perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kasvi-inventaario: Palmujen katveessa

Voi kun olisinkin oikeasti palmujen katveessa. Olisi ihana lokoilla uima-altaalla ja etsiä suojaa palmujen varjosta. Juuri mahtuisin ehkä ahtautumaan palmujeni alle kotona, mutta se on niin laiha lohtu, että enpä taida edes yrittää. Mullanvaihtourakka alkaa olla lopuillaan, mutta jatkan nyt vielä näitä kasvi-inventaariopostauksia, sillä paaaaljon olisi vielä inventoitavaa. Tänään käyn läpi palmuni. Se, että kasvin suomalaisessa nimessä esiintyy sana "palmu" ei kyllä hirveästi kerro siitä, mikä kasvi on oikeasta kyseessä. Ensimmäisenä kentiapalmu.

KENTIAPALMU (Howea forsteriana)
Valovaatimus: sietää puolivarjoa ja varjoa, mutta myös valoisaa kasvupaikkaa
Kastelu: säännöllisesti, anna pintamullan kuivahtaa, pitää sumuttelusta
Lannoitus: kasvukaudella kahden viikoin välein
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: nuoret kasvit uuteen multaan vuosittain ilmavaan hiekansekaiseen kukkamultaan
Kentiapalmu (Howea forsteriana).
Kentiapalmu on kotoisin Australiasta, pieneltä Lord Howen saarelta ja sen pitäisi kestää hyvin kylmää, jopa pieniä pakkasiakin. Minulla kentiapalmu on melko uusi ostos, joka päätyi kotiin Plantagenista yhdessä tuoksutraakkipuun kanssa. Koska luin kasvin sietävän varjoisaakin paikkaa, päätyi kentiapalmuni nurkkaan häpeämään yhdessä toisen palmuvehkani kanssa. Eipä tästä kasvista ole kyllä mitään sanottavaa. Siellä se on nurkassa nököttänyt ja tilansa täyttänyt, mutta en oikein vielä tiedä mitä mieltä siitä olisin. Kesällä voisin nostaa tämän terassille puolivarjoon nauttimaan vähän ulkoilmasta. Sitten olisi varmasti helpompi kestää pitkä talvi hylättynä nurkassa. Toinen vähän isompi palmu kotonani on pari vuotias kultapalmu.

KULTAPALMU (Dypsis lutescens)
Valovaatimus: valoisa tai puolivarjoisa, ei suoraa aurinkoa varsinkaan nuorille kasveille
Kastelu: pidä multa aina vähän kosteana, altakasteluruukku on hyvä idea
Lannoitus: kasvukaudella kerran kuussa
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa hieman kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: nuoret kasvit uuteen multaan vuosittain ilmavaan hiekansekaiseen kukkamultaan
Kultapalmu (Dypsis lutescens)
Olen lähes kaikkien kasvien kohdalla tähän mennessä kirjoittanut, että helppo hoitaa. No kultapalmun kanssa olen ollut vähän ongelmissa. Se kuivattaa lehtiään ja varsinkin lehdenkärkiään. (Niitä ei muuten kannata leikata tai niiden kasvu loppuu). Olen nyt siirtänyt sitä vähän sisemmälle huoneeseen sekä päätin vaihtaa sen altakasteluruukkuun. Näitä saa usein aika edullisesti kokoonsa nähden ja itsekin olen tämän hinta/koko -suhteen vuoksi kultapalmuni ostanut. Vähän sama juttu kuin kentiapalmun kanssa, että on vähän täytekasvi kotona.
Kolmas palmuni sen sijaan on minusta hyvin hauska ja mielenkiintoinen, nimittäin havaijinpalmu.

HAVAIJINPALMU (Brighamia insignis)
Valovaatimus: valoisa
Kastelu: anna mullan kuivahtaa kastelukertojen välillä, varo liikakastelua
Lannoitus: kasvukaudella kerran kuussa
Talvehtiminen: anna mullan kuivahtaa hieman kasteluiden välillä
Ruukku ja multa: käytä mehikasveille tarkoitetua multaa, vaihde vuosittain isompaan ruukkuun
Tämä pienokainen lähti mukaani Flörin poistorullakosta yhdellä eurolla. Tietoa kasvista on aika vähän suomeksi saatavilla, joten olen joutunut vähän töitä tekemään, että löysin hoito-ohjeita. Kasvi on nimestään huolimatta mehikasvi, joten hoito on sen mukaista. Kasvi on kotoisin Havaijilta ja on siellä äärimmäisen uhanalainen: vain seitsemän puuta kasvaa luonnossa! Yksi syy uhanalaisuuteen on se, että vain yksi tietty yöperhoslajike voi pölyttää kasvin kukat. Kasvi voi huonekasvina kasvaa metrin korkuiseksi. Minusta tämä on ihana ja jännittävä kasvi. Ja etelän puoleselle ikkunalaudalle oikein hyvä lisä. Sivusto, josta löysin hoito-ohjeita neuvoi antamaan lannoitetta ympäri vuoden, mutta luulen, että Suomen pimeän talven aikana on turha mitään kasveja lannoitella.
Jokin tunnistamaton palmu (ehkä)
Joku palmu on ehkä tämäkin minikasvivadissani. Täytyykin yrittää tunnistusta jossain vaiheessa. Haaveilen mökille kunnon vanhanajan jukkapalmusta. Meillä oli kotona sellainen kun olin lapsi (niinkuin varmaan kaikilla 80-luvulla syntyneillä). Kylmyyttä kestävä kuitupalmukin olisi mukava kuistilla. Tai sitähän voisi vaikka kokeilla ulkonakin talvettaa. Tänä talvena se olisi kyllä varmaan mennyt, sillä jopa täällä Turussa on ollut 20 asteen pakkasia.
Sunnuntaina pääsen muuten osallistumaan valokuvauskurssille! Olen vähän saanut palautetta kuvistani blogissa, että voisin vähän parempia kuvia ottaa :D No, voisinkin, jos osaisin. Ehkä sunnuntain jälkeen osaan. Sitten täytän blogini upeilla sopivasti rajatuilla ja väritetyillä huonekasvikuvilla.
Hyvää viikonloppua kaikille täältä huojuvien palmujen katveesta!

8 kommenttia:

  1. Kiva palmu-postaus <3 Mukavaa valokuvaus-kursseilua! Itsekkin olen pohtinut, että olisi ihan asiaa semmoinen käydä :) mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ole koskaan ollut valokuvausihmisiä. Se on tässä bloggailussakin ollut vähän pakollinen paha, mutta ajattelin, että jos oppisi jotain, niin voisi asiasta vähän innostuakin. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Hei. Kurssilla opitaan!

      Poista
  2. Mä ostin just ensimmäisen palmuni, jonka arvelen olevan puistokultapalmu, mutta varma en ole. Kivaa löytää kasvatusvinkkejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole ihan varma kaikista kasveistani. Pitäisi aina kirjoittaa ylös, mitä on ostanut. Sama se on puutarhakasvien kohdallakin. ☺

      Poista
  3. Kyllä sinulla on kukkia. Minulla oli aikoinaan oikea viidakko, mutta vuosien varrella on joutunut harventamaan. Ihanat palmut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nyt paljon kasvit lisääntyneet, kun lapset eivät ole enää ihan pahimmassa tuhoamisiässä. Toisaalta myös kasvien valikoima ja tarjonta ovat kasvaneet valtavasti viime vuosina.

      Poista
  4. Minusta kentia- ja kultapalmusi näyttävät varsin viehättäviltä. En osaa ollenkaan ajatella, että olisivat vain täytekasveja. Palmuihin en ole paljoakaan tutustunut, mutta vuoripalmun ostin pari vuotta sitten. Se tekee kuolemaa. Tajusin viherkasvien vuuosihuoltoa tehdessäni viime viikonloppuna, että se on yksi niistä harvoista meillä, joka ilmeisesti tarvitsee vettä. Kastelin sen oikein kunnolla ja siirsin pois ikkunalta. Saa nähdä, miten käy. Olisi kaunis. Tyttärelläni kasvaa vallan mainiosti.

    Jukkapalmu on minulla ollut pikkiriikkisen vaille 40 vuotta. Ekaa kertaa nyt tein sen, että nostin pois ruukusta ja sahasin juuret selvästi pienemmiksi ja vaihdoin uudet mullat ja sitten takaisin samaan ruukkuun. On siitä varmaan jo kohta 10 vuotta, kun viimeksi olen yrittänyt hieman uuttakin multaa ruukkuun mahduttaa. Leikkasin myös latvoista paljon pois. Toivottavasti selviää nyt tästä operaatiosta. Isompaan ruukkuun en halunnut enää vaihtaa. Nyt se on naisen mittainen, mutta jos en sitä säännöllisesti olisi leikannut, niin sehän olisi todella valtaisa puu eikä mahtuisi sisälle korkeaan olohuoneeseemmekaan. Helppo kasvi, todella!

    En olisi ajatellut, että jaksaisin lukea viherkasviblogia, mutta innokkaasti olen lukenut kivat kirjoituksesi.

    VastaaPoista