Hedelmäsalaattia omalta kuistilta

Viikuna teki taas paljon raakileita. Se on kyllä jännä kasvi. Kukintaa ei koskaan näy, vaan pienet hedelmänalut ilmaantuvat kuin tyhjästä. Nyt pitäisi muistaa kastella tasaisesti, ettei se suutu ja pudota niitä kesken kaiken. Olen viikunasta hedelmiä aiemminkin saanut, mutta ei ne kyllä kovin hyvältä maistuneet. Ehkeivät olleet täysin kypsiä.

Persikan kukinta kuistilla alkaa valitettavasti olla ohi. Vielä viimeisiä vaaleanpunaisia terälehtiä putoilee kuistin lattiakiville. Voih, tätä ihanuutta täytyy taas odottaa vuosi. Ilokseni pieniä hedelmänalkuja näkyy puussa runsaasti.

Näin tosin oli viimekin vuonna, mutta puu varisti yksi toisensa jälkeen kaikki raakileet, kunnes jäljellä oli vain yksi. Sen puu kasvatti kypsäksi, mutta kuten aiemmin kerroinkin, en ehtinyt persikkaa maistaa, kun se yht´äkkiä katosi.  

Tänä vuonna siirrän persikkapuuni ruukusta pergolan eteen kasvamaan. Toivottavasti puu ei ota tästä nokkiinsa, vaan kasvattaisi minulle muutaman hedelmän maistettavaksi.

Odotan kovasti postilähetystä, jossa hedelmäsalaattini muut ainekset saapuvat. Saapuvaksi odotan banaania, kiiviköynnöstä, sitruunaa sekä aprikoosia.  Ehdotin eilen miehelleni koko ison alaterassin lasittamista pakkasettomaksi tilaksi, jotta sinne mahtuisi vielä lisää hedelmäpuita. Vastaus oli Ei. Toistaiseksi. Kaikkihan me tiedämme, että "ei" on "ei" vain niin kauan kun se "ehkä":n kautta jonain päivänä onkin "no ok sitten, jos se on niin tärkeää". :D

Muistakaahan käydä osallistumassa blogini 1-vuotisarvontaan!