perjantai 21. heinäkuuta 2017

Elämää peura-aidan jälkeen

Nyt on sellainen vimma ollut päällä, että hyvä kun on syödä malttanut. Peura-aita on saanut katselemaan puutarhaa mökillä ihan uusin silmin. Eikä se katseluun ole jäänyt. Kuokka, lapio, kottikärryt ja ämpärit ovat viuhuneet ja olen parissa päivässä myllänyt lähes kaikki kukkaistutukset läpi.
Pihapiirin keskellä olevaa nurmialuetta reunustaa kahdelta sivulta betoninen matala muuri. Sen viereen olen joskus tehnyt kapean reunuspenkin, jossa on selvinneet ainoastaan mirrinmintut, loistosalviat sekä aitokissanmintut. Tänään perkasin tämän penkin toisen sivun ja  siirsin kissanmintut nurmialueen toiselle reunalle rakenteilla olevaan puolivarjoisaan penkkiin. Salviat siirsin isoon luonnonkivillä reunustettuun perennapenkkiin. Mirrinmintut jaoin pienemmiksi, sillä ne olivat jo valtavia puskia, jotka lamoilivat nurmikolle. Istutukseen tuli vuorotellen mirrinminttua ja koreankärsämöä sekä oranssia karvasilkkiyrttiä. Lisää herkkua perhosille. Lisäksi päätin ostaa tähän vähän pinkkiä tarhatulikukkaa. Penkkiin on levinnyt vuosien aikana päivänkakkaraa ja myskimalvaa ja varoinkin häiritsemästä niitä myllätessäni.
Tuo nurmialueen toinen puoli on omenapuiden varjossa ja sinne rajasin alueen siellä jo kasvaneille pioneille. Pionien väliin siirtelin isossa perennapenkissä valloilleen ryöpsähtäneitä väriminttuja,  kissanmintut (jotka kerran ostin vahingossa, kun piti ostaa mirrinminttua), sekä valkoisen lehtosinilatvan siementaimia, joita on paikat pullollaan.
Lisäksi olin ostanut taimistolta tarhakullero Alabasteria, tarhakellukkaa sekä erilaisia tumma- ja kyläkurjenpolvia. Rajaan penkin nurmikosta löytämilläni vanhoilla tiilillä.
Vanhojen omenapuiden juuret olivat niin pinnassa, että ihan niiden ympärillä en ryhtynyt kaivuutöihin vaan kevyesti rapsutin nurmikon ja sammaleen pois, kuohkeutin maata, lisäsin noin 5 cm hiekan ja pussimullan seosta ja ajattelin nyhtää lasten hiekkalaatikon ympärillä kasvavasta pikkutalviosta vähän pätkiä ja päästää sen tänne valloilleen.
Omenapuita vasten olen isttuanut joskus kaksi tarha-alppikärhöä, jotka ovan olleet niin peurojen mieleen, ettei niistä ole paljon iloa ollut. Kaivoin varovasti nekin esiin rikkaruohojen sekä suojaksi laittamani rastasverkon alta. Oli melkoinen homma saada rastasverkko irti kärhöstä. Pieniä surkimuksia olivat, mutta elossa molemmat. Lisäsin vähän multaa juurelle ja annoin kannulliset kastelulannoitetta. Ehkä nekin siitä vielä toipuvat.
Tämän ison perennapenkin laitoin viime kesänä uusiksi, mutta eipä sekään kovin kukoistava ole. Multa on varmaan ainoa viime kesän hankinta, jota peurat eivät penkistä vieneet -  jotain sekin. Nyt päätin istuttaa tähän muutaman ruusun, tarhakellukkaa sekä nepalinhanhikkia. Ensi viikolla onkin aika käydä taas vähän puutarhakaupoilla. Ihanaa, ihan kuin olisi saanut uuden puutarhan!

15 kommenttia:

  1. Hienoa, että peura-aidan satuasi voit nyt paneutua ihan uudella innolla kukkapenkkiesi uudistamiseen. Todella paljon olet saanut vähässä ajassa aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut niin hienot ilmat, että lapset ovat leikkineet aamusta iltaan pihalla ja siinä vahtiessa on ollut hienosti aikaa touhuta. Ja tästä tulee kyllä niin hyvä mieli, kun vihdoinkin kasveilla on jotain mahdollisuuksia.

      Poista
  2. Hengästyttää jo lukiessakin ;) Ihanaa, kun viherpeukalo voi päästä nyt valloilleen.

    VastaaPoista
  3. En tiedä, miksi en pysty laittamaan kommenttiani tuonne edelliseen postaukseen. Olen useamman kerran yrittänyt. Pistän sen nyt tähän, kun tähän se näköjään äsken onnistui.

    Mahtavaa!! Olen iloinen puolestasi. Minäkin kovasti mietin koko pihapiirin aitaamista. Tänä kesänä valkohännät ovat ryhtyneet röyhkeämmiksi kuin aiemmin. Nyt niille ei jostain syystä enää riitä pellon eväät vaan tulevat rouskaisemaan kukkien nuppuja ja omenapuiden oksien kärkiä. Viimeisimmäksi nyt syyshortensian kärjet. Tarttisin kyllä sellaista aitaa, mikä pitäisi myös rusakot poissa. Tänä kesänä poikasia ei ole pihassa montaa, mutta nuo pari tuntuvat olevan pahempia kukkasyöppöjä kuin aiemman kesän poikaset. Ja olisi aivan ihanaa, jos ei tarvitsi talveksi suojata jokaikistä pensasta ja puuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tänä kesänä alkoivat valkohännät tulla pihaan jo ihan päiväsaikaankin, kun ennen tulivat lähinnä illan hämärtyessä. Tosi ikävää, että ovat alkaneet rouskia sinunkin ihanassa puutarhassasi. Meillä tuo riista-aita on alaosastaan tiheämpisilmäistä. Ainakin aikuiset rusakot varmasti pitäisi poissa pihasta. Kyllä tämä aita on nyt suuri helpotus ja suosittelen teillekin, mikäli peurat jatkavat vierailujaan. Hyvin turhauttavaa, eikä se ainakaan vuosien saatossa parantunut.

      Poista
    2. Jaksaisitko kertoa, millaiset tolppasysteemit aitaan tuli? Meillähän on aita ollut monta vuotta kasvimaan ympärillä ja toiminut hyvin, mutta vähitellen varsinkin kulmatolpat alkavat vääntyä sisäänpäin ainakin täällä savessa. Niitä on nyt yritetty korjata, mutta se on hankalaa irroittamatta aitaa tolpista. Kaipa se niinkin on, että aitakin vaatii ylläpitoa niin kuin kaikki muukin. Jotain tukivaijerisysteemejä ehkä nyt kehitellään kulmiin.

      Poista
    3. Suurimmaksi osaksi aita tuli kallioiseen metsään, joten tolppia ei voitu lyödä maahan. Puita oli niin tiheästi, että aidan toinen pää naulattiin tukevasti yhden rakennuksen kulmaan ja sitten pujoteltiin se puiden väleistä ja taas kiinni seuraavaan rakennukseen. Lisäksi tukemassa on sellaisia metallisia aidantolppia, jotka kiinnitettiin kiilaamaan aitaa tukevammin pystyyn. Itse aita oli tosi ryhdikästä, ihan eri juttu kun täällä ennen ollut kanaverkko. Kokeilemme nyt näin ja jos tarve vaatii, lainaamme poran ja poraamme tolppia kallioon.

      Poista
    4. Kiitos vastauksestasi. Teillä on tosiaan aivan erilainen maasto siellä.

      Poista
  4. Jee! Tosi hienoa, että aita toimii! On kyllä ihan eri fiilis laittaa pihaa, kun tietää ettei peurat nappaa kaikkia kukkanuppuja ja satoa! 👍😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kiva hoitaa pihaa, kun 90% työstä ei katoa öisiin herkkuhetkiin. Eikä tarvitse kasvivalinnoissa miettiä vain sitä, kuinka pahanmakuisia kasvit olisivat. 😁

      Poista
  5. Ihanaa, että teillä on nyt se peura-aita! Todella mahtava juttu! Olet ollut aivan hengästyttävän ahkerana. Kauniita muureja ja istutusalueita, nyt vaan taimistolle uutta hommaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa! Täällä on tosiaan aikoinaan 70-luvulla muurattu hienoja muureja ja käytäviä pihapiiri täyteen. Nyt kun vihdoin saisivat arvoisensa istutuksetkin. Onneksi on vielä lomaa jäljellä!

      Poista
  6. Ihanaa, että peura-aita valmistui! Oletkin ollut ahkerana ja hyvältä näyttää. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa. Nyt on niin kiva laittaa kaikkea, mistä on vuosien aikana haaveillut.

      Poista