sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syksy kiipeää kalliollekin

Talomme sijaitsee kallion päällä. Pyörällä tuottaa vaikeuksia päästä taluttamatta ylös asti.  Talvisin ei välillä autolla pääse kotiin, jos hiekoitusauto ei ole ehtinyt käymään. Mutta jos tässä jotain hyvääkin on, niin hallat eivät tänne ihan ensimmäisenä kiipeä. Ei syksyllä eikä keväällä.
 Loputtomiin ei voi kallionkaan voimaan luottaa - kyllä se pakkanen sieltä ennemmin tai myöhemmin puraisee. Parasta kuvata daaliat nyt.
Kuiva kesä ja laiska kastelija saivat aikaan sen, että daalioiden kukinta on myöhässä. Nuppuja on vielä vaikka kuinka.
Tämä uusi daalia on hienon värinen. Ostin muutamaa lajia lisää ja talvetus näytti vanhoilla sujuneen ihan hyvin. Haluaisin daalioistani monivuotisen ilon.
 Metsäpuutarhassa ovat pensaat tajunneet alkaa valmistautua väistämättömään ilman pakkasen puremaakin. Pensasmustikat etualalla ja atsalea takana ovat punertuneet kauniisti.
 Varsinkin aroilla kasveilla, jotka eivät ole meidän vuosirytmiin tottuneita, jää joskus talveen varautuminen liian myöhäiseksi. Varsinkin minun kanadalaiset ruusuni kuuluvat näihin. Ne kukkivat joulukuulle asti ja sitten pakastuvat lehtineen kaikkineen. Jännästi ne silti selviävät  ilman vaurioita. Ylhäällä kuvassa on ilokseni keväällä istuttamani kesäkamelia (Stewartia rostrata) alkanut jo punertumaan. Kaunis syysväri tulossa. Tämän haluaisin niin kovasti selviävän talvesta ja asettuvan metsäpuutarhani iloksi.
Vaikka magnolioita pidetäänkin herkkinä kasveina Suomeen, niin minun kokemukseni mukaan ne alkavat aina valmistautua talveen ajoissa. Niiden ruskaväri on hailakan vaalea, vähän niin kuin köynnöshortensian. Kukkanuppuja on jo näkyvissä. Ihanaa, ettei kuiva kesä rokottanut niiden kehittymistä.
 Persikkapuuni (Red haven) sen sijaan ei tajua talvilevosta yhtään mitään. Raukka parka paleltui puoliksi viime talvena ja pahoin pelkään että ensi talvi tulee olemaan sen viimeinen. Kovasti se on silmuja (olisivatkohan ihan kukkasilmuja) tehnyt. Ehkä jos talvi on erityisen lauha tänä vuonna, niin siitä jotain tulee.
Kiinankeltakärhö Anita on tosi myöhäinen kukkija ja aloittaa yleensä vasta syyskuulla. Kukat muistuttavat vähän lumikärhön kukkia, mutta ovat isompia. Aivan ihana minusta.
 Pelargoneja pitäisi alkaa siirtää talviteloilleen autotalliin ja kuistille. Erikoispelargonit ovat jo kuistilla, mutta ajattelin yrittää talvettaa mahdollisimman monet kesäkukat tänä vuonna. Tuo pelargonien seurana oleva vihreä on muuten huonekasvina tunnettua liisankukkaa, josta äitini toi minulle keväällä ison kasan pistokkaita. Sopi tosi hyvin tarkoitukseensa lisukekasviksi kesäkukille. Pistokkaat, jotka eivät istutuksiin mahtuneet jätin kahteen parvekelaatikkoon ja nekin villiintyvät kasvuun kesän aikana. Nyt pitäisi näistä muutama kasvi valita sisälle talveksi. Jos joku on vailla ihanaa vanhanajan huonekasvia, niin täältä saa! Sääli niitä poiskaan on heittää.

12 kommenttia:

  1. Hianot daaliat. Mäki yritän kaikki talavettaa, nehän on seuraavana vuanna suurempiaki. Kivan näkööstä ruskaa. Sullon kyllä tosiaan lämpööne tontti, ku tuallaaset erikooset on talavehtinu. Toivottavasti jatkoski. Onneksi en ostanu 'Anitaa' ku sen näin, vaikkonki hiano, ei olisi täälä keriinny kukkia. Liisankukkaa oon joskus kauvan sitte kasvattanu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tontilla tämä kallio ja isot puut kyllä tuovat suojaa ja lämpöä vähän arimmillekin. Magnoliat ainakin talvehtineet monta vuotta jo hyvin. Tietty joku tosi rankka talvi voi joskus koitua niidenkin kohtaloksi. Anita on kyllä selkeästi myöhäisempi kuin mikään muu puutarhan kärhöistä, vaikka se lähtee mielestäni ihan ajoissa kasvuunkin.

      Poista
  2. Kivasti kivillä porrastettu rinnetontti. Onko kiinankeltakärhö kovinkin arka? Vaikuttaisi hankkimisen arvoiselta uudelta tuttavuudelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin sen peruskeltaisen kiinankeltakärhön suositusvyöhyke taitaa olla peräti V. Anitasta en ole varma, mutta ei se kyllä aralta vaikuta. Voimakkaasti kasvaa ja kovasti kukkii pakkasiin asti. Aloittaa vaan turhan myöhään. Paikka on kyllä lämmin, joten en tiedä miksi ei kuki jo heinäkuusta alkaen, niinkuin ostaessa luvattiin.

      Poista
  3. Ihanasti on sinulla vielä kukkia. Ruskan sävyjäkin alkaa jo näkyä. Daaliat ovat kauniita, tuon uuden väristä pidän minäkin. 'Anita' on todella kaunis. Miten varjoisa paikka sillä on? Jos se vaikuttaa kukinnan alkamisajankohtaan? Mukavaa alkavaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anitalla on juuret varjossa, mutta versot auringossa. Paikka on vielä tosi lämmin ja tuulilta suojaisa, mutta ehkä se sitten tarvitsisi vielä enemmän aurinkoa. Toisaalta sen kukintaa oikein erityisesti odottaa, kun se antaa odotuttaa itseään niin myöhään. Ehkä se jäisi heinäkuussa muiden varjoon. Kivaa lokakuuta!

      Poista
  4. Tosi kauniit daaliat ja hieno tuo valkoinen kiinankeltakärhö! Tuo porrastus on kyllä tosi kiva ja nätisti on jo ruskan sävylläkin teillä. Kuulaita syyspäiviä!

    VastaaPoista
  5. Daaliat on kyllä aika näyttäviä kukkia. Näyttävät aika räikeiltä nyt kun muu puutarha alkaa kellastua syksyn väreihin. Hyviä syyspäiviä sinullekin!

    VastaaPoista
  6. Upeat kivet sinulla metsäpuutarhassasi. Toivottavasti onnistut daalioiden talvetuksessa. Minulla ei ole niitä yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet ovat vanhan talon kivijalka, jotka mieheni osti jostain purkutyömaalta. Niillä saatiin piha kivasti porrastettua.

      Poista
  7. Kauniita daalioita ja syksyistä ruskaa. Meillä daalian kukinnalle sai sanoa ensimmäisen yöpakkasen myötä hyvästit. Nyt ne ovat kaikki jo nostettuna autotalliin kuivumaan ja odottamaan turvepetiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän tänä vuonna huolellisesti säilöä daaliat. Viime talvena minulla oli juurakot talvisuojaturpeessa pahvisissa kenkälaatikoissa puutarhavarastossa ja se näytti olevan ihan hyvä talvetustapa. Kunhan pakkanen ensin puraiseen täälläkin, niin nostan ne kuivumaan.

      Poista