Kevään ensimmäinen puutarhaprojekti

Terveisiä junasta Kuopioon. Juuri kun aurinko ja sade olivat sulattaneet lähes jokaisen hippusen lunta pihasta, pitikin pistää talvitakki taas niskaan ja lähteä työn puolesta Kuopion kevättä ihmettelemään. Nappasin ennen lähtöä kamerasta vielä viikonlopun kuvasaldon mukaani. Ajattelin, että viiden tunnin junamatkalla on hyvin aikaa vähän postailla.

 Juna sitten hyytyi ekan kerran Paimioon ja lopullisesti Karjaalle. Sieltä erinäisten vaiheiden kautta pääsin vihdoin Kuopioon suuntaavaan junaan. Tosin saapumisaikani lähentelee valitettavasti puolta yötä. No, se siitä. Junamatkailussa on riskinsä. Sitten niitä puutarhakuulumisia.

 Krookukset ovat aloittaneet urakalla kukinnan kalliolla ja ruusutarhassakin näkyi muutama kukka jo näkyvän. Lumikellojakin on noussut ilahduttava määrä. Minusta on aina tuntunut, ettei näitä kevään ensikukkijoita ole koskaan tarpeeksi. Ei ehkä vieläkään tarpeeksi, mutta nyt alkaa jo näyttää lupaavalta. Jonain päivänä minulla on oikea krookusmeri puutarhassani.

 Sain vuoden ensimmäisen isomman puutarhaprojektinkin valmiiksi. Nimittäin kallion laelle tämän kuvassa näkyvän polun ja penkkien reunukset. Kivituhka sopii mukavasti tuohon kallioon ja niiden raja on yllättävän luonnollinen. Kalliota ei voi kulkureittienkään kohdalla kaikkialta kaivaa esiin, koska puiden juuret kärsisivät liikaa. Niinpä jossain kohdissa teen polut katekankaan ja kivituhkan avulla. Helppoa ja nopeaa.

 Tähän polun viereen muodostuneeseen istutusalueeseen laitoin jo viime kesänä kuukausimansikkaa reunuskasviksi ja tänä kesänä olisi tarkoitus viimeistellä homma. Kuukausimansikan taimia onkin koulittuna yli 50 kappaletta, joten ei pitäisi taimista tulla pula. Tuonne alueen keskelle istutan keväällä aprikoosipuun. Noiden oikealla olevien isojen kivien kupeessa kasvaa puupioni ja valkoinen syyssyrikkä (se saattaa tosin olla kuollut).

 Kivien takana on vielä iso kuoppa. Tämä pitäisi täyttää mullalla niin tästä tulisi tosi suojainen kasvupaikka jollekin arkajalalle. En ole vielä päättänyt mille. Mieleni tekisi kokeilla mulperipuuta (myöhemmin selviää ehkä miksi).

 Polku loppuu tällä hetkellä tähän. Mitäköhän keksisi tästä eteenpäin. Haljennut pöydänpala on tuossa, koska suunnittelin, miltä näyttäisi, jos polun sijaan tekisinkin tänne vähän pitkospuu-tyyppisen kulkureitin. Se kulkisi puikkelehtien mäntyjen ja kivien lomassa. Lapset ainakin tykkäisivät. Täytyy jättää hautumaan, sillä seuraava projektini on kasvilavojen rakentaminen. Se alkaa, kun palaan ensi viikolla työmatkalta.

Nyt siis viihdyn täällä junassa ihanan  kirjastosta lainaamani puutarhahistoriateokseni ja virkkausoperaation parissa. Kun lukee, mitä erikoisuuksia Suomessa on aikoinaan kasvatettu, lähtee ajatus väkisinkin leijailemaan. Oma orangeri olisi kyllä pakko joskus saada. Ja tietty se mulperipuu. Onneksi on vielä nelisen tuntia aikaa rauhassa haaveilla. Ellei tule taas mutkia matkaan...