maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pysäyttäkää kellot!

Apua! Neljä päivää Portugalissa ja tuntuu, että palaan ihan eri puutarhaan. En ole ehtinyt edes aloittaa tulppaanien kuvaamista, kun ne ovat jo lopettelemassa.
Peltokorte on ryöhähtänyt taas valloilleen metsäpuutarhassa. Se on minusta hyvin kaunis, vaikkakin aika viheliäinen rikka. Toisaalta jos taistelu sitä vastaan on jo valmiiksi hävitty, voin rauhassa nauttia sen kevyestä kauneudesta.
Neljä päivää pois ja kaikki on rynnännyt vauhdilla eteenpäin. Kaikki, paitsi tekemättömät työt. Sadepäivästä huolimatta tartuin lapioon ja lähdin lyhentämään listaa. Persikkapuu pääsi vihdoin ruusutarhaan pergolan eteen. Raukan ruukku oli ihan piukassa juuria. Nyt se saa levitellä vähän juurian ja kypsytellä rauhassa satoa.
Päätin pitää sinisateen toistaiseksi ruukussa, vaihdon sen persikalta vapautuneeseen isompaan ruukkuun ja sidoin versot kärhöpergolaan. Sinisateelta vapautuneeseen ruukkuun pääsi uusi kiiviköynnökseni. Sen taidan pitää kuistilla vielä näillä säillä.
Esikasvatuskokeiluni sekä taimikaupasta mukaan tarttuneet kokeilukasvit pääsivät väliaikaiseen kotiin pari viikkoa sitten tekemiini penkkeihin. En ole vieläkään päättänyt, mitä tähän lopulta tulee. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Alapihan nurmikolta kaadettiin kolme vuotta sitten pari isoa koivua, jotta sain yhtenäisen nurmialueen metsäpuutarhan keskelle. Viime kesänä palkkasin miehen jyrsimään kannot ja nyt vihdoin sain toisenkin kuopan täytettyä mullalla ja nurmen siihen pintaan. Käytin nurmen paloja, jotka kuorin uusien penkkieni tieltä.
Viikossa ensimmäisen kannon kolon paikkaa ei enää huomannut. Ihanaa, kun tämäkin silmää häirinnyt yksityiskohta on nyt hoidettu.
Metsäpuutarhassa on alkamassa utuisen alkukevään värityksen jälkeen räikeämpi kausi kun pinkit alppiruusut sekä puistoatsaleat pääsevät vauhtiin. Jos riippumatto ei olisi ollut litimärkä, olisin heittäytynyt siihen hengähtämään ja ihailemaan puutarhaan hiipiviä värejä.
Hikihän tässä tuli ja kastumaan vähän pääsi, mutta sainpas kirittyä vähän hommia eteenpäin.

12 kommenttia:

  1. Voi miten upeita kivipaaseja näkyykään kuvissasi. Saadapa jostain tuollaisia.
    Kasvu ja kukinta on nyt sateen ja lämmön ansiosta suorastaan räjähtänyt kasvuun ja muutos on joka päivä niin silmin nähtävä.
    Sinulla jo alppiruusut ja atsaleat aloittavat kukinnan. Meillä vasta hieman raottavat nuppujaan.
    Mukavaa kesäkuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ne ovat vanhan kerrosatalon kivijalan kiviä. Mieheni osti ne jostain purkutyömaalta ja niiden avulla pihamme on pengerretty eri tasoihin. Niitä on myös etupihalla rajaamassa piha tiestä. Tämä kesäkuun kasvu on kyllä ihanaa! Mukavaa ja kasvuntäytteistä kesäkuuta sinullekin!

      Poista
  2. Todella upea puutarha sinulla siellä!! Ja nuo Kruunu Vuokonkin mainitsemat kivet, ihan huikeita näin kivihullun silmiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja mahtavaa, että löytyy muitakin kivihulluja. Kivet luovat hienoa kontrastia kasveille. Tervetuloa lukijaksi😊

      Poista
  3. Siellähän on joka puolella ihanannäköistä! Nuo uudet penkit on tosi kivanmuotoiset. Kiva nähdä, mitä niihin lopulta päädyt laittamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensimmäistä kertaa viiden vuoden aherruksen jälkeen metsäpuutarhassa alkaa näyttää siltä, kun alunperin kuvittelin. Puutarhan kypsyminen vie aikaa. Pää lyö ihan tyhjää noiden uusien penkkien kanssa. Kerrankin tällainen ongelma😊. Kyllä mä vielä jotain keksin.

      Poista
  4. Oikein kaunista ja vielä kauniimpaa näyttää koko ajan tulevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt näyttäisi olevan aika hyvä vuosi alppiruusujen kukinnassa. Aikaisempina vuosina onkin ollut vähän vaatimattomampi kukinta.

      Poista
  5. Niin viihtyisän ja kauniin näköistä! Tuollaiset kivipaasit ovat kyllä aivan mahtavia tilanjakajia. Kiva sitten nähdä, minkälaiset uusista penkeistä tulee. Oiskohan tuo korte kuitenkin metsäkorte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä pihassa viihdynkin! Ajattelin antaa uuden penkin ideoinnille nyt rauhassa aikaa ja palaan asiaan syksyllä. Tuo varmaan on metsäkorte tosiaan. En ollut edes ajatellut, että kortteitakin niin monta lajia. Ja kuinka ikivanhoja kasveja ne ovat. Mielenkiintoista. Aina oppii uutta.

      Poista
  6. Oi, miten kaunista. Sammaleisia kiviä, nurmikkopolkuja tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yritän sammalia varjella, kun lapset pomppivat kivillä. Onneksi kasvavat aina takaisin.

      Poista