maanantai 22. toukokuuta 2017

Sinisade kukkii ja muita kuulumisia ruukkutarhasta

Sinisade Blue Moon aloitti odotetun kukintansa viikko sitten kuistilla. En tiennytkään, että se tuoksuu näin hyvältä! Raivasin viime viikolla lähes kaikki ruukut kuistilta ulos, mutta sinisade jäi vielä lasiseinien suojaan tuoksumaan. Syynä on myös se, että tarkkailen, jääkö jokin kärhö nousematta pergolasta (epäilen, että vuorikärhö koki karun kohtalon talven aikana) ja saatan istuttaa sinisateen penkkiin. Köynnöksiä on vähän vaikea kasvattaa kuistilla, sillä ne lähtevät aikaisin kasvuun täällä ja tämäkin on kasvattanut jo varmaan nelimetrisiä versoja, jotka rönsyilevät ympäriinsä. Voi toki olla, etten ulosistuttamisen jälkeen enää ikinä tätä kaunista kukintaa näe, mutta jääpä nyt ainakin nämä kuvat muistoksi.
Persikkapuukin siirtyi ulkoruokintaan odottamaan penkkiin pääsyä. Parikymmentä luumun kokoista raakiletta siinä kypsyy.
Viikuna on kasvanut jo niin leveäksi ja isoksi, että täytyy tutustua sen leikkausohjeisiin. Se pääsi ilmeisesti kuivahtamaan, kun on pudottanut hedelmänsä :( Tai sitten laiska lannoitus on syynä.
Olen ottanut oppia muista blogeista ja yrittänyt asetella ruukkuja kokonaisuuksiksi. Tässä eucalyptuksen seurana (joka muuten selvisi lumisateestakin moitteetta) laventeli, muratti sekä takkiinsa talvella saanut maljakköynnös. Myöskin pöydälle nostettu verililjapuu kärsi talven aikana, mutta porskuttaa elossa. Tähän ryhmään on vielä tulossa sitruuna ja ihmeköynnös, kunhan saan ne uusiin purkkeihin.
Terassin portaille asettelin oliivin, laventelin, peikonpähkinän, aprikoosin, riippapelargonin ja syyssyrikän. Tyhjään ruukkuun istutan vielä valkoisen siniviuhkan, jonka minitaimet vielä odottavat vuoroaan.
Portaiden toisella puolella kasvaa imukärhivilliviini, jonka toivoisin peittävän pergolaa joku päivä. Lisäksi siinä on mirrinminttua, neilikoita, viime vuodelta maahan jääneitä värililjoja ja syyssyrikkää. Etualalla on lasten omia istutuksia. Portaiden yläpäässä tasanteella toinen puksipallo on taas kuollut. Tämä on selvästi liian aurinkoinen paikka niille. Täytyy miettiä jotkin toiset kasvit noihin ruukkuihin. Sinisissä ruukuissa taustalla kasvaa violetin sävyisiä jalokärhöjä aluskasvinaan lumihiutaleita.
Grillikatokseen ostin talvella tällaiset portaat, joihin nyt istutin erilaisia yrttejä. Minun ei pitäisi käydä Ikeassa koskaan, sillä aina tällaista krääsää tarttuu mukaan.
Loput ruukut ovatkin sitten uudella viidakkoterassilla: banaani, inkivääri, kolibrikukka, kurkuma..mitä näitä nyt vielä onkaan. Teen viidakkoterassista vaikka oman postauksen myöhemmin. Oli melkoinen ruukkuralli taas. Miten näitä kasveja kuistille aina kertyykin? Kuisti näyttää niin autiolta ja karulta nyt. Taitaakin olla aika suursiivoukselle ja sitten aloitan uuden ruukkurallin - kannan viherkasvit nauttimaan kosteista kesäpäivistä sinne.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Alppiruusukauden avaa Elviira

Niin siinä kävi, että kun ensimmäiset todella lämpivät päivät tulivat, niin kaikki räjähti puutarhassa kukkaan. En tiennyt, mistä aloittaa kuvaamista, kun joka puolella oli jotain uutta. Alppiruusu Elviiran kukintaa ei voi olla huomaamatta. Se on todella kirkkaan aniliininpunainen ja loistaa kuin liikennevalot muiden kasvien joukossa.
Elviira on kasvanut pihassa muistaakseni kolme vuotta ja kerran tehnyt muutaman kukan, niin että tiesin kyllä minkä värisiä ne ovat. Tämä koko pensaan kukinta ilahdutti kyllä, vaikka pensas piskuinen onkin.
 Seuraavaksi on varmasti lähipäivinä (ellei jo tänään) vuorossa Vieno. Vai oliko se Venla. Joka tapauksessa myöskin kolmisen vuotta kasvanut kotimainen jaloste. Vieno ja Venla ovat silloin tällöin muutamalla kukalla kukkineet, mutta nyt niillekin näyttää tulevan erinomainen kukinta.
 
Yllättäen atsaleoista pisimmällä on Ruususen uni. Yleensä ensin on kukkinut kanadanatsalea. Vanhimmat atsaleat ovat ihan täynnä nuppuja ja odotan niiden avautumista kovasti. Koko metsäpuutarha muuttuu satumaiseksi, kun atsaleat kukkivat.
Ei saa unohtaa myöskään metsäpuutarhan aluskerrosta. Pikarililjat ovat yksi suosikkejani. Rönsytiarellat ja mesimarjat ovat peittäneet jo paljaan maan alleen. Joitain jaloangervojen kuivuneita kukintoja olen vielä katkonut. Nyt ruskea sävy on korvaantunut kaikkialla vihreällä!
Balkaninvuokot ovat monen vuoden odottelun jälkeen hyväksyneet kasvupaikkansa ja levinneet mättäiksi. Kylmänkukat kasvavat tontin kadunpuoleisella reunalla ja ne ovat kukkineet jo kauan. Aurinko on saanut kukinnat lakastumaan jo. Näitä pitäisi olla isot rivit vierekkäin.


Nyt ei malta enempää lörpötellä. Tuntuu, kuin kevät olisi kestänyt päivän ja nyt ollaan jo kesässä. Täytyy kiirehtiä siitä nauttimaan!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kirimistä kevättöissä

Ensimmäiset villitulppaanit kukkivat ruusurinteessä
Hupsista! Onkin yht´äkkiä toukouun puoliväli ja minulla on kaikki kevättyöt tekemättä! Syytän tietenkin tästä kevättä ja arvaamatonta ja lannistavaa säätä. Äitienpäivänä otin itseäni niskasta kiinni ja tartuin kanttausrautaan. Ruusutarhassa nurmipolut ja istutusalueet erottaa betonikivistä tehdyt reunukset, mutta nurmikko ja maanpeitekasvit peittävät ne aina syksyyn mennessä alleen.
Polut siistiytyvät kanttauksella

Viime syksynä jätin ruusutarhan hoitotyöt väliin ja sen kyllä huomasi! Valtava määrä vuohenputkea, litulaukkaa, maahumalaa ja muuta ihanaa rönsyili pensaiden alla. Onneksi keväisen mureasta maasta on melko vaivatonta kitkeä viheliäisimmätkin rikat. Samalla möyhiessä löysin parikymmentä talvehtivaa kotiloa. Sainpas kitkeä niitäkin.
Kitkiessä täytyy varoa säilytettäviä aarteita
Yhdessä tarhan kaaressa, jossa minulla kasvaa mm. Ritausma, Sointu sekä Snow pavement, rikkaruohot olivat aivan villiintyneet. Yleensä pyrin kattamana pensaiden alustat maanpeittokasveilla, jotta kitkemistä olisi vähemmän. Pensaiden alta löytyikin kyhjöttämästä neidonkurjenpolvet, jotka maahumala, matara, nokkoset ja vuohenputki olivat lannistaneet. Kun pensaat olivat pieniä, neidonkurjenpolvet peittivät niiden edustan kukkien kauniin vaaleanpunaisena. Nyt pensaiden kasvettua on tainnut varjostusta tulla liikaa ja peittokasveilta on potku loppunut. Siirsinkin neidonkurjenpolvet turvaan aurinkoisempaan paikkaan ja hurautin ostamaan järeämpiä aseita: peittokurjenpolvea sekä tuoksukurjenpolvea.
Palloesikoitakin pilkistelee sieltä täältä

Ruusupensaiden alle istutan joka kevät jouluhyasintit, keväällä ostetut esikot, ruukuissa ostetut  sipulikukat jne. Hyasinttien kehitystä on hauska seurata. Pikkuhiljaa ne alkavat palautua kohti luonnonmukaisempaa asua. Ensimmäisen talven jälkeen kukinta on vielä melko tiheä. 
Hyasintti, jonka istutin viime keväänä
 Kun taas parin vuoden päästä kukinta on jo ihan harva ja luonnollisen näköinen 
Tämä hyasintti on jo kasvanut muutaman vuoden penksisä
Melkoinen määrä havuja ja kaarnaa tuli rapsutettua nurmikosta. Varmaan neljä kottikärryllistä tuli kipattua tontinlaidalle odottamaan uutta rodopenkkiä. Täytyykin taas kalkita hyvin. Männyt pudottavat valtavasti röhnää pihaan. Alapihalla, jossa minulla on metsäpuutarha, tämä ei haittaakaan. Päinvastoin, tiheä neulaskate pidättää mukavasti kosteutta sekä estää rikkojen kasvun. 
Köynnöshortensian valkolaikullinen muoto kasvaa ärsyttävän hitaasti.
 Hämyvuokkoja olen joskus ostanut yhden kappaleen ja luullut sen kadonneen, koska tästä on pari vuotta aikaa. Mutta se olikin ilmeisesti kerännyt voimia ja nyt erään männyn takana onkin jo hieno mätäs.
Hämyvuokko
Ilokseni myös balkaninvuokko on näköjään vihdoin kotiutunut ruusutarhaan. Olen sen kuivahtaneita mukuloita istutellut joka vuosi pihaani, mutta hyvin laihoin tuloksin. Nyt ruusutarhassa oli vihdoin parinkymmenen kukan alue. Tosin kaikki sinisiä. Vaaleanpunaiset ja valkoiset ovat joukosta kadonneet. Pian aloittaa kukintansa myös suosikkini kirjopikarililja. Se on onnekseni viihtynyt metsäpuutarhan olosuhteissa.
Kirjopikarililja viittä vaille valmiina
Vielä on metsäpuutarha kantattavana ja haravoitavana. Ilmat onneksi näyttävät suosivan tällä hetkellä kevättöitä. VIHDOINKIN!



maanantai 8. toukokuuta 2017

Sataako siellä lunta!!?

Nyt menee hermot! Olen suunnitellut ja pyöritellyt kesäkukkaistutuksia jo kuukauden. Viime viikolla ilmojen lämmettyä kävin jo ostamassa neilikoita portaiden viereen. Tänään piti mennä iltapäivällä vihdoin ostamaan pelargonit, siniviuhkot ja muut kesäkukat terassille ja NYT SIELLÄ SATAA LUNTA!!! Viime viikolla jo aloin turhautumaan odottamiseen ja kannoin osan kuistilla säänsuojassa olleista ruukkukasveista ulos. Kuisti alkoi olla hikinen viidakko, sillä kasvien määrä vain lisääntyi, kun laitoin loputkin gladiolukset ja daaliat esikasvatukseen. Lämpiminä päivinä kosteat ruukut kostuttivat koko kuistin läkähdyttäväksi. Lisäksi kirvat lisääntyivät räjähdysmäisesti ja jouduin niitä olla koko ajan listimässä tai suihkuttelemassa. Päätin siis, että säästä viis, nyt lähtee puolet pois.
Eukalyptuksen pitäisi kestää vähän kylmempääkin ilmaa, eiköhän se pienet lumisateetkin kestä. Toivotaan.
Bambusta muistaakseni mainittiin, että kestää muutaman asteen pakkasetkin, mutta ehkä ensi yöksi laitan tälle harson niskaan. Bambut asetin tämän kesän uutuuskohteeseen viidakkoterassille. Ehdin jo riippumatonkin hankkimaan ja siinä taivasta jo tuijottelemaan, mutta lumisateessa taidan jättää iltapäiväkahvit sisätiloihin. Onneksi trooppisemmat kasvit kuten banaanit ja inkiväärit vielä ovat turvassa kuistilla.
Kukka-amppeleissa roikkuu sammalleimua ja sininataa, jotka tuskin heittävät henkensä lumituiskussa.
Myöskin "viherseinässsäni" on vain narsisseja, orgokkeja ja kivikkokasveja. Ajattelin tänä vuonna suosia ruukuissa perennoja. Omasta kokemuksestani ne sietävän kuivuutta paljon paremmin kuin kesäkukat. Varmuuden vuoksi valitsin vielä kuivuutta kestäviä perennoja kuten  sininataa, sammalleimua ja mätäsneilikkaa ja valkohärkkiä, nuo ruukut ovat niin pikkuriikkisiä, että kuivahtavat hetkessä. Syksyllä siirrän sitten selvinneet kivikkokasvit kivikkoon talvehtimaan.
Mutta nyt tosiaan alkaa hermot mennä! Kevät alkoi aikaisin, mutta koko huhtikuu oli niin kylmää, etten oikein viitsinyt mitään ulkona puuhata. Nyt kun viime viikolla lämmön mukana pääsin taas vauhtiin, alkoikin sataa lunta. Taidan kuitenkin mennä sinne taimikaupoille. En vaan nyt malta enää. Läpi tuulen ja tuiskun hakemaan pelargoneja! :D

tiistai 2. toukokuuta 2017

Välivuosi vihanneksista

Sain viettää rentouttavan saaristovapun mökillä ja kukkimaan innostuneet narsissit toivottivat meidät tervetulleiksi. Vaikka välillä satoi lunta, narsissien nuput jatkoivat yksi toisensa jälkeen avautumista ja kun aamulla lähdimme kotiin, oli jo rivissä melkoinen määrä keltaisia kukkijoita.
Vappuvieraat toivat tuliaisiksi kesäkukkasiemensekoituksen ja siitä innostuneena laitoimme tyttöjen kanssa entisen sipulimaan kukkamaaksi. Tämä saari on hyvin hankala paikka kasvattaa mitään syötävää. Niinkuin jossain aiemmassa postauksessanikin avauduin, täältä puuttuu multa, kasteluvesi sekä senkin vähän, joka täällä onnistuu kasvamaan, valkohäntäpeurat pistelevät poskeensa. Viime vuonna tässä kohtaa kituliaasti kasvoi sipuleita, mutta maa on aivan pölyä eikä pidätä yhtään kosteutta. Nyt käänsin maan ja ilokseni huomasin, että osittain ankara yritykseni maan parantamiseksi on tuottanut tulosta. Olen kasannut tänne ruohosilppua, lehtiä, kompostia ja nyt näin jopa muutaman kastemadon. Hyvät kohdat ovat tosin vielä vähemmsitössä ja maa pöllähteli iloisesti suurimmassa osassa. Näin ollen vuosi kukkamaana ei varmaan ole huono vaihtoehto.
Tytöt askartelivat vielä tikuista aidan kukkaman ympärille. Peurat kuolevat kyllä nauruun, kun tuon näkevät. Yksi lisämietityksen aihe vihannesten viljelyn suhteen ovat nämä käyttämäni vanhat laudat. Niitä on valtavat pinot aitan takana ja olen sieltä aina hakenut puutavaraa ja nikkaroinut milloin kasvilavoja, milloin polkuja niiden ympärille.
Olisi tietenkin pitänyt olla epäluuloinen, kun viisikymmentä vuotta pinossa olleet laudat olivat vielä niin hyvässä kunnossa, eivätkä kyllä maassakaan ole miksikään menneet. Olen osan kasvilavoista vuorannut muovilla, kun luin jostain, että kestopuusta tehdyissä kasvilavoissa näin kannattaisi tehdä. Nykyäänhän kestopuu ei ole enää lainkaan niin myrkyllistä, kuin ennen, jolloin niissä käytettiin vaikka mitä myrkkyjä. En ole mitenkään kovin hysteerinen kemikaalien kanssa, mutta olen silti ajatellut siirtää ainakin lehtivihannesten viljelyn ylemmäs kalliolle löytämiini viiteen kaivonrenkaaseen. 
Nyt pitäisi ne vaan pyöritellä hallitusti kalliolta alas. Siihen kyllä tarvitsen miesvoimaa. Liittyen myös näihin myrkkypuupohdintoihini sekä siihen, että tänä kesänä meille rakennetaan vihdoin ja viimein peura-aita(!) olen päättänyt pitää vähän välivuotta syötävien kasvisten viljelystä. Toki kasvihuoneeseen laitan tomaatit ja muut herkut ja nyt jo kasvussa olevat talvivalkosipulit saavat kasvaa lavoissa niinkuin aina.
Pari viikkoa sitten istutin yhteen lavaan retiisit ja talviportulakan, jotka ovat jo hyvässä kasvussa. Kun näistä on sato kerätty, taidan laittaa tähänkin kukkia.
Raparperistakin saa jo vähän ajan kuluttua pientä pureskeltavaa. Minä rakastan raparperia raakana sellaisenaan.
Tänä kesänä mennään siis enemään kylvökukilla, kuin kasviksilla. Koitan muovittaa loputkin lavat ja saada kaivonrenkaat täyteen multaa tänä kesänä. Ja sen peura-aidan! En voi edes kuvitella, miltä tuntuu, kun ei tarvitse joka kasvin kanssa kokea karvaita pettymyksiä. Ehkä tämä varjoliljakin, joka viime keväänä popsaistiin suuhun, saa vihdoinkin kasvaa kukintaan asti!