Kevätkello tikittää

Päivien piteminen kylvää itsepintaisen siemenen puutarhaihmisen mieleen - kohta tulee kevät! Ajatus saa monissa aikaan pakonomaista käytöstä: tilataan siemeniä, juurakoita, mukuloita vaikka pihalla nököttäisi vielä puolimetrinen hanki. Sisäinen kevätkello on alkanut tikittää. Oma kevätkelloni käynnistyy aina heti joulun jälkeen. Jouluun asti saan sen pidettyä kurissa joulutohinalla, mutta kun ensimmäinen joulutähti on lurpahtanutt...tik tak tik tak... siementilauksia..tik tak tik tak... puutarhasuunnitelmia...tik tak tik tak... esikoita ruokakaupasta....


Kuistilla yhä vaan kukkivat pelargonit jakavat keväännälän kanssani

Mikäli oma kevätkellosi ei vielä tikitä ja haluat asiantilan pysyvän sellaisena, varoitan jatkamasta postausta eteenpäin. Postaus sisältää nimittäin varaslähtökuvia kevääseen kuistiltani ja saattaa aiheuttaa vakavaa kevätmielisyyttä.

Pintaan puhjenneet krookukset vievät ajatukset väkisinkin kevääseen

Kuistilla talvehtivien ruukkukasvien juurelle olen istuttanut krookuksia. Ilokseni sinisateen juurella pikkuruiset valkoiset krookukset ovat jo kasvattaneet nuppujaan. Kohta pääsen tihrustelemaan liikutuksen kyynel silmässä kevään ensimmäisiä krookuksen kukkia.



Aitoviikuna pamauttaa hedelmät oksille aina yllättäen

Aitoviikuna on ollut vuosia samassa ruukussa ja samoissa mullissa. Joka vuosi lupaan vaihtaa sen uuteen ruukuun ja leikata sen rehottavat oksat, mutta se ehtii aina ensin. Taas on hedelmät ilmestyneet tyhjästä oksille ja lehdet ovat jo puhkeamaisillaan.

Kärhöt versovat jo innokkaasti

Kaikki neljä kuistille nostamaani kärhöruukkua ovat alkaneet versoa samaan aikaan. Ehkä ne tunnistivat kevään kutsun ja huomasivat pitenevät päivät. Nyt pitäisi kaivaa jo lannoitteet esille, että saadaan kunnon kukintaa aikaiseksi. Kärhöt kasvavat ihan uskomatonta vauhtia ja pian onkin kuistilla taas ahdasta. Uloskaan ei voi vielä moneen kuukauteen ajatella näitä siirtävänsä.

Jotain sipulikukkia tuli tähänkin istutettua

Syksyllä istutin kolme isoa ruukullista sipulikukkia ja nostin ruukut kuistille. No nehän alkoivat heti kasvaa ja nyt odottelenkin, koska nämä uskaltautuisivat kukkimaan. Odotan sikälikin, etten enää muista yhtään, mitä istutin.
Eipä tuolla ulkonakaan talviselta näytä. Lunta ei ole yhtään, monet ruusupensaatkin ihan vihreänä ja orvokitkin kukkivat. Vähän pelottaa, jos se talvi hyökkääkin yllättäen kimppuun. Missään ei ole lunta, monet kasvit ovat vaipumatta talvilevolle ja kuistillakin jo kasvatetaan uusia versoja. Nyt kun kovat pakkaset yllättäisivät, voisi jälki olla jäätävää. Toivotaan siis lempeitä ilman vaihteluita ja vakaata matkaa kohti vääjäämätöntä -  kevättä!