maanantai 2. toukokuuta 2016

Sitten kun lapset ovat isompia..

...niin sitten ne leikkii pihalla ja minä voin tehdä puutarhatöitä. Siis niinkuin teoriassa kyllä. Käytännössä...hmmm...vaihtelevasti. Esikoiseni on 4-vuotias ja hänen kanssaan tämä välillä onnistuu. 1-vuotiaan kanssa erehdyin kerran ottamaa haravan käteeni ja samantien hän kaatui naamalleen lammikkoon. Eilen pikkuinen jäi sisälle leikkimään ja otin isomman ja hänen serkkunsa mukaan  ulos leikkipaikalle ja menin nurkan taakse ruusutarhaa kitkemään. Miten ihanalta tuntuikaan repiä levinnyttä maahumalaa nurmikon joukosta. Hanskatkin olivat niin hyvät, ettei nokkosten kitkeminen edes kihelmöinyt. Etenin penkkiä ehkä viisi minuuttia, kun kuului kauhea huuto. Juoksin leikkipaikalle: "Se lapio oli ensiksi mulla!!" "Mä haluun sen violetin!!". Sovittelin hiekkalapio-gaten ja palasin hommiin. "ÄITIII, meidän täytyy käydä vessassa!!". Ok, kuokka maahan ja auttamaan. "Ei me tarvita apua, me ollaan jo neljä!". Ok, takaisin kitkemään. Nyt sain penkin reunakivetystä kaivettua esiin ensimmäiseen kaareen asti. "Äitii, me juostiin leikkimökkiä päin ja siitä irtosi lautoja!" Jaahas, jos ette vaikka juoksisi leikkimökkiä päin. Pääsin siirtymään jaloruusupenkkin pariin. Sinnekin oli levinnyt maahumalaa, mutta täältä sen nyppiminen oli lastenleikkiä; kun sai pitkästä maavarresta kiinni, niin... "Äitiii, serkulle tuli pissa housuun". Game over.
Näin illalla nukkumaan mennessäni vielä maahumalan pitkät suikertavat maavarret kun suljin silmäni. Unissani olen varmasti kitkenyt tyhjää. No, täytyy nauttia tästä vaiheesta; kohta olen vanhainkodissa ja odotan, että joku tulisi häiritsemään ja tappelemaan hiekkalapioista.

Kitkeminen ei edennyt, mutta kevät etenee. Rodojen alla kevättähdet kukkivat suloisesti.

Ensimmäinen ruusukin on puhjennut kukkaan kuistilla.

Mikäköhän tämä kasvi taas olikaan? Ei näytä ihan tavalliselta scillalta, on huomattavasti isompi ja kukat ovat pitkin kukkavartaa. Näitä puskee magnolian alta useita.

Piha ja Puutarha -messuilta ostamani jaloangervon juurakot ovat kasvattaneet kuukaudessa näin komeat lehdet. Täytyy pian istuttaa maahan.

6 kommenttia:

  1. Huomasin viestisi facebookin puutarhablogeissa. Kiva kun olet liittynyt mukaan. Keväiseltä jo näyttää teillä. Tervetuloa vierailulle blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on tosiaan yht'äkkiä pitkällä. Joka vuosi sen nopeus yllättää. Kävinkin jo blogissasi tänään vierailulla - itsekin haaveilen vierailusta Monet'n puutarhaan joku päivä.

      Poista
  2. Haha, hauska kuvau puutarhahetkestä lasten kanssa! 😂 Toivottavasti päset jonain päivänä oikeasti sen humalan kimppuun! 👍😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivotaan! Muuten on kohta koko piha pelkkää maahumalaa 😞

      Poista
  3. Voi ei mikä kitkemissäätö :D
    Sinulla on tosi kiva blogi ja mukava kirjoitustyyli !! Löysin blogisi facebookin kautta. Itse kirjoittelen blogia pienistä parvekeprojekteistani ja viherrakentajaopinnoistani. Saa tulla kurkkaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kävinkin lukemassa jo blogiasi joku päivä. Kiva löytää uusia blogeja luettavaksi.

      Poista