No onkos tullut kevät?

Kalenteri sanoo, että talvi on tulossa, mutta kun ulkona kiertelee, niin vaikea on merkkejä vielä nähdä. Esikot ovat aloittaneet uudelleen kukinnan ruusupensaiden alustoilla.

Niiden yllä ruusut avaavat koko ajan uusia nuppujaan.

 Alppiruusutkin ovat alkaneet avata lehtinuppujaan. En tiedä seuraako tästä mitään hyvää...

 Yllätyksekseni pikkusipulitkin ovat erehtyneet vuodenajasta ja alkaneet kasvattaa uusia lehtiä. Tämä taitaa olla helmililja.

 Päivänkakkarakin on päättänyt hypätä talven yli ja jatkaa suoraan uuteen kukintaan.

Kalenteri kuitenkin sanoo, että on jo lokakuun loppu, joten aloitin jo ruukkukasvien kantamisen kuistille. Tai pitäisikö sitä kutsua talvipuutarhaksi. Olisi vähän eksoottisempi nimi.:D Puksipallot nostin portaiden päätyihin toivottamaan tervetulleeksi talvipuutarhaani.

Persikka "Red Haven" oli jo pudottanut kaikki lehtensä, joten nostin sen nurkkaan valmistautumaan kevään kukintaan. Puu on kesässä kasvanut jo niin, että ensi vuonna se täytynee istuttaa ulos maahan. Turvaan kannoin niin ikään aitoviikunan, joka oli pihan talitiaisten lempikasvi jostain syystä. Tuossa vasemmaisessa ruukussa kasvavassa pikku puskassa oli parhaimmilleen useita talitiaisia kerrallaan. En tiedä miksi se niitä viehätti. Sisään nostin lisäksi bambun. Siitä en tiedä, pudottaako lehdet talveksi ja miten yleensä talvehtii. Ostin tuon keväällä ja terassilla se on ollut oikein kestävä ja mukavasti tuulessa kahiseva tuttavuus. Viimeisenä ruukkuna nappasin mukaan vielä sinisateen. Tämä on nimeltään "Blue moon" ja taimistolla lupailtiin sen mahdollisesti kestävän myös ulkona, mutta ajattelin ainakin alkuun kasvattaa sitä ruukussa. Kun on kerran mahdollisuus niitä tässä kuistilla pakkasettomassa valoisassa talvettaa. Olisi ihana saada se joskus kukkimaan.

Jättiverenpisaran olen jo nostanut aiemmin kuistille ja se on täällä jatkanut ihanasti kukintaansa. Nämä kukat ovat ihan mielettömiä. Jostain luin, että ne ovat kolibripölytteisiä. Voi kun minun talvipuutarhassa lentelesivät kolibrit pölyttämässä sitä :D

Syystöiden haikeutta

Viimeistä kertaa tänä syksynä viikonlopunvietossa saaressa ja syksyn tuntee jo nahoissaan. Vanha kansitakki on tarpeen kun pyörii puutarhassa, vaikka jalokurjenpolvi Roxanne kukkiikin vielä kuin kesä olisi. 

Kasvihuoneesta keräsin vielä viime kerralla ison kasan tomaatteja ja chilejä. Mutta talvi on tulossa, lukuisat raakileet, saati sitten uudet kukat joutavat mennä. On aika tyhjentää kasvihuone. Olen nikkaroinut uuden kasvilavan, jonka pohjalle olen jo tyhjentänyt kasvikompostia ja ruuantähteistä tekeytynyttä kompostia. Nyt ajattelin kumota sinne myös kasvihuoneen ruukut.

Pelargonit kukkivat yhä, mutta tänä vuonna en talveta niitä kellarissa. Ne selviävät siellä aina ilman huolenpitoa talven, mutta kuolevat, kun tuon ne sieltä pois. Nyt pidän siitä hommasta välivuoden. Loput chilit ja paprikat päätyvät myös lavaan. Tomaatinkasvustot maatuvat sen verran hitaasti, että ne pääsevät kompostiin. Kasvusäkkien mullat levitän parantamaan uutta perunamaatani.

Juuri oli kevät ja kuljetin veneellä taimikasseja kasvihuoneelle😞. Ja nyt se on taas tyhjä. Tai melkein tyhjä. Päädyssä kasvava viiniköynnös Fabel ja sen tyvellä kasvavat kuukausimansikat jäävät vielä talvehtimaan ja seurailemaan saaren elämää, kun me emme ole täällä.

Sitkeääkin sitkeämpi villiruusu kasvoi tällä paikalla, kun minä viitisen vuotta sitten aloin muokata puutarhaa tänne saareen. Valitettavasti se sattui olemaan juuri parhaalla kasvihuoneen paikalla, joten se kaivettiin ylös. Yritin silloinkin siitä siirtää palasta kaupunkiin ruusutarhaan kasvamaan, mutta eipä tuo villiruusu siellä viihtynyt, vaan kuoli heti pois. Olen tätä siirtoa sittemmin uudelleenkin yrittänyt, sillä sitkeästi tuo ruusu vuosi toisensa jälkeen työntää vesojaan milloin mistäkin. Mutta koskaan en ole saanut sitä elossa uuteen paikkaan juurtumaan.
Tänä vuonna ruusu kasvatti lattianraosta oksan kasvihuoneeseen :D Pitäisiköhän luovuttaa tila ensin täällä olleeelle ja antaa sen vallata koko kasvihuone? Ei taida Suomessa kovin montaa kasvihuonetta olla, jossa kasvaa villiruusu!

Kukkia vielä vaan

Ensilumi on lehtitietojen mukaan jos satanut pohjoiseen. Meillä ei pakkasista ole vielä ollut tietoakaan. Samettikukat ja laventelit kukkivat niinkuin kesälläkin.

Pelargonejakaan en ole vileä nostanut suojaan ja etualalla patioruusu on vielä ihan täynnä nuppuja. Havunneulasista sentään näkee, että on syksy. Niitä voisi harjata pihasta loputtomiin. Onneksi alapihan rodoistutuksiin voi kippailla aika monta lastia neulasia.

Tarhakeltakärhö Anita ei myöskään näytä välittävän lähestyvästä talvesta. Uusia kukkia avautuu koko ajan. Kärhöt yleensäkään eivät ole ollenkaan lähdössä talvilevolle, eivät alppikärhöt, jalokärhöt eivätkä viinikärhöt, jotka myöskin kukkivat vielä. Myöskin ruukusta maahan tänä syksynä istutettu vuorikärhö kasvattaa uusia versoja. Vähän jännittää, miten sen talvehtimisen kanssa mahtaa käydä.

T

Ruukussa kasvavia kärhöjä en myöskään ole vielä viitsinyt viedä kuistille talvehtimaan. Haluan, että ne vaipuvat kunnolla talvilepoon, ennenkuin nostan ruukut suojaan. Arabella -kärhökin kukkii vielä ruusujen joukossa. Tämä kärhö on ollut todella ahkara kukinnassaan koko kesän.

Hortensiat kukkivat myöskin vielä. Endless summer -hortensia vasta kasvattelee nuppuja, saa nähdä, ehtiikö tänä vuonna kukkia. Minulla tuo Endless summer ei ole ollut kovin runsaskukkainen. Se paleltuu joka talvi kokoaan, ja ehtii tehdä nuput vasta tosi myöhään. Joka vuosi siitä muutama kukinto avautuu, mutta ei kyllä mitenkään minun puutarhassani vastaa kovia myyntilupauksia jatkuvasti kukkivasta hortensiasta.

Hortensiat kukkivat puutarhassani muutenkin aika heikosti tänä vuonna. Taisi olla vähän liian kuivaa. Syksy on ollut ainakin ihan rutikuiva. Olen ensimmäistä kertaa koskaan joutunut kastelemaan sipuliistutuksiani. Yleensä on voinut luottaa siihen, että vettä tulee tai maa on muuten ollut jo niin kostea, ettei vettä ole tarvinnut.

 Kukkasipuleita tuli istutettua tänä syksynä noin 700. Mökille laitoin satakunta narsissia. Kotipihaan tuli laitettua taas kaikennäköistä. Mutta paljon vähemmän kuin edellisinä vuosina. Uutena kokeiluna laitoin myös ruukkuihin pikkusipuleita. Hauska nähdä, miten ne onnistuvat.

Ruusutarha näyttää myös vielä aika kesäiseltä. Ainoastaan jyrkemmässä rinteessä kasvavat suuremmat pensasruusut ovat ruvenneet vaihtamaan väriään keltaiseksi.

Neilikkaruusu ei tunnu lopettavan koskaan. Myöskin tarhakurtturuusu Sointu on jaksanut kukkia koko syksyn.

Nyt alkaa syksyn työt olla  tehtynä. Sipulit ovat maassa, penkit on kitketty, talvehtimaan mönkineitä kotiloita on kerätty, nurmikko on kertaalleen haravoitu. Mökillä on kasvihuone tyhjennetty, viimeiset chilit kerätty ja syyskylvöt tehty.  Vielä tekisi mieleni aloittaa tuonne talon itäpäätyyn suunnittelemani muotopuutarhan rakentaminen. Jos vaikka vähän alottaisin laatoituksen kanssa...Talvella ehtii sitten lepäämään.

Löytöjä puutarhan perukoilta

Katsoin viikonloppuna dokumentin, jossa todettiin, että nykypäivänä ihminen syö varsinkin länsimaissa vain murto-osaa niistä lajeista, joita se on ennen syönyt. Eli ruokavaliomme koostuu vain muutamista tuotteista, kun ennen söimme, mitä milloinkin löytyi. Tästä ajatuksesta inspiroituneena rupesin googlailemaan aikani kuluksi kaikkea villivihanneksista vanhoihin

viljelykasveihin ja törmäsin taas väinönputkeen. Olen ennenkin haaveillut väinönputken kasvattamisesta. Alunperin perhosentoukkien ruuaksi ja koristeeksi, mutta nyt löysin paljon reseptejä (mm. raparperi-väinönputkipiirakka), jotka vain lisäsivät innostustani. Kotona sitten lähdin kartoittamaan mahdollista paikkaa väinönputkelle, kun törmäsin pihan vielä villiintyneessä osassa hauskaan näkyyn.

Savisessa rinteessä keskelle pensasryteikköä kasvoi keltaisia hedelmiä. Lisää löytyi kasvamasta yhden metsäruusun juurelta maahan painuneina kuin kultamunat pesässä. Nehän olivat ruusukvitteneitä! Pari vuotta sitten raivasin tätä ryteikköä ja olin ilmeisesti leikannut nämä ruusukvittenit alas huomaamattani. Tänä keväänä ne olivat elpyneet ja kukkivat yllätyksekseni kirkkaan oransseina. Eipä blondiin mieleeni tullut, että kukista voi kasvaa hedelmiä.

Nyt ovat kvittenit keittiössä odottamassa käyttöä. Täytyyhän niitä koittaa - jos vaikka pienen marmelaadin valmistaisi. Hyviltä ne tuoksuvat.

Toinen yllättävä löytö oli unohdetut puolukat metsäpuutarhassa. Istutin niitä sinne maanpeitteeksi keväällä, mutta en ole sen jälkeen huomannut satoa odotella. Pääsinpähän niitäkin maistamaan, vaikkei näistä määristä vielä hilloa tehtykään.

Puutarhassa pyöriessä voi tehdä muitakin yllättäviä löytyjä. Pari viikkoa sitten mökillä etsin isomaksaruohoja. Näimme pihapiirissä viime kesänä apolloperhosen pariinkin otteeseen ja ajattelin keväällä kurkkia isomaksaruohojen joukkoon, josko sieltä löytyisi toukkia. Tällä retkellä törmäsin pariinkin hauskaan löytöön. Ensinnäkin vanhan pumppuhuoneen katolle oli kasvanut luonnon oma maksaruohokatto. Aikojen saatossa sinne on maatunut lehtiä sen verran, että isomaksaruohot ovat levittäytyneet peittämään kattoa. Aika hauskan näköinen oli tuo katto. Täytyy ottaa ensi kerralla kamera mukaan. Toiseksi metsästä löytyi kaksi levän ja sammalen peitossa olevaa lautasta. Otin lautaset mukaani ja pestyäni paljastui kultareunainen kahvitassi sekä vaalean harmaa ruokalautanen, kummassakin vanha Arabian leima pohjassa. Joku on joskus pitänyt vähän fiinimpää eväsretkeä metsässä, vai miten lie sinne joutuneet.
Vielä viimeinen "löytö" tältä päivältä. Varjosasta nurkasta pelastin sisälle pakkasen pelossa kaksi ruukkua. Toisessa jättiverenpisara ja toisessa kamelia. Kamelian olin hylännyt ulos, koska ajattelin, että se on ns. kertakäyttökasvi, jota ei enää uudestaan saisi kukkimaan. Mutta jotain nuppujen näköistä se on kesän aikana hylättynä kasvattanut. Mielenkiinnolla jään seuraamaan.

Perhospreeria

Kerta kiellon päälle. Piti istutuspuuhat lopettaa alapihan metsäistutukseen, mutta joskus pakottava inspiraatio iskee arvaamattomissa paikoissa. Olin vähän aikaa sitten lasten kanssa Kaarinan Hovirinnan rantapuistossa. Aivan upea leikkikenttä lapsille ja mitkä istutukset! Valtavia istutusalueita täynnä korkeita perennoja, heiniä ja havuja. Harvinaista herkkua varsinkin leikkipuistoissa, joissa useammin pääsee ihastelemaan lähinnä pensashanhikkeja.

Sitten palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Olin pitkään harmitellut rumaa etupihaani, jonne myös kaipasin näköestettä kadulta. Olin haaveillut perhosten suosimien kasvien istuttamisesta mökin lisäksi myös kaupunkipihaani. Etupihani paikka on aurinkoinen, läpäisevä hiekkamultakumpare...Tällainen istutus siihen on tehtävä!

Kotona kaivoin perennakirjan ja perhospuutarhakirjan esiin ja aloitin suunnittelun: korkeita heiniä, korkeita syksyllä kukkivia perennoja ja koko kesäksi perhosia houkuttelevia kukkia.
Ohjeellinen lista mukanani lähdin taimikaupoille vielä kerran. Onneksi kaikki perennatkin olivat puoleenhintaan. Kärry täyteen vielä viimeisen kerran (nyt oikeasti viimeisen kerran).

Kaivoin vanhat kasvit pois uuden istutuksen tieltä. Pionit pääsivät mökille, kärhö ruusutarhaan. Siankärsämöt, palavarakkaus ja sinikit saivat jäädä. Samoin yksi jo ennen meitä täällä kasvanut pioni. Sitä en yksinkertaisesti saanut kaivettua ylös. Lisäsin 500 litraa turvemultaa saadakseni hieman lisää ravinteita paikalle. Sitten purin ympäriltä kivipolut ja muokkasin maan. Lopuksi istutin taimet uusille paikoilleen.
Heinistä penkkiin pääsivät isonorsunheinä, elefanttiheinä sekä koristekastikka. Keväällä kukkivat kaukaasianpitkäpalko ja kevätvuohenjuuri olivat taimistolta loppuneet, ne on istutettava myöhemmin. Kesällä ja syksyllä pitäisi kukkia mirrinminttu, iisoppi, punatähkä, valkotähkä, auringontähti, kaunopunahatut, värimintut, punalatvat ja syysmaksaruohot.
Myös iso kasa kukkasipuleita täytyy istuttaa tänne ensi kevään iloksi. Toivottavasti ruma etupihani on nyt historiaa!

Rodounelmia ja atsalea-ajatuksia

Huh! Nyt se on valmis. Tänään valmistui metsäpuutarhani toinen ja viimeinen pääty. Melkoinen homma siinä on ollut. Olen kuorinut nurmikkoa pois, kaivanut istutuskuoppia, raahannut multaa, ostanut taimia. "Joko sinä nyt taas tulit?" sanottiin taimitarhalla viimeksi. "Juurihan sinä ostit koko kärryllisen." Eräs vanhempi rouva takanani jonossa katseli joku kerta täyteen ahdettua kärryäni ja sanoi "Tiedätkö, että noissa on kova istuttaminen? Ettei vain jäisi ovenpieleen". Olen liikuttunut kanssaihmisten huolesta, mutta yhtään purkkia ei ole enää ovenpielessä. Kaikki ovat nyt vihdoin maassa!

Jätin nurmikosta mutkittelevan polunpätkän metsäistutuksen päätyyn. Polun oikean puolen tein jo keväällä, mutta tämä suurempi vasen puoli on ollut työn alla nyt syksyllä.

 Vähän kauempaa kuvattuna alue on siis tuo tammen alla alapihan vasemmassa reunassa oleva alue.

                                      

Syksyllä on ollut hyvä tätä istutusta tehdä, vaikkei niin paljoa olekaan satanut, että kastelulta olisi täysin välttynyt. Taimitarhassa on nimittäin ollut jo jonkin aikaa kaikki rodot ja atsaleat -50%. Tähänkin kulmaan näitä kyseisiä kasveja tuli kymmenkunta, joten säästö on ollut melkoinen. Melkein olen jopa tässä tienannut, jos oikein tarkkaan miettii... :D

Ajattelin, että tammen alla olisi suotuisa paikka rodoille ja sieltä uuden kotinsa löysikin Hellikki, Unelma ja Lumina. Seuranaan pari liian aurinkoisesta paikasta siirrettyä mahoniaa sekä etureunaan istutetut varjohiipat.

Vähän aurinkoisempaan paikkaan, ei ihan tammen syvimpään varjoon hankin rodoista Mikkelin sekä Kullervon. Atsaleat veivät sydämeni viime keväänä, joten niistä tuli tänne Ruususen uni, Adalmiina, Aamurusko sekä pari Tarleenaa. Hortensioista halusin kokeilla kiinanhortensia Boogieta sekä tuttua ja turvallista Annabellea.

Reunoille ja väleihin laitoin tuttuun tapaan erilaisia jaloangervoja sekä kiinanjaloangervoja. Tyhjensin myös yhden alennuspöydän siperiankärhöistä (4,90€/kpl!! oli pakko ostaa kaikki) ja olen niitä myös ripotellut pensaiden väleihin. Se olisi kiva maanpeittona ja saisi myös kiipeillä pensaissa, kunhan ne vähän kasvavat.

Uutena innostuksena olen hankkinut myös erilaisia saniaisia, kuten hiirenportaita sekä helmisaniaisia, sekä kultatesmaa.

Mutta nyt on siis tämä istutus tältä erää valmis. Tai ei ihan. Sipulilähetystä odottelen Hollannista kovasti saapuvaksi.  Sitten saa tämäkin istutus samanlaisen sekoituksen narsisseja ja muscareita, kuin muukin alapiha.

Ihana tunne saada jotain valmiiksikin joskus! Voin silmissäni jo nähdä kirkkaina eri väreissä kukkivat rodorivistöt ja atsaleat, joiden juurella pilkottaa valkoisia narsisseja ja sinisiä muscareita siperiankärhöjen kiemurrellessa kaikkialla ja saniaisten nostellessa versojaan. (Ei ehkä vielä ensi keväänä, mutta jonain keväänä!)

Nyt kohti uusia ideoita!

Syyskuun kukkijat

Ihanan lämmin, mutta syksyinen päivä ollut tänään! Puutarhassa olisi voinut viihtyä koko päivän. Etätöiden lomassa istuskelin kahvilla terassilla ja kävin napsimassa muutaman kuvan syksyn ahkerista kukkijoista. Ruusut kukkivat toista kierrosta. Kuvassa yksi suosikeistani: neilikkaruusu.

Täällä Ib-vyöhykkeellä ruusujen kukintaa jatkuu usein marraskuulle asti. Varsinkin kanadalaiset ruusut eivät tajua vaipua talvilepoon vaan kukkivat pakkasiin ja lumeentuloon asti. Yllättävän hyvin ne silti talvehtivat. Tarhakurtturuusu Henry Hudson odottaa siirtoa uuteen paikkaan.

William Baffin kukkii runsaammin nyt kuin ensimmäisellä kierroksella heinäkuussa. Jotenkin harva se on lehdiltään, mutta kukat ovat huomiotaherättävän kirkkaat. Kolmevuotias kasvi kipuaa jo parin metrin korkeuteen mäntyä vasten. (tai oikeammin siihen sidottuna)

Lumi- ja tarhaviinikärhöt kukkivat runsaasti edelleen. Lumikärhö on ihan superkasvi. Kaupungissa minulla kasvaa neljä kappaletta tarhaviinikärhöjen kanssa ja mökillä on tänä kesänä ollut kokeilussa yksi. Keväällä olen antanut kompostia näille, mutta muuten eivät hoitoa kaipaa. Varret ovat jo ranteenpaksuisia ja korkeutta on varmaan viitisen metriä. Mökillä kasvaa yksi aika varjossa ja kauriit ovat napsasseet monta kertaa suihinsa osan kasvustoa, mutta silti se on yhdessä kesässä kasvanut noin kolmimetriseksi ja kukkii parhaillaan.

Keväällä istuttamani pihan kärhöuutuus on tarhakeltakärhö Anita. Vaikuttaa oikein elinvoimaiselta ja kukkii hieman suuremmin ja selkeämmin kukkasin kuin lumikärhö. Tästä voikin tulla uusi kärhösuosikkini. Katsotaan, miten talvehtii.

Anitan kanssa samassa istutuksessa kasvaa punapäivänhattuja ja keväällä vahingossa ostamani metsäasteri.

Piti ostaa kolme päivänhattua, mutta yksi taimista olikin metsäasteri. No, istutussuunnitelmat on tehty muutettaviksi, joten istutin asterinkin penkkiin. Se kasvoi kesässä isoksi kimpuksi ja on kukkinut ainakin kaksi kuukautta putkeen. Ei ehkä mikään katseenvangitsija, mutta hyvä seuralainen ruusupensaille ja kärhöille.

Toinen vahinko-ostos on hieman suurempi. Muistan ostaneeni sinivaleunikon taimen ja istuttaneeni sen alapihan metsäistutukseen. Keväällä ilostuin, kun arka taimi ei ollutkaan kuollut kovassa talvessa vaan kasvoi reippaasti. Jossain vaiheessa kyllä aloin epäillä, ettei tämä taida sinivaleunikko ollakaan. Viimeistään silloin kun kasvin korkeus lähti lähestymään vieressä kasvavaa magnoliapuuta. Kukinnan alkaessa kasvi paljastui punalatvaksi. Olen taas saattanut ostaa väärän taimen, tai sitten tämä on tähän jostain levinnyt. Upea kasvi, aivan väärä paikka. Jos saan syksyllä perhospuutarhaa yhtään etenemään, niin tämä jättiläinen siirtyy sinne.

Jättiläisistä kääpiöihin. Tällainen maksaruoho kukkii sorarinteessä. Ei hajuakaan, mikä tämä voisi olla. Kaunis kuin mikä.

Täytyisi varmaan taas alkaa kirjaamaan istutettuja kasveja ylös. Olisi ihan kiva tietää, mitä kaikkea tänne on tullut istutettua. Ihanan lämpiä syyspäivä kaikille!