maanantai 22. elokuuta 2016

Kalliolle, kukkulalle



Mökillä puutarhan reunalta kallio, joka päättyy metsään. Olen tähän asti ajatellut sen olevan kauneimmillaan ihan luonnontilaisena, enkä ole sinne ulottanut puutarhakouraani.
Sitten menin tilaamaan Torsten Wallinin kirjan "Vildros och kaprifol: trädgård på ön" ja mieleni muuttui. Kirjassa kuvataan upea kalliosaarelle perustettu puutarha, josta ehdottomasti suosikkini oli kallionkoloissa värikkäinä kukkivat kivikkokasvit.
Mikä onkaan parempi aika aloittaa uusi puutarhaprojekti, kuin syksy ja taimialejen aika! Niinpä kävin tuumasta toimeen ja aloitin kallion juurelta, jossa kivilaattapolun ja kallion väliin oli jäänyt heinittynyt alue.
Tästä kaivettiin heinät pois ja tilalle hain rannasta hiekkaa, johon sekoitin 1/3 pussimultaa. Laitoin tähän istutukseen mm. erilaisia mirrinminttuja, ruusujuurta, maksaruohoja, valkoista malvaa, verikurjenpolvea, kylmänkukkaa, ajuruohoa ja montaa muuta lajia kokeiluun.
Yksi ehdoton suosikki löytyi jo uusista tulokkaista: kivikkomirrinminttu.
Aika pieni ja kukatkin ovat ihan pikkuruiset, mutta jostain syystä tämä on mielestäni aivan superkaunis ja herkkä.
Kallion reunan lisäksi kippailin hiekkamultaa ylemmäs kalliolle muutamaan syvänteeseen ja laitoin sinne koeistutukseen isorikkoa, patjarikkoa, maksaruohoja, keltamaitettaa ja vuorineilikkaa.
Lajeja on useita ja puhun kokeiluista, koska minun on ensin testattava lajien peurankestävyys. Mirrinmintut ja maksaruohot ovat saaneet olla rauhassa, mutta vuorineilikka ja kylmänkukka olivat maistuneet. No, syksyllä peuroille rupeaa maistumaan lähes kaikki ja keinot kovenee, niinkuin viimeisitä kuvista voitte todeta. Tällainen iloinen yllätys odotti minua perjantaina kun pääsin mökkipuutarhalleni. Varoitus: voi aiheuttaa järkytystä herkimmissä lukijoissa.
Kesäkurpitsan päälle viritetty kanaverkko ei riittänyt, sillä olin jättänyt sivuun pienen aukon sadonkorjuuta varten. Sinne oli pää tungettu ja popsittu kesäkurpitsat ja kasvin lehdet.
Uuden mansikkamaani rastasverkko ei tietenkään (olisihan se pitänyt arvata) pidätellyt peuraa, joka halusi herkutella mansikanlehdillä. Siistiä jälkeä oli tehty, joka pienissä ruukuissa juurtumassa olevat rönsyt oli kaluttu puhtaiksi lehdistä. 
Hauskaa syksynjatkoa! Kilpavarustelu peurojen kanssa jatkukoon!

2 kommenttia:

  1. Kiva blogi sinulla. - Uskon että kalliokasvit käyvät hyvin tuohon kallioon. - Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Itsekin seuraan sinun blogiasi. Nyt meni kirja-arvonta sivu suun, täytyy ensi kerralla muistaa osallistua.

      Poista