Aprikoosi kukkii, kiivi heräilee

Ulkona ei tunnu kevät etenevän. Pientä lohtua tuo se, että edes kuistilla lämpötilat ovat alkaneet aurinngon myötä nousta ja kasvit jatkavat heräilyään. Vietimme viikonloppua perheen kanssa Vierumäen urheiluopistolla reippaillen ja kun puuduttavan ajomatkan jälkeen pääsimme kotiin, odotti kuistilla kukkiva aprikoosipuu! Mikä ihana kotiinpaluu.

Ostin aprikoosin viime keväällä, kun päätin istuttaa kuistilla kasvaneen persikkapuun ulos. Lajin pitäisi olla kompakti kasvutavaltaan ja sopia ruukkukasvatukseen.

Puu näyttää hassulta, sillä se ei viime kesänä juurikaan kasvattanut oksia. Se näyttää kepiltä, joka kukkii.

Kukat ovat persikasta poiketen valkoiset, vaikka nupuista saattaisi arvella muuta.

Viikuna on myös hitaasti kasvattanut lehdet. Nyt ei tullut hedelmiä. Pitäisi varmasti vaihtaa mullat joskus tälle, niin se saattaisi reipastua tekemään niitäkin taas.

 Kiiviköynnös Jenny on myös herännyt talvilevostaan.

Jenny on ihastuttavan kiivimäinen. Koko varsi ja lehdet ovat kiivihedelmämäisen karvan peitossa. Kiiville pitäisi kehitellä parempi kiipeilytuki, jotta se saisi rauhassa kasvaa ja kiipeillä kuistilla. Ja ehkä tehdä vähän hedelmääkin joku vuosi...

Runkoruusu pääsi parturointiin. Yleensä en ole näitä talvettanut, mutta päätin koittaa. Koitin leikellä oksat tasaisesti lyhyiksi, jotta runkoruusun muoto säilyisi. Kesällä saa nähdä, onnistuinko.

Verenpisarani aloitti kasvun jo aikaa sitten, jolloin leikkasin sen ja laitoin uusiin multiin. Sen jälkeen alkoivat kovat pakkaset ja kuistillakin kylmät ajat, joten kasvin kasvu on ollut hyvin hidasta. Nyt se näyttää kiihtyneen, kun maaliskuun aurinko lämmittää kuistia jo mukavasti.

Seuraavaksi odotan kärhöjen nuppuja aukeaviksi. En muista, mikä kärhö tämä mahtaa olla, mutta siinä on jo kymmenkunta isoa nuppua. Jos aurinko vain jaksaa lämmittää, niin pian nähdään, minkä värisiä kukkia sieltä tulee. Veikkaan itse sinisiä. Sitkeää kevään odotusta kaikille!