Mitä täällä on tapahtunut?

Olen ollut viikon koronassa ja vaikka tauti ei ole mikään vakava ollutkaan, on se vienyt oudolla tavalla kaiken voiman ja energian. En esimerkiksi ole viikkoon käynyt edes pihassa kurkkimassa, mitä yllätyksiä kevät on nostanut pintaan, vaikka normaalisti kävisin tätä tekemässä useita kertoja päivässä. Tänään alkaa olo olla jo parempi ja päätin käydä pienellä happihyppelyllä pihassa. Onneksi oli kamera mukana ja vaikka tokkuraisena aluksi otinkin kasan videoita kasveista kuvien sijaan, sain muutaman ihan järkevän kuvankin otettua, sillä täällä on todellakin viikossa tapahtunut! Lumikellot valkoisessa puutarhassa ovat jo lakoamssa maata kohden, mutta polun pieleen ovat nousseet ensimmäiset krookukset!

Viimeksi, kun kävin valkoisessa puutarhassa, piti luistella polkua pitkin. Nyt ei ole jäästä enää tietoakaan. Ympäröivässä taikinamarja-aidassa on jo silmut aukeamassa.

Koko alapiha on myös sulanut. Vain kohdassa, johon putoaa lumet katolla, oli vielä lunta.

Sieltäkin kivikovaksi jäätyneestä lumikasasta puskee piippoja. En tunnista. Ihan mustia ja tosi suuria. Olisikohan jotain tulppaaneja? Vai voiko ne vielä olla kasvussa?

Myös narsissit ovat lähteneet kasvuun. Nämä piipot tunnistaa siitä, että ovat lättäniä päästä.

Ja tällaisia helmililjojakin vielä! Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? Tänään on monta astetta pakkasta ja alkoi sormet jo tässä kuvatessa jäätyä, mutta ilmeisesti viikolla on ollut sitten jo lämpimämpää. Ja tosiaan, nythän on pian huhtikuu! Apua! Kevät on ihan oikeasti nurkan takana.

Olen metsäpuutarhaan jättänyt leskenlehtiä kasvamaan, vaikka niiden lehdet kukinnan jälkeen ovatkin vähän epäsiistejä rötkäleitä. On ainakin ensimmäisille pörriäisille ruokaa, kunhan nämä pakkaset tästä taas väistyvät ja ötökät lähtevät uudelleen koloistaan. Olen muuten menossa viikonloppuna mehiläistenhoidon peruskurssille. Tarkoituksena olisi hankkia mehiläisiä sinne entiselle kyläkoululle. Odotan mielenkiinnolla.

Lumikellojen aika

Hiihtoloman lopulla muutama viikko sitten bongasin ensimmäisen lumikellon pihasta ja oikein säikähdin. Yleensä olen nenä maata viiltäen käynyt päivittäin pihaa läpi ja koittanut havaita pienimmänkin vihertävän piipon pään, mutta nyt koko talven puutarhan polut ovat olleet niin liukkaita, että kulkeminen puutarhassa on ollut lähes olematonta. Lisäksi on ollut niin paljon lunta ja tosiaan tuota jääkerrosta joka paikassa, etten ollut oikein voinut ajatella, että sieltä ne vaan taas puskisivat läpi muistuttamaan, että keväthän on ihan nurkan takana.

Olen istuttanut lumikelloja etupihan kalliolle sekä valkoiseen puutarhaan talon itäpäätyyn. Minun järkeni mukaan niiden kuuluisi nousta ensin tuolla kallion kupeessa, jossa aurinko lämmittää lähes koko päivän ja kallio alkaa kerätä aikaisin lämpöä, mutta jostain syystä nämä itäpäädyn lumikellot ovat aikaisempia. Voi toki olla eri lajikekin kyseessä eri paikoissa. En ole niin tarkasti perillä, mitä missäkin kasvaa.

Myös pohjoispuolella varjotarhassa on noussut piippoja. Epäilen näitä koiranhampaiksi, mutta en ole aivan varma. Varjotarhassa on outo kohta, joka on aina sulana paljon ennen muita varjon alueita. Mieheltäni kyselin, onko siinä jokin lämpöputki tai muuta, mikä selittäisi asian, mutta hänestä ei ole. En ole keksinyt, mistä tämä sulaksi tuleva alue voisi johtua. Tässä kyllä kasvaa vieressä iso mänty, jos se jotenkin vaikuttaa asiaan.

Valkoisessa puutarhassa olisi omenapuut pitänyt varmaan jo leikata. Tosin ovat vielä niin pieniä, että ehtii ne vaikka ensi vuonnakin sitten. Jänistuhoja ei ole onneksi ollut. Tosin kerrankin verkotin puut ajoissa. Saniaiset unohtuivat ruukkuihin talveksi, saa nähdä ovatko kevään jälkeen entisiä.

Ihan täysin talvi ei ole vielä otteestaan päästänyt. Ainakaan tätä terassille jäänyttä harjaa, joka on tiukasti jään sisällä jumissa. Mutta tänään on taivas sininen, aurinko paistaa, jää halkeilee ja lumikellot kurottelevat pintaan tiaisten kevätlaulun säestämänä.

Vihreää näkyvissä

Lounaisrannikon talvisää sahaa tuttuun tapaan edes takaisin. Loskasta lumipyryyn ja takaisin. Nyt on lumipyryjen jälkeen taas ollut lämpöasteita ja puutarhassa talven ihmemaa vaihtuu hetkessä jopa keväiseksi. Japaninsara Ice Dance on välttynyt tässä kohtaa jäniksiltä. Yleensä jänöt popsivat nämä lehdet suihinsa jossain vaiheessa talvea. Minulla on alunperin ollut yksi japaninsara, mutta se kasvoi niin isoksi mättääksi, että viime vuonna otinkin siitä toistakymmentä poikasta ja istutin metsäpuutarhan ja valkoisen puutarhan välille. Innolla odotan kevättä ja sitä, miltä uudet istutusalueet näyttävät.

Viime syksynä olin ahkera syystöissä ja sain lähes kaikki hommat tehtyä ajoillaan. Vain yksi pussillinen liian myöhään ostettuja ale-laukkoja jäi kuistille, ruohonleikkuri jäätyi kiinni terassiin ja nämä saniaiset, jotka oli tarkoitus kaivaa kasvilavaan talvehtimaan jäivät ruukkuihin. Yllättävän hyvältä näyttää! On kuitenkin ollut lähes 20 asteen pakkasia täälläkin.

Bambu on myös yllättävän sitkeä kasvi. Välillä se on peittynyt paksuun lumeen ja jäähän ja sitten kun lämpöä taas tulee, on se taas yhtä vihreänä lammen rannalla odottelemassa. Saa nähdä, onko tämä kestävä olotila, vai kuoleekohan nämä maanpäälliset osat kuitenkin. Monta vuotta tämä on pihassa kasvanut ja vähän levinnnytkin.

Lumen alta paljastui myös vuosi vuodelta kasvava murattimatto. Alunperin ajattelin, että muratti kasvaisi mäntyyn, jonka juurelle sen istutin, mutta se lähtikin levittäytymään maata pitkin ja löysi talon seinän, jonka sokkelia se jo kiipeää. Murattiseinä olisi kyllä hieno.

Alppiruusutkin näyttävät taas eloon heränneiltä. Kovilla pakkasilla niiden lehdet kutistuvat ihan rusinoiksi, mutta hämmästyttävästi lämpö saa ne taas vihertämään ja kasvamaan. Minä en suojaa alppiruusujani mitenkään keväisin. Luotan mäntyjen varjostukseen. Kerran koitin suojausta ja niistä suojatuista rodoista meni lehdet ruskeiksi, joten olen antanut koko homman olla. Takana mahonialla on aivan ihanat syvän vihreät ja kiiltävät lehdet. Mahonia leviää ilmeisesti siemenistä, sillä pikku-mahonioita löytyy aina välillä. En ole suurin mahonian kirkkaankeltaisten kukkien ystävä, mutta lehdet ovat kieltämättä hienot talvisinkin.

Lopuksi vielä magnolian nuppuja. Niitä näyttää ihan kivasti taas olevan ja toivotaan, että saadaan keväästä tasaisesti etenevä, niin saa nauttia magnoligan kukista mahdollisimman varmasti ja pitkään. Vielä ei sentään sipulikukkien piippoja näkynyt, vaikka täytyy myöntää, että kyykin niitäkin jo etsimässä. Joskus pihassa on ensimmäiset lumikellot kukkineet jo tammikuussa, mutta tänä vuonna ei varmaan ihan siihen päästä. Ehkä helmikuussa sitten...

Kevät- ja joulukukat kuistilla

Kevätkurjenmiekat, jotka istutin syksylä ruukkuihin muiden ylijääneiden sipulien kanssa, alkavat olla jo pitkällä kasvussaan. Tämä on hyvä tapa saada varaslähtö kevääseen, kun pihalla tämänhetkisestä plussakelistä huolimatta ei juurikaan vielä mitään kevään ihmeitä ole nähtävissä. Olen havainnut kevätkurjenmiekat paremmiksi kuistilla kasvatettaviksi, kuin kevätsahramit, sillä niiden varret venähtävät huonossa valossa honteloiksi ja kukinta on todella lyhyt.

Kuistin mehikasvit ja kaktukset näyttävät taistelevan hyvin pimeää talvea vastaan. Tänne kuistillekin voisi hankkia kasvivalot, sitten tämä olisi vielä parempi paikka talvisäilytykseen monelle kasville.

Kuisti on paitsi kasvien talvetuspaikka, myös siementen kylvöpaikka, johon ensimmäiset kylvöt teen jo syksyllä. Viime syksynä sain tähtimagnoliastani siemeniä ja laitoin ne kasvamaan. Talven aikana kun kova puutarhahimo iskee, olen tänne kylvänyt kaikenlaisia perennoja, jotka hyötyvät kylmäkäsittelystä. Viimeksi tänään kylvin muutamaa kivikkokasvia. Perennojen kasvu on yleensä niin hidasta, että ne jäävät loppukeväästä vähän muiden hoivattavien jalkoihin, mutta nyt olen ajatellut siirtää ne jo huhtikuussa lavaan kasvamaan harson alle, niin saan sitten vihanneksille ja kesäkukille lisää tilaa kuistilta.

Pelargonihylly sijaitsee uhkarohkeasti ihan ulko-oven vieressä, mutta pienet pakkastuulahdukset eivät ole ainakaan liikaa haitanneet, sillä monet säästämäni pelargonit ovat kukassa. Paitsi tuo rönttöinen variegata, joka ei koskaan muutenkaan kuki. Nämäkin kasvavat vähän honteloiksi talven aikana, mutta se hoituu parilla veitsen viillolla, kunhan kevät tästä vielä vähän etenee. (jos nyt siis tammikuussa voi keväästä vielä puhua...)

Jouluistutukseni oven vieressä on yhä hyvässä vedossa. Hyasinttien tuoksu on kyllä laantunut ja syklaami on välistä kuihtunut, mutta muuten näyttää vielä mukavalta tämäkin. Tulevaisuudessa nämä joulukukat muuttuvat toivottavasti kevätkukiksi, sillä istutan hyasintit ja jouluruusun puutarhaan, kunhan maa sulaa. Auringon säteet pitkästä aikaa pilkistelevät ikkunaan, jote tuli heti ihan keväinen olo ja oli pakko tällainen etuaikainen kevätpostaus tehdä.

Siemenjoulukalenteri

Hei taas pitkästä aikaa. Puutarhakausi loppui kuin seinään myös täällä Varsinais-Suomessa, kun tiukat pakkaset iskivät. Onneksi tänä vuonna olin ollut ahkera sipulikukkien kanssa, sillä monena vuonna olen jatkanut istuttelua joulukuussa vielä.

Yleensä joulukuu menee muissa touhuissa ja puutarhakipinä syttyy taas vuoden vaihteen jälkeen, kun on aika tehdä ensimmäisiä kylvöjä, mutta tänä vuonna minulla on aivan äärimmäisen ihanaa, mahtavaa ja upeaa puutarhaan liittyvää myös joulukuuksi: SIEMENJOULUKALENTERI.

Lapset valitsivat hartaasti omia joulukalenterejaan taas tänä vuonna. Tätä seuratessani kiinnitin huomiota siihen, miten valtavasti erilaisia joulukalentereita löytyy myös aikuisille: kosmetiikkakalentereita, korukalentereita, sipsikalentereita, teekalentereita... Mikään niistä ei kuitenkaan minua kiinnostanut. Aloin miettiä, miksei löydy puutarhakalenteria! No, hetki googlausta ja huomasin, että löytyyhän niitä. Ei vaan (ainakaan vielä) marketin hyllyltä. Innoissani tilasin kalenterin Saksasta Magical Garden-nimisestä kaupasta.

Tämä ei siis ole mikään yhteistyöpostaus tai mainostus, mutta kalenteri on yksinkertaisesti ylittänyt odotukseni. Paketti on kaunis kuin mikä, mukana oli narua ja pyykkipojat, joilla ihanat pussit ripustaa. Aivan ihanasti mietitty jokainen yksityiskohta.

Eivätkä sisällötkään ole tosiaankaan tuottaneet pettymystä. Sivuilla luvattiin, että teemana ovat vähän harvinaisemmat hyötykasvit; sekä syötävät, että esimerkiksi pölyttäjille hyödylliset. Ensimmäisestä luukusta paljastui keltaisen villitomaatin siemeniä, lisäksi sieltä on tähän mennessä paljastunut vaikka mitä mielenkiintoista. Voin niitä jossain vaiheessa tarkemmin esitellä.

Joka aamu kiiruhdan kuin pieni lapsi avaamaan seuraavan pussin. Eikä tämä ilo jää jouluun: keväällä alkaa esikasvatukset, kesällä hoidetaan hellästi taimet suureksi ja syksyllä kerätään toivottavasti uutta ja mielenkiintoista satoa. Ja ensi jouluna todellakin uusi siemenkalenteri tulee taas koristamaan ikkunaani.

Ihanaa joulunodotusta kaikille! Onko sinulla oma joulukalenteri?

Sen seitsemää sorttia kevätkurjenmiekkoja

Kallion kevätkurjenmiekkakukinta on huipussaan. Paras ottaa kuvia ennenkuin on myöhäistä.

Näitä löytyy minulta sinisen ja violetin eri sävyissä.

Kaunein on minusta tämä taivasnsininen lajike.

Violeteista löytyy dramaattista tummaa ja vähän punaisempaan taittavaa.

Kasvaa täällä tätä perinteistäkin syvän sinistä kaunotartakin.

Laskin, että löytyisi seitsemää erilaista. Kaikilla on kauniit nimikkeetkin, mutta enpä niitä muista, enkä ole minnekään kirjoittanut, enkä kyllä niistä nimistä juuri nyt niin välitäkään. Ilta-auringossa nämä kauniit pikkuruiset eivät nimiä tarvitse.

Krokukset huutelivat vielä perään, että kuvaisin heitäkin, vaikka kukat ovatkin tältä päivältä sulkeutuneet. Kova kuhina kävi tänään kukissa, kimalaisia ja mehiläisiä ja kukkakärpäsiä pörräili ympäriinsä. Myös nokkos- ja sitruunaperhoset kävivät ihastelemassa krokuksia. Nekin ovat siis ilta-aurinkokuvansa ansainneet.

Ja paketista paljastuu...

Tässä on taas etätyön iloja. Kun muut lähtivät töihin ja kouluun, jäin kuistille kahvikupillisen kanssa avaamaan eilen noutamaani pakettia. Ette varmasti arvaa, mikä iso paketti ilmareijillä Hollannista kevään kynnyksellä voisi sisätlää...Jännitys tiivistyy...

SIPULEITA! MUKULOITA! JUURAKOITA! Minun luottopaikkani on Eurobulb, josta olen jo vuosia tilannut keväisin ja syksyisin täytettä puutarhaan. Varoituksen sana kuitenkin on paikallaan. Sivuilla vierailu saattaa johtaa räikeisiin ylilyönteihin. Vuosi toisensa jälkeen.

Tilasin paljon daalian juurakoita, sillä aion laittaa pari vuotta sitten rakentamani kasvilavat lasten leikkipaikan ympärillä täksi kesäksi täyteen kukkia.

Vähän varjoisemmassa kohdassa olevaan lavaan tulee begonioita, joita on helppo kasvattaa mukuloista. Lisäksi tilasin lavoihin laitettavaksi gladioluksia, freesioita ja sitten vähän harvemmin nähtyjä neriinejä, ixioita ja babianoja.

Koululle vien isoon ruukkuun sinisarjoja, kannoja ja amarylliksen ja kriinumin, joita ajattelin koittaa sisäkukkina.

Nämä pussit laitan heti esikasvatukseen kuistille. Tässä on metsäpuutarhaan tulossa kalloja, kärsäkalloja, jumaltenkukkia, kolmilehti ja uutena kokeiluna muutama Roscoea. Niitä aijon koittaa vähän varjossa olevaan kivikkoon, jonka ajattelin rakentaa tänä kesänä.

Tästä pussista ei ollut mitään hajua. Aina pitää joukkoon mahtua yksi mysteeritilaus. Onnksi on google, joka paljasti, että kyseessä on kalliokielo. Ei siis niin mysteerikasvi kuitenkaan.

Kyllä nyt taas jaksaa tehdä töitä. Kahvikin ehti jäähtyä, kun availin ja järjestelin aareitani. Kahviin oli muuten tipahtanut kirva. Kevään ensimmäinen kirva kahvissa. Ihanaa. Yllä vielä jotain silmäniloa tähän muuten paperinruskeen postaukseen; tammikuussa multiin kuistille laittamani aletulppaanit ovat pian lopettelemassa kukintaansa.

Eilen leikkasin kahvitaolla taikinamarja-aidan valkoisesta puutarhasta. Laitoin oksanpäitä veteen kuistille ja nyt niissä on jo lehdet aukeamassa. Kevään voima on mahtava!