maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kasvi-inventaario: Meheviä juoruja

Juoruilu ei ole aina pahasta - varsinkaan kun puhutaan kasveista. Juorut (Tradescantia) ovat mahtavia kasveja! Ehkä hieman aliarvostettuja, sillä niitä on niin helppo kasvattaa: pistokkaat juurtuvat lähes 100% varmasti ja pienestä pistokkaasta kasvaa hetkessä vaikuttava kasvi. Minusta juorut ovat myös kauniita ja nykyään on paljon erilaisia ihania variaatioita saatavilla.
Yellow hill -juoru
Valovaatimus: vihrelehtisille puolivarjo tai varjokin, kirjavalehtiset vaativat enemmän valoa
Kastelu: säännöllisesti, anna pintamullan kuivahtaa, pitää sumuttelusta
Lannoitus: kasvukaudella kahden viikoin välein
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: nuoret kasvit uuteen multaan vuosittain, uusiminen tarvittaessa

Juorut ovat hyvin kärsivällisiä ja vaatimattomia kasveja, jotka ovat myös hyvin nopeakasvuisia. Lämpimimmillä seuduilla juorut ovat suosittuja puutarhakasveja. Minullakin kasvaa puutarhassa juoru, mutta en nyt saa millään päähäni, mikä sen nimi on. Ääh.. ärsyttävää. No, jokatapauksessa huonekasveina juorut ovat Suomessa yleisempiä. Ihan perusjuoru (arkijuorunakin tunnettu) on vihreälehtinen ja viihtyy sekä itä- että pohjoisikkunalla. Omani on kellarin pohjoisikkunalla ja se on talven aikana kyllä valon puutteessa muuttunut kalvakkaan harmaaksi, mutta ehkä asia korjaantuu kun valoa alkaa tulla lisää.
Arkijuouru kurottaa kohti vähäistä valoa kellarissa
Arkijuorun sekä muutaman muun juorun olen saanut äidiltäni hänen kasveistaan otetuista pistokkaista. Hän on puolestaan saanut ne isäni äidiltä ja omalta äidiltään, jotka ovat ne puolestaan saaneet jostain. Juorut kulkeutuvat siis sukupolvelta toiselle.
Perintöjuorujen pistokkaat vesilaseissaan
Yllä olevat juorut ovat pistokkaina vesilasissa odottamassa istutusta. Vasemmanpuoleinen on ilmeisesti rionjuoru ja oikealla ehkä herrasjuoru. Nämä ovat näitä ihania perintojuoruja, herrasjuoru on esimerkiksi lähtöisin itsenäisyyspäivänä kuolleelta mummultani. Juorun huono puoli on, että ne ränsistyvät helposti varsinkin talvella. Minultakin nämä kaksi lähtivät ruskistamaan lehtiään ja ne muuttuivat ihan rönttöisiksi ja harvoiksi. Onneksi silloin voi ottaa sakset käteen ja pätkiä koko kasvin pistokkaiksi. Minulle on äiti opettanut, että pistokas kannattaa leikata pari senttiä nivelestä, mutta hirveän tarkka tässä ei tarvise olla. Juorut kasvattavat ennätysvauhtia juuret vesilasissa ja sieltä ne kannattaa istuttaa niin, että ruukkuun tulee monta pistokasta. Näin saa hetkessä komean kasvin.
Blushing bride- juoru
Koska juorut ovat niin helppohoitoisia, hauskoja lisätä ja miellyttävät minua ulkonäöltään, aion keväällä ilmojen lämmettyä tilata niitä lisäää erilaisia. Viime syksynä tilasin plantica.cz -sivustolta  Yellow hill- juorun sekä Blushing bride -nimisen juorun, jonka lehtiin pitäis tulla vaaleanpunaista. Tähän värinmuodostumiseen olisi ilmeisesti tarvittu vähän enemmän valoa ja viileässä talvetus, mutta kyllähän sieltä pilkahduksen vaalenpunaista löytää, kun oikein etsii.
Punastuvasta morsiammesta löytyy kuin löytyykin pilkahdus punastusta
Viimeisenä vaikkakin eri suvun kasvina tuoksuliisanjuoru (Callisia fragrans). Ostin kasvin käydessäni kuukausi sitten Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Olen yrittänyt tietoa siitä löytää, mutta lähinnä löydän sitä maista, joissa kasvia kasvatetaan ulkokasvina. Hoito-ohjeet vaikuttavat melko samalta kuin yllä kuvatuilla juoruilla, mutta kasvin pitäisi kestää myös vähän pakkasta. Hmmm... pitäisiköhän kasvi sittenkin siirtää kuistikasviksi.
Tuoksuliisanjuoru on vielä minulle arvoitus
Tällaisia juoruja tällä kertaa.

18 kommenttia:

  1. Kasvi-juorut on niin ihania ja niitäkin löytyy mahtavat määrät erilaisia.
    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoruja tosiaan löytyy vaikka kuinka. Ihanaa, voi jatkaa uusien keräilyä vielä pitkään 😊 Aurinkoista viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. No on sinulla juoruja, minulla on ollut niitä joskus yksi kauan sitten . Minun täytyy nykyään tarkkaan valita mitä kasveja otan koska meillä ei ole tilaa kaikille mihin ihastun. Minä tilasin myös yhden posliinikukan alun. Hoya Compacta käy netissä kurkkaamassa minkälainen tämä kukka on . Hämmästyt. Siellä on kuvattu se oikein musiikin kanssa .Minusta aivan jotain mitä en tiennyt koskaan olevan posliinikukkien joukossa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas upea Hoya compacta! En ole ennen nähnytkään. Minulla oli Hoya australia, mutta se kuoli talvella. Nyt ei ole yhtään posliinikukkaa.

      Poista
  3. Ihania juoruja:) Tuo kuulostaa kasvilta joka saattaisi pysyä minunkin hortonomi"taidoilla" voimissaan:) Kivanvärinen tuo Rionjuoru! Mukavaa maaliskuuta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa maaliskuuta sinullekin! Juoru on kyllä helppohoitoinen ja jos alkaa näyttää huonolta niin tosiaan voi vain pätkäistä muutaman elossa olevan pätkän vesilasiin ja pian sinulla on uusi kasvi. Näppärää 🙂

      Poista
  4. Juorut ovat kyllä kivoja ja kiitollisia kasvatettavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän niistä kovasti. Vielä kun löytäisi hienoja kukkapylväitä, joiden päällä niitä voisi kasvattaa oikein suuriksi.

      Poista
  5. Voi mitä juoruilua teillä harrastetaan! Olen jotenkin unohtanut nuo helpot juorut, aikoinaan minulla rönsysi juoruja ikkunalaudalla ja amppelissa, ehkäpä ne vaan hävisivät jossain muuttokuorman vaiheessa...Kiva, kun muistutit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vaan äkkiä hankkimaan juorut takaisin! Minäkin voisin blogissani pitää vaikka juoruarvonnan, kunhan säät vähän lämpenevät, että uskaltaa pistokkaita postitella.

      Poista
  6. Hienoja juoruja! Minulla sellainen on hankintalistalla, sillä se voisi hoidossani (tai siitä huolimatta) pysyä hengissä.:) Hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
  7. Kivoja on juorutkin! Tosi pitkä aika, kun minulla on yhtään juorua ollut. Olin varmaan niin laiska pistokaslisäykseen. Juoruja en ole kuitenkaan muistanut ikävöidä ollenkaan, sen sijaan isoa muhkeaa rönsyliljaa olen vähän ikävöinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli lapsena rönsylilja ja sellaisen haluaisin taas. Mummini lupasi ottaa minulle rönsyt talteen omastaan, joten pian varmasti toiveeni toteutuu. Onkin varmaan sama kasvi sitten kuin lapsenakin. Todennäköisesti sekin on ollut mummin kasvista ☺

      Poista
    2. Ihan parasta on, kun kasviin liittyy vielä muisto!

      Poista
  8. Näin se näyttää menevän, että luen aina kerralla enemmän. Tykkään kovasti blogistasi, vaikka en kesällä ehdikään käydä lukemassa ja talvella en muista, kun puutarha häipyy jonnekin takaraivoon. Nyt olen lukenut juttusi viime marraskuulta tänne asti ja kirjoitin monta kommenttia, vaikka näin jällkikäteen olikin. Ehkä jaksat käydä ne vilkaisemassa, oli niin ilo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hienoa, että tulit taas lukemaan! Täytyykin käydä kommenttisi läpi. Itsekään muista enää mitä on talven aikana kirjoitellut. Tulee hyvä kertaus, kun käyn kommentit läpi. Kiva, että pidit lukemastasi!

      Poista
    2. Kiva! Käyn kyllä vielä itsekin katsomassa, jos niihin jotain vastailet. Juu, kyllä tulen varmasti lukemaan vastaisuudessakin, mutta sellaista säännöllisyyttä en oikein osaa. Ihana oikein paneutua puutarhoihisi ja lukea monta juttua kerralla!

      Poista