Kärhökäytävän ensimmäinen vuosi

Tehdään nyt tilinpäätös myös yhdestä toisesta tämän vuoden projektista eli kärhökäytävästä.

Toinen täysin koskematon paikka puutarhassa oli talon pohjoispuoli. Siellä kasvaa mäntyjä ja välissä on isoja kiviä, mutta muuten siellä ei juurikaan mitään ollut. Mitään käyttötarkoitusta ei tälle talonvierustalle tullut mieleen, lähinnä sitä käytetään läpikulkuun talon toiseen päätyyn. Ajattelin, että teen tästä tarpeettomasta kulkureitistä sitten edes vähän komeamman. Lisäksi halusin mahdollisuuden istuttaa kaikkia ihania varjon kasveja, joita minulla ei vielä ollut.

Toteutin kulkureitin helpoimman kautta, eli laitoin katekangasta maahan polun alle, rajasin sen turveharkoista sahatuilla paloilla (sahasin yhden turveharkon aina neljään osaan) ja sitten kärräsin kivituhkaa päällysteeksi. Ostin kolme köynnöskaarta ja laitoin kuhunkin kasvamaan toiselta puolelta alppikärhön ja toiselta tarhaviinikärhön. Sävyinä valkoinen, vaalea roosa ja vaalea laventeli. Idean tähän kaarikäytävään sain joskus katsomastani ohjelmasta Ne kesät Intiassa, jossa yhdessä talossa oli tällainen käytävä sisääntulossa. Ehkä en Intian väriloistoon yllä, mutta tuo tämä pientä ekstraa tänne mäntyjenkin katveeseen.

Yhtä kuivunutta lukuun ottamatta kärhöt kukkivat jo nyt ensimmäisenä kesänä mukavasti. Tarhaviinikärhöt ovat vieläkin kukassa ja mukava huomata, ettei paikka ollut niille liian varjoinen. Ehkä talon valkoinen seinä heijastaa riittävästi valoa. Ostin halvimmat kaaret mitä löysin parilla kympillä ja se on vähän harmittanut. Ovat aika rimpulat. Mutta ehkä kärhöt peittävät ne tukevasti alleen jo ensi vuonna.

 Polun reunojen istutusalueet täytin erilaisilla kuunliljoilla, kilpirikoilla, tiarellalla, saniaisilla, keijunkukilla, kärsäkalloilla, kolmilehdillä ym. Kuiva kesä tietenkin taas hillitsi näiden kasvua, varsinkin saniaiset kärsivät. Istutuksille katteeksi olen kerännyt käpyjä.

 Japaninsara kasvoi toisaalla pihassa, mutta täällä varjossa se on tuplannut kokonsa. Selvästi mieleinen paikka tälle.

Jack Frost on uusi paras ystäväni. Näitä tahdon lisää!

Tupastiarella kärsi kovasti liian hiekkaisessa maassa metsäpuutarhassani, mutta täällä sekin on piristynyt. Sen oikealla puolella on jotain kesän aikana ilmestynyttä. Näyttää ketunleivältä. Vai tunnistaako joku?

Pitäisi vielä nuo turveharkot käydä läpi ja muotoilla vähän reunuksia yhtenäisemmäksi. Nyt yksittäiset palat erottuvat liiaksi. Tosin nämä varmaan pian peittyvät lehtien alle suurimmaksi osaksi, joten ehkä turha kauheasti nyhrätä.

 Tuolta mutkan takaa kärhökäytävän päästä paljastuu vielä lisää urakoitavaa. Tuo männyn ympärillä oleva ympyrä pitäisi saada päällystettyä kivituhkalla ja sen ympärille haaveilen saniaispenkistä. Sen olen ajatellut vielä tänä syksynä toteuttaa.

 Vähän aikaa sitten kerroinkin, miten tämä koko pohjoispuolen istutus kasvoi mystisesti täyteen tomaatin, kurkun ja muiden kasvisten taimia. Tänään kitkin suuren osan jo pois, sillä en uskonut, että tomaatit näin varjossa tulisivat ikinä kypsiksi. Hauska oli nähdä, miten erilaisia taimia täällä kasvoi. Joissain oli isot tomaatit, joissain pisaranmuotoiset, joissain ihan kirsikkatomaatit. Kyllä on omituinen tapaus.

 Kitkiessä katselin tätäkin kasvia, joka minusta näyttää joltain kaalilta. Näitäkin kasvoi monessa paikkaa. Merkillistä.

Alkoi sataa oikein kunnolla, joten täytyi jättää kuvaamiset sikseen. Erittäin hyvä juttu, sillä kosteutta tämä kärhökäytäväni tosiaankin tarvitsee.

Tässä vielä kuva viime syksyltä tästä paikasta. Paljon mukavampi tällä hetkellä on kulkea. Ja havujen haravointi kivituhkapolulta on uusin meditaatiomuotoni. Ihanaa sadepäivää kaikille!