Niin kuin varmasti monet muutkin, minut on määrätty etätöihin. Vaikka tilanne muuten onkin tosi kurja, liittyy etätöihin hyviäkin puolia. Voi esimerkiksi pitää kahvitauon pihalla krookuksia ihaillen.
Auringonsäteet saavat krookukset avaamaan nuppunsa. Tykkään, kun kevätkukkijoita kasvaa kasvien lomassa. Nämä siemenestä jokunen vuosi sitten kasvattamani neilikat sopivat tähän tarkoitukseen hyvin, sillä ne ovat talvellakin vihreänä.
Muistan kun viime keväänä pelästyin tässä kohtaa hirveää surinaa. Joku mehiläispesä oli herännyt ja mehiläiset tungeksivat näissä krookuksissa. Vielä ei ole mehiläisiä sentään näkynyt. Muurahaiset sen sijaan ovat lähteneet liikkeelle. Niillä on oma polkunsa eteisen läpi, jota ne marssivat aina keväisin.
Maksaruohopenkissäkin kukkii. Tässä on multaa vain ehkä 5-10cm, joten ihme, että nämä tässä selviävät. Maksaruohopenkki on kivasti sammaloitunut. Tässä pihassa kyllä sammaloituu kaikki. Jopa kivikkoistutuksetkin.
Etualalla pari kurjenmiekkaakin kukassa. Olisikohan nämä edellisvuotisia, kun niitä on vain kaksi. Yleensä tuntuu, että kurjenmiekat katoavat kukittuaan yhden kerran, mutta nyt nämä voisivat olla sellaisia selvinneitä. Muistaakseni istutin uusiakin jonnekin, mutta niitä on aina kymmenen yhtä lajia.
Tämä ehkä vahvistaa sen. En varmasti olisi istuttanut kurjenmiekan sipulia keskelle talvisaippoa, mistä se hädin tuskin näkyy. Se on siis varmasti edellisvuotinen ja saippo on vaan kasvanut sen ylle viime kesänä.
Päätin siistiä yhden viljelylavan tässä samalla. Hyvää taukojumppaa. Kuukausimansikka ja persilja olivat talvehtineet tässä lavassa. Kovassa kasvussa oli myös rönsyleinikki ja nokkonen. Ne päätin kitkeä ja tuoda pari ämpärillistä uutta multaa. Viime keväänä kun tein nämä lavat, laitoin pohjalle oksia ja lehtiä ja hevosenlantaa aika kerroksen. Nyt se kerros on selvästi maatunut, sillä mullan pinta oli laskenut huomattavasti. Lisää multaa siis tarvittiin. Toivottavasti mansikka ja persilja eivät suutu tällaisesta mullan lisäämisestä, vaikka ne vähän tuonne upposivatkin. Onpas kiva tämä kevään ensimmäinen nokkosten polttelu sormissa.
Onpa todella kiva kahvitauko tuollainen, että voi mennä katsomaan krookuksia - olisipa joka työpaikalla. Tilanne ei ole mukava, etenkään sairastuneille ja heidän lähimmilleen, mutta on tässä hyviäkin puolia.
VastaaPoistaItse tilanne on todella kurja varsinkin sairastuneiden, riskiryhmien ja yrittäjienkin puolesta. Lapsetkin olivat ihan surun murtamia, kun koulu suljetaan ja pienempikin jää kotiin. Mutta ei tässä oikein muutakaan voi, kun noudattaa ohjeita ja nauttia krookuksista.
PoistaKauniita krookuksia! Tsemppiä teidän perheelle ja joku lohtu on sentään kahvitauot puutarhassa.
VastaaPoistaEipä täällä onneksi mikään hätä meillä ole. Ja kevätkin kun etenee, niin yhä enemmän iloa saa myös puutarhasta.
PoistaIhanat krookukset ja kevätkurjenmiekat! Meillä ei ihan vielä kannata lähteä kahvitaukoa ulos pitämään, mutta ajattelin juuri tänään, että säästyyhän tässä 1-2 tuntia päivässä kaikkeen muuhun kun ei tarvitse työmatkaa ajella. Siihen jos lasketaan vielä mukaan kaikki muukin työpäivää varten tehdyt laittautumiset ja lasten päiväkotireppujen tarkistamiset, niin ylimääräistä aikaahan jää vaikka kuinka paljon. Sen voi näppärästi viettää vaikka taimen kasvua ihastellen :D Mutta vakavasti puhuen, eihän tämä tilanne mikään riemunaihe ole varmasti kellekään, vähiten riskiryhmiin kuuluville. Toivottavasti epidemia menisi pian ohi. Aurinkoisia päiviä!
VastaaPoistaToivotaan, että hommat normalisoituu mahdollisimman pian. Mutta kyllähän tässä tosiaan aikaa säästyy kun voi suoraan aamukahvilta jatkaa etäpalaveriin. Kamera vaan pois päältä, niin säästyy aika hiusten harjaamisestakin ja meikkauksesta🤭 Aurinkoisia päiviä!
PoistaIhanat kaffipaussinäkymät! Meillä saa vastaavaa näkyä viälä orotella. Jos huamennon hiano päivä, voi ensimmääset lumikellot aueta....tai sitte ei.
VastaaPoistaTäällä kun jäi tänä vuonna talvi välistä, niin ollaan aika paljon tavallista edellä. Toivotaan, että sielläkin pian lumikellot ilahduttaa.
PoistaHei! Päädyin blogiisi Google "taikinamarja"-haun kautta. Löysin istutustekstisi (3.5.2018). Selasin blogiasi ja ymmärtääkseni olet siis jo muuttanut? Onnistuiko pensasaita? Millaiset kokemukset sinulle jäi taikinamarjasta?
VastaaPoistaYstävällisin terveisin, Pirjo
-
Hei. En ole muuttanut, tämä koulu josta postailen on meidän vapaa-ajan asuntona. Eli jatkossakin täällä voi seurata myös taikinamarja-aidan kehittymistä. Lyhyesti havaintojani siitä: istutuksen jälkeisenä kesänä muutama taimi kuoli väleistä, mutta sen jälkeen ei ole tappioita tullut. Taimet ovat kestäneet hyvin kuivankin kesän ilman kastelua tai muuta hoitoa. Olen rankasti leikannut aitaa keväisin, jotta siitä tulisi tuuhea, mitä se vielä ei ole. Tänä vuonna se on leikkauksen jälkeen varmaan vasta noin 50 cm korkea. Kokemukseni tähän asti on siis, että taikinamarja on kestävä varjossakin, tulee lehteen aikaisin, vaatii aikaa tuuheutua ja kasvaa. Yksi positiivinen juttu on myös, että leikatut oksanpäät juurtuvat vedessä tosi hyvin ja niistä voi lisätä lisää taimia. Toivottavasti tästä oli apua. Reetta
PoistaKahvipaussi krookusten keskellä, eipä hassumpaa, olkoonkin poikkeusolot! Kevät tekee kuitenkin tuloaan ja ulkoilu vähentää ahdistusta, iloiset kevään merkit tekevät meille kaikille hyvää. Tsemppiä sinne!
VastaaPoistaKevään tulo on kyllä nyt enemmän kuin koskaan paikallaan. Ajattele, jos olisi tällainen tilanne ja marraskuu. Kyllä itku tulisi.
Poista