Koiranhampaita aamuauringossa

Huomenta! Aamuaurinko oli niin upea, että pääsinkin heti sängystä ylös ja kävin vähän ottamassa kuvia vaihteeksi täältä kaupungista. Varjotarha alkaa heräillä tosissaan ja suuren suureksi ilokseni edellisvuonna istuttamani rusokoiranhampaat eivät ole kadonneet, vaan päinvastoin ne ovat levinneet ja lähes kaikissa on useampia kukkavanoja.

Noin monta kukkaa tulossa! Ihana talveton talvi on varmasti ollut näille suopea. Vasta kuvia katsoessani tajusin, että nuo ympärillä olevat lehdethän eivät suinkaan ole koiranhampaan lehtiä. Hetken löi tyhjää, mutta kai ne ovat syklaamin lehtiä. En minä muutakaan keksi.

Minusta nämä koiranhampaat vain ovat niin täydellisen näköisiä. Omituiset läikikkäät lehdet ja ujoina nuokkuvat kukat. Ne ovat myös jotenkin eksoottisen oloisia.

Varjotarha on alue talon pohjoispuolella, johon tein turveharkoista ja kivituhkasta kulkureitin ja istutin sen ympärille kaikkea varjossa viihtyvää. Polku kaartaa tuolla päässä talon nurkan taakse, jossa on pieni lampi ja saniaistarha - varjotarhaksi laskettaneen sekin. Olen aiemmin ollut hyvinkin aurinkoisten värikkäiden kukkaistutusten fanittaja, mutta kyllä tämä varjotarha ja sen asukit ovat vieneet sydämeni täysin. Kunhan alppikärhöt ja tarhaviinikärhöt noissa kaariporteissa taas kasvavat ja kasvit ympärillä rehahtavat kasvuun, niin tämän tunnelma muuttuu viidakkomaiseksi. Nuo turveharkot loistavat nyt hassun kuparisina johtuen niissä kasvavan sammalen kukinnoista. Harkot sammaloituivat jo samana vuonna kun laitoin ne, sillä tämä metsäpiha on varmasti niin täynnä sammalen itiöitä.

 Pari vuotta sitten istutin joitain kolmilehtiäkin tänne, mutta niiden paikka on varmasti niille vähän liian kuiva. Taas sieltä joku hassunnäköinen pilkistää ja ehkä tuolla taustallakin nuo vihreänsävyiset oudot lehdet saattavat olla kolmilehtiä, mutta kesällä tästä ei enää näy jälkeäkään. Vai onkohan se näiden ominaisuus? Tuli vain mieleeni, että jos niiden kuuluukin kadota - vähän niin kuin valkovuokot. Hmmm… täytyykin googlata.

 Ei varjotarhaa ilman imiköitä. Ensimmäiset pinkit alkavat pilkistää. Vieressä kiemurtelee peikonpähkinä.

 Ja taas yksi suosikkini: tarhatiarella. Tämä lajike on Sylvia´s lace. Se kukkii minusta koko ajan sen lehdet ovat aivan ihmeelliset: neonkeltaista ja keskellä viininpunainen kuvio. Yksi lehti tuossa vasemmalla vähän näkyykin. Mutta nuo nuputkin ovat kyllä mahtavia. Minä olen aina ostanut tiarelloja, kun olen uusia löytänyt. Niitä on myös helppo jakaa ja vanhimpia yksilöitä olenkin pistänyt paloiksi ja ripotellut sinne tänne varjotarhaa.

 Italianmunkinhuput nousevat maasta lammen ympärillä.

 Kirjava muratti saa suojaa lahoavasta puunrungosta. Taustalla Virosta ostamani vuorenkilpi, jonka kukkien piti olla tummanpunaisia. Aniliinia näyttäisi olevan. Mahtavaa.. olen raahannut Virosta taimen ja vielä maksanutkin siitä, vaikka tätä on täällä kaikki paikat pullollaan :D Toivottavasti valkoisen puutarhan valkoisena kukkiva vuorenkilpi oikeasti on, mitä luvattiin...

 Lopuksi vielä pois varjotarhasta ja kalliolle, jossa persikka ja aprikoosi vihjailevat, että pian voisi olla jotain kuvattavaa täälläkin. Persikka on pari vuotta pihassa kasvanut ja nuppuja on satoja. Aprikoosin istutin viime keväänä ja siinäkin on jonkin verran nuppuja.

Nyt toivotaan tasaisesti eteneviä lämpötiloja. Ei superlämmintä viikkoa, joka avaa nuput ja sitten yöpakkasia, jotka koituisivat niiden tuhoksi. Tosin jos kasvattaa puita, jotka aloittavat kukintansa huhtikuussa, niin voi kyllä henkisesti varautuakin tappiovuosiin. Ihanaa viikonloppua kaikille!