adalmiina, Aamurusko sekä pari Tarleenaa. Hortensioista halusin kokeilla kiinanhortensia Boogieta sekä tuttua ja turvallista Annabellea.
Reunoille ja väleihin laitoin tuttuun tapaan erilaisia jaloangervoja sekä kiinanjaloangervoja. Tyhjensin myös yhden alennuspöydän siperiankärhöistä (4,90€/kpl!! oli pakko ostaa kaikki) ja olen niitä myös ripotellut pensaiden väleihin. Se olisi kiva maanpeittona ja saisi myös kiipeillä pensaissa, kunhan ne vähän kasvavat.

Uutena innostuksena olen hankkinut myös erilaisia saniaisia, kuten hiirenportaita sekä helmisaniaisia, sekä kultatesmaa.

Mutta nyt on siis tämä istutus tältä erää valmis. Tai ei ihan. Sipulilähetystä odottelen Hollannista kovasti saapuvaksi.  Sitten saa tämäkin istutus samanlaisen sekoituksen narsisseja ja muscareita, kuin muukin alapiha.

Ihana tunne saada jotain valmiiksikin joskus! Voin silmissäni jo nähdä kirkkaina eri väreissä kukkivat rodorivistöt ja atsaleat, joiden juurella pilkottaa valkoisia narsisseja ja sinisiä muscareita siperiankärhöjen kiemurrellessa kaikkialla ja saniaisten nostellessa versojaan. (Ei ehkä vielä ensi keväänä, mutta jonain keväänä!)

Nyt kohti uusia ideoita!

torstai 8. syyskuuta 2016

Syyskuun kukkijat

Ihanan lämmin, mutta syksyinen päivä ollut tänään! Puutarhassa olisi voinut viihtyä koko päivän. Etätöiden lomassa istuskelin kahvilla terassilla ja kävin napsimassa muutaman kuvan syksyn ahkerista kukkijoista. Ruusut kukkivat toista kierrosta. Kuvassa yksi suosikeistani: neilikkaruusu.
Täällä Ib-vyöhykkeellä ruusujen kukintaa jatkuu usein marraskuulle asti. Varsinkin kanadalaiset ruusut eivät tajua vaipua talvilepoon vaan kukkivat pakkasiin ja lumeentuloon asti. Yllättävän hyvin ne silti talvehtivat. Tarhakurtturuusu Henry Hudson odottaa siirtoa uuteen paikkaan.
William Baffin kukkii runsaammin nyt kuin ensimmäisellä kierroksella heinäkuussa. Jotenkin harva se on lehdiltään, mutta kukat ovat huomiotaherättävän kirkkaat. Kolmevuotias kasvi kipuaa jo parin metrin korkeuteen mäntyä vasten. (tai oikeammin siihen sidottuna)
Lumi- ja tarhaviinikärhöt kukkivat runsaasti edelleen. Lumikärhö on ihan superkasvi. Kaupungissa minulla kasvaa neljä kappaletta tarhaviinikärhöjen kanssa ja mökillä on tänä kesänä ollut kokeilussa yksi. Keväällä olen antanut kompostia näille, mutta muuten eivät hoitoa kaipaa. Varret ovat jo ranteenpaksuisia ja korkeutta on varmaan viitisen metriä. Mökillä kasvaa yksi aika varjossa ja kauriit ovat napsasseet monta kertaa suihinsa osan kasvustoa, mutta silti se on yhdessä kesässä kasvanut noin kolmimetriseksi ja kukkii parhaillaan.
Keväällä istuttamani pihan kärhöuutuus on tarhakeltakärhö Anita. Vaikuttaa oikein elinvoimaiselta ja kukkii hieman suuremmin ja selkeämmin kukkasin kuin lumikärhö. Tästä voikin tulla uusi kärhösuosikkini. Katsotaan, miten talvehtii.
Anitan kanssa samassa istutuksessa kasvaa punapäivänhattuja ja keväällä vahingossa ostamani metsäasteri.
Piti ostaa kolme päivänhattua, mutta yksi taimista olikin metsäasteri. No, istutussuunnitelmat on tehty muutettaviksi, joten istutin asterinkin penkkiin. Se kasvoi kesässä isoksi kimpuksi ja on kukkinut ainakin kaksi kuukautta putkeen. Ei ehkä mikään katseenvangitsija, mutta hyvä seuralainen ruusupensaille ja kärhöille.
Toinen vahinko-ostos on hieman suurempi. Muistan ostaneeni sinivaleunikon taimen ja istuttaneeni sen alapihan metsäistutukseen. Keväällä ilostuin, kun arka taimi ei ollutkaan kuollut kovassa talvessa vaan kasvoi reippaasti. Jossain vaiheessa kyllä aloin epäillä, ettei tämä taida sinivaleunikko ollakaan. Viimeistään silloin kun kasvin korkeus lähti lähestymään vieressä kasvavaa magnoliapuuta. Kukinnan alkaessa kasvi paljastui punalatvaksi. Olen taas saattanut ostaa väärän taimen, tai sitten tämä on tähän jostain levinnyt. Upea kasvi, aivan väärä paikka. Jos saan syksyllä perhospuutarhaa yhtään etenemään, niin tämä jättiläinen siirtyy sinne.
Jättiläisistä kääpiöihin. Tällainen maksaruoho kukkii sorarinteessä. Ei hajuakaan, mikä tämä voisi olla. Kaunis kuin mikä.
Täytyisi varmaan taas alkaa kirjaamaan istutettuja kasveja ylös. Olisi ihan kiva tietää, mitä kaikkea tänne on tullut istutettua. Ihanan lämpiä syyspäivä kaikille!