Hangen kätköistä

Eilen katsoin lumoutuneena Saaripalsta -blogissa kuvia löytyneistä piipoista. Voisiko se olla mahdollista? Että nyt jo voisi löytää edes pienen lupauksen siitä, että kevät on tänäkin vuonna tulossa. Nyt on ollut niin paljon lunta, että koko puutarha on ollut aivan totaalisesti peittyneenä ja on tuntunut, että hetki, jolloin tuolta hankien keskeltä voisi jotain eloa löytyä, on vielä niiiin kaukana. Mutta onneksi luin eilen blogeja ja onneksi ehdin aamulla tehdä pienen kierroksen märän hangen vielä peittämässä pihassa, sillä sieltähän se löytyi! Vaikka muualla on vielä lunta useita kymmeniä senttejä, niin ison kiven ja hangen väliin oli sulanut muutaman sentin rako ja siellä törrötti aivan täydellinen krookus.

Nämä kevään ensimmäiset ovat vaan aina niin sykähdyttäviä. Paljon iloa pienestä asiasta.

Krookuksen lisäksi hangesta koristekirsikan alta pilkotti hopeahärkki.

Japaninsara oli maistunut vieraille. Ei haittaa. Onnekseni jänikset eivät olleet kalunneet omenapuita tai kirsikoita, jotka suojasin vain matalalla muovisuojalla. Sara kasvaa kyllä ennalleen.

Vironmuratti näyttää myös hyvältä talven jäljiltä. Haluaisin sen tuohon mäntyyn kiemurtelemaan.

Villapajun silmut näyttivät lupaavilta. Samoin pähkinäpensas on selvästi valmis kevääseen. Myös molemmat persikkapuuni näyttävät vähän liiankin valmiilta tositoimiin. Tiaiset lurittelivat oikein kunnolla, vesi virtasi ränneistä ja koko piha oli aivan lähtökuopissaan kevääseen. Nyt toivotaan sopivan tasaista menoa kohti kesää.