sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Miten saada puutarhuri talvilevolle?

Siinäpä pulma. Yleensä olen lopettanut puutarhakauden marraskuuhun. On ollut selkeää, kun on ollut päivämäärä, jonka jälkeen puutarha jää talviunille ja voi alkaa miettiä ihan muita juttuja muutamaksi kuukaudeksi. Tänä vuonnakin yritin, mutta talvilevolla en ole vieläkään.
Kallio on vihdoin vapaa risuttuneista syreeneistä
Sain nimittäin vihdoin ja viimein monen kuukauden odottelun jälkeen kaivurin takaisin pihaan ja eipä mennyt kauaa, kun vanhat syreenit oli kaivettu juurineen, samoin kuin vanha risuttunut juhannusruusuaidanne kalliolla sekä sekalaisesti siellä täällä kasvaneet vanhat angervot ja vaahterat. Toisin sanoen hirveä ryteikkö kalliolla on nyt poissa ja alta paljastui lisää kalliota sekä isoja kiviä, jotka kaivuri nosteli ryhmiin. Kaivurinkuljettaja tosin kysyi ensimmäisen päivän päätteksi, että viekö hän kaikki kivet pois vai jätetäänkö joku... Voi apua, jos hän olisi vienyt ne pois. Rakastan isoja kiviä. Varsinkin, kun ne peittyvät sammallella ja kun niiden koloihin voi istuttaa saniaisia, kaukasianpioneja ja japaninvaahteran..(ainakin).
Mitäköhän näiden kivien lomaan päätyykään?
Kaivuri toi paikalla myös runsaasti multaa, jota oli pakko levitellä kallion painalmiin ja muokata uusia istutusalueita ensi keväänä täytettäväksi. Sen lisäksi oli pakko lasten kanssa istuttaa uuteen multa-alueeseen tulppaaneja, ettei ihan paljasta multaa joudu keväällä tuijottamaan.
Maisema on muuttunut ihan kokonaan
En ollut hahmottanut ollenkaan, kuinka suuri alue talon pohjoispuolellakin on, sillä niinkuin kuvailin, se on ollut epämääräisen risukon peittämä. Tänne haluan viidakkomaisen metsäpuutarhan: kärsäkalloja, saniaisia, kilpirikkoa, valeangervoa, sateenvarjomagnolian, japaninsiipipähkinän....(joko ymmärrätte, miksi en pääse vaipumaan talvilepoon). On pakko etsiä niitä syvämultaisimpia paikkoja, suunnitella pientä vesiaihetta viidakon keskelle, kuoputtaa ja kaivella milloin mitäkin.
Tilaa vaikka pienelle viidakolle
Valkoinen puutarha talon itäpäädyssä otti myös vihdoin ensi askeleensa. Tähän päätyyn oli talon laajennuksen yhteydessä kasattu rakennusjätettä, jonka päällä oli tiivis sorakerros, jonka päällä oli 15 cm hiekkamultaa ja surkea nurmikko. Oli ihan tuskaa yrittää lapiolla saada minkäänlaista kuoppaa, kun lapio kalahti milloin tiilenpalaan, milloin mihinkin. Nyt kaivuri kaivoi noin 40 cm syväksi kasvualustan muokkaamalla olemassa ollutta maata ja tuomalla lisää uutta multaa.
Nyt kelpaa istutella.
Valkoinen puutarha on vielä melko musta
Olin kesän ja syksyn aikana nappaillut alennusmyynneistä aina törmätessäni sopivaan valkoiseen kasviin mm. tähtiputkia, särkyneitä sydämiä, syysvuokkoja yms. valkoisia puolivarjoon sopivia kukkia ja nyt vihdoin marraskuun jo koittaessa sain ne istutettua maahan. Maahan päätyivät myös sadat valkoiset sipulikukat. En enää tässä kylmyydessä ja sateessa jaksanut alkaa laatoitusta tekemään, mutta mittasin ja talloin keskelle tulevan polun paikan, niin tiesin suurin piirtein, mihin kasveja ei saa kasvattaa ja voihan niitä ensi keväänä sitten siirrelläkin.
Laatoilla merkitty valkoisten sormustinkukkien syyskylvöt
Olen niin pakahtumaisillani, koska yht´äkkiä minulla on valtavasti uutta valmista tilaa istuttaa kasveja. Hommaa onneksi rajoittaa se, että taimistot alkavat olla tyhjiä ja että ulkona on niin kurja ilma koko ajan. En kuitenkaan pysty olemaan poissa puutarhasta, on pakko kaivella kuoppia, hahmotella polkujen paikkoja, tehdä syyskylvöjä...Mitenköhän saisi itsensä vaivutettua talvilevolle? Niinkuin kasvitkin, myös puutarhuri tarvitsee pienen tauon puutarhastaan, ennenkuin kevät taas villitsee.

15 kommenttia:

  1. Ihanan positiivinen marraskuu-kirjoitus! Ja nuo kivet on kyllä hienot... Kiva nähdä mitä kaikkea keksit niiden koloissa kasvattaa! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen nuo kivet keittiön ikkunasta, joten täytyy istuttaa jotain, mitä jaksaa päivästä toiseen katsella. Varmasti tulen raportoimaan keväällä, mitä sinne istutan :)

      Poista
  2. Voi ihanaa kaivurin käynti tekee ihmeitä! Ymmärrän niin hyvin innostuksesi, samat fiilikset täälläkin. Istutin tänään pionien luonnonlajeja jotka sain pioniseuran kimppatilauksesta Belgiasta<3 Miksi jarrutella fiiliksiä, mennään niin pitkään kuin kelit antaa myöten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaivuri vaan oli paikallaan nyt. Olen toivottomana yrittänyt lapiolla kaivaa niitä syreenivesakoita, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Samaten talon päädyn rakennusjätekasaa kaivaessa on kiukku iskenyt. Ihanaa, että sinunkin puutarhakautesi vielä jatkuu. Ehkä täytyy tosiaan olla tyytyväinen, että kelit ovat olleet lämpimät, niin on vielä pystynyt kaikkea kivaa tekemään.

      Poista
  3. Sulle tuli ylimääräinen syksy-boosti! Vaan on keväällä paljon mahdollisuuksia unelmien toteuttamiseen. Arvostat sitä kovasti, kun talvella on aikaa suunnitella kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuli kyllä! Vaan totta tuokin, että talvella on nyt aikaa suunnitella kunnolla. Se ei tee koskaan pahaa, että vähän ottaa aikaa ja miettii asiat pariin kertaan.

      Poista
  4. Kyllä ne koneet ovat hyviä, silloin kun niitä on saatavilla! Tuli upea uusi kukkamaa! Jospa nyt malttaisit talvilevolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä koneet vain nopeuttavat hommia, vaikka aika monta kolhua oli tullut meidän isoihin mäntyihin kaivurista :( Olisi pitänyt suojata rungot. No, vanhat männyt ovat kyllä kestäviä, joten eiköhän ne selviä. Huomenna on vielä muutama kylvös tehtävänä ja vähän haravointia. Sitten lupaan painua talvilevolle :)

      Poista
  5. Voi ihanuus! Ymmärrän intosi. jos voisin jostain taikoa itselleni tommosia uusia istutusalueita, saattaisin minäkin saada vielä ylimääräisen puutarhainnostuksen tälle vuodelle. Onneksi siitä ei ole pelkoa, ellen sitten voita lotossa. :D Mukavaa maanantaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä tekee hyvää, että voi rauhassa tutustua uuteen alueeseen ilman, että taimistoilta hamstraisi koko ajan uutta istutettavaa. Nyt voi yrittää vähän harkitakin istutuksiaan. Ja olen lisäksi laittanut paljon perennejo syyskylvöön, etten joudu ihan vararikkoon ensi kesänä...:)

      Poista
  6. Onpa sulla siellä upeat istutuspaikat odottamassa ♥ Ja nuo kivet on niin komeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En itsekään ollut yhtään hahmottanut, että tilaa tulisi noin paljon. Sinne mahtuu muutama uusi kasvi...Täytyy syventyä varjossa viihtyviin kasveihin talven aikana.

      Poista
  7. Ihania kiviä, eihän niitä voi viedä pois! Kaivuri tekee ihmeitä, nyt sait pihan upeaan kuntoon, enkä ihmettele ettet pysty olemaan sieltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammaleiset kivet ovat kauniita. Tuovat jotenkin vanhan metsän tuntua puutarhaan. Kaivuri todellakin teki ihmeitä. Itse olisi mennyt vuosia, että olisin jaksanut tuollaisen muokkauksen tehdä.

      Poista
  8. Aivan mahtavat uudet istutusalueet ilmestyivät äkkiä sitten kun se kaivuri tuli! Ihanaa kalliota ja ihania isoja kiviä. Onneksi saa katsella kuvia sellaisista, kun täällä ei montaa kiveä ole. Kaunista tulee vielä ihan varmasti! Valkoista puutarhaa en edes muistanut suunnitelmissasi olleen.

    Mulla puutarhakausi kestää joka vuosi marraskuun loppuun, mutta sen jälkeen talvilepo on kyllä tarpeen ja helmikuussakaan en vielä jaksa yhtään ajatellakaan puutarhaa. En siis jaksa talvella suunnitella mitään. Hyvä kyllä mun tapauksessani, koska kesän mittaan siirtosuunnitelmia syntyy niin paljon, että tekemättömien siirtojen lista on pitkä....riittää hommaa loppuiäksi :D

    Ihana nähdä kuvia näistä uusista alueista, kun ne vähitellen täyttyvät kauniista kasveista!

    VastaaPoista