Syksy kiipeää kalliollekin

Talomme sijaitsee kallion päällä. Pyörällä tuottaa vaikeuksia päästä taluttamatta ylös asti.  Talvisin ei välillä autolla pääse kotiin, jos hiekoitusauto ei ole ehtinyt käymään. Mutta jos tässä jotain hyvääkin on, niin hallat eivät tänne ihan ensimmäisenä kiipeä. Ei syksyllä eikä keväällä.

 Loputtomiin ei voi kallionkaan voimaan luottaa - kyllä se pakkanen sieltä ennemmin tai myöhemmin puraisee. Parasta kuvata daaliat nyt.

Kuiva kesä ja laiska kastelija saivat aikaan sen, että daalioiden kukinta on myöhässä. Nuppuja on vielä vaikka kuinka.

Tämä uusi daalia on hienon värinen. Ostin muutamaa lajia lisää ja talvetus näytti vanhoilla sujuneen ihan hyvin. Haluaisin daalioistani monivuotisen ilon.

 Metsäpuutarhassa ovat pensaat tajunneet alkaa valmistautua väistämättömään ilman pakkasen puremaakin. Pensasmustikat etualalla ja atsalea takana ovat punertuneet kauniisti.

 Varsinkin aroilla kasveilla, jotka eivät ole meidän vuosirytmiin tottuneita, jää joskus talveen varautuminen liian myöhäiseksi. Varsinkin minun kanadalaiset ruusuni kuuluvat näihin. Ne kukkivat joulukuulle asti ja sitten pakastuvat lehtineen kaikkineen. Jännästi ne silti selviävät  ilman vaurioita. Ylhäällä kuvassa on ilokseni keväällä istuttamani kesäkamelia (Stewartia rostrata) alkanut jo punertumaan. Kaunis syysväri tulossa. Tämän haluaisin niin kovasti selviävän talvesta ja asettuvan metsäpuutarhani iloksi.

Vaikka magnolioita pidetäänkin herkkinä kasveina Suomeen, niin minun kokemukseni mukaan ne alkavat aina valmistautua talveen ajoissa. Niiden ruskaväri on hailakan vaalea, vähän niin kuin köynnöshortensian. Kukkanuppuja on jo näkyvissä. Ihanaa, ettei kuiva kesä rokottanut niiden kehittymistä.

 Persikkapuuni (Red haven) sen sijaan ei tajua talvilevosta yhtään mitään. Raukka parka paleltui puoliksi viime talvena ja pahoin pelkään että ensi talvi tulee olemaan sen viimeinen. Kovasti se on silmuja (olisivatkohan ihan kukkasilmuja) tehnyt. Ehkä jos talvi on erityisen lauha tänä vuonna, niin siitä jotain tulee.

Kiinankeltakärhö Anita on tosi myöhäinen kukkija ja aloittaa yleensä vasta syyskuulla. Kukat muistuttavat vähän lumikärhön kukkia, mutta ovat isompia. Aivan ihana minusta.

 Pelargoneja pitäisi alkaa siirtää talviteloilleen autotalliin ja kuistille. Erikoispelargonit ovat jo kuistilla, mutta ajattelin yrittää talvettaa mahdollisimman monet kesäkukat tänä vuonna. Tuo pelargonien seurana oleva vihreä on muuten huonekasvina tunnettua liisankukkaa, josta äitini toi minulle keväällä ison kasan pistokkaita. Sopi tosi hyvin tarkoitukseensa lisukekasviksi kesäkukille. Pistokkaat, jotka eivät istutuksiin mahtuneet jätin kahteen parvekelaatikkoon ja nekin villiintyvät kasvuun kesän aikana. Nyt pitäisi näistä muutama kasvi valita sisälle talveksi. Jos joku on vailla ihanaa vanhanajan huonekasvia, niin täältä saa! Sääli niitä poiskaan on heittää.