Väripilkkuja

Saaressa kevät on jo ihanasti edennyt. Suuri ilonaiheeni on nämä kiurunkannuslämpäreet, jotka ovat tosi mukavasti rehevöityneet. Paikka on kahden ison omenapuun alla ja maa tässä on ihan tiivistä, mutta olen tähän vähän lisäillyt hiekkaa ja viime keväänä laitoin kunnon katemullat ja ilokseni tässä alkaa pientä kehitystä näkyä.

 Sain muutaman jakopalan kevänkaihonkukkaa viime kesänä ja nyt maasta nousee tällaisia pikkuruisia, mutta upean sinisiä kukkaryppäitä. Vielä tosi pientä, mutta jos taas vähän lisäisin multakatetta, niin ehkä nämäkin tästä innostuisivat leviämään.

 Niin ikään sain kevätesikoita ja nekin nousevat pikkuruisena. Voi mikä ihanin väri-iloittelu näiden kolmen yhteiskukinnasta voisi tullakaan: punaiset kiurunkannukset, siniset kevätkaihonkukat ja keltaiset kevätesikot. Matkaa kukkamattoon on vielä, mutta ehkä jonain kauniina päivänä... Nämä matalat kukat eivät jostain syystä ole peuroillekaan maistuneet. Ne ovat tuhonneet taas aitaa oikein kunnolla talven aikana ja kulkureitti on toistaiseksi taas auki.

Viime kesänä taas kerran löin hanskat naulaan peurojen kanssa ja päätin luopua vihannesten kasvatuksesta täällä. Nyt lavoissa on erilaisia narsisseja ja muistaakseni kylvin niihin syksyllä myös joitain siemeniä.

 Tässä on varmaan tuoksuorvokki, vaikka se ei kyllä tuoksukaan. Tämä on fiksusti levinnyt piikikkäiden villiruusujen alle laajaksi matoksi. Sieltä ei kukaan näitä käy napsimassa. Yksi kukkakin oli jo ilmaantunut.

 Lintujen tarkkailu on aina yhtä viihdyttävää. Nyt huomasin, että pihapiirissa yritetään selvästi kerrosasumista. Veikkaisin syylliseksi mustarastasta. Eläimet muuten käyttäytyvät todella erilailla täällä saaressa verrattuna kaupunkiin. Kaupungissa mustarastaat pesivät räystään alla ulko-oven vierellä, syöttävät poikasiaan välittämättä tippaakaan ohi kulkevista ihmisistä ja yksi uros seuraa minua metrin päästä, kun teen puutarhahommia ja odottelee että heitän maasta löytyviä matoja. Saaressa taas mustarastaat saavat täyden halvauksen, kun ihminen astuu pihalle ja lentävät hälytyshuudon siivittämänä piiloon metsään. Samoin oravat ja punarinnat pyörivät kaupungissa ihan muutaman metrin päässä, kun taas saaressa niitä näkee vain ikkunasta.

Surkea kuva, mutta halusin ottaa kuvan ennen kukintaa. Syksyllä laitoin myös kasvihuoneen edellä olevalle niitylle narsissin sipuleita. Miksiköhän en ollut sitä ennen tajunnut tehdä. Nyt ehkä seuraavaksi kun tulen saareen täällä on jo keltainen narsissimeri. Tai ainakin sitä seuraavalla kerralla.