Suo, kuokka ja Alan Titchmarsh

Nyt täällä koulullakin on pihan savivelli sen verran kuivunut, että minä olen tarttunut luottovälineeseeni kuokkaan. Olin ajatellut, että tästä tulisi maalaismaisemaan sopiva perinnepiha, mutta ei tästä taida sellainen tulla. Tuo suloinen ulkosauna vaan huutaa huutamistaan sellaista cottage garden -tyylistä polkua, jota reunustaa runsaat perennaistutukset: sormustinkukkia, tarha-alpia, kurjenpolvia, tähtiputkia, pioneja...

Olen vanhoista tiilistä nyt mallintanut tuota polun muotoa. Ja kun olin polkua muotoilemassa, syntyi kuin itsestään viereen toinen polku. Täytyihän kulku myös ulkorakennukseen olla. En näköjään vain pysty suunnittelemaan puutarhaa, ilman polkuja. Syytän tästä kyllä osittain Alan Titchmarshia. Yle Areenasta kun on nähtävissä uusintana Love Your Garden ja se syöttää alitajuntaani viestiä kaikenlaisista poluista, patioista, muotoonleikatuista aidoista ja pergoloista. Siitä on muuten tulossa uusia jaksoja 5.5. alkaen. En laske päiviä, mutta niitä on jäljellä 9.

Takaisin kuokkaan. Polkujen sommittelun lisäksi olen aloittanut nurmen raivaamisen. Aion tehdä tähän talon eteläpuolelle hyötytarhan ja aloittaa homman tekemällä tänä vuonna perunamaan. Tarkoitus olisi kuokkia 25 neliötä nurmea pois, sekoittaa saveen hiekkaa ja multaa ja istuttaa rivi jos toinenkin kylmävarastossa itäviä perunoita. Ihanan fyysistä hommaa, joskin selkä on iltaisin ollut aika jumissa.

Etäläpuolella on myös tontin hedelmäpuut. Ainakin vanhoja omenoita ja kirsikoita olen tunnistanut. Pihan perällä kasvaa myös aika ränsistyneitä marjapensaita. Viikonloppuna istutin tänne kaksi päärynäpuuta. Minulla ei ole ollut kaupungissa tai saaressa tilaa päärynäpuulle, joten nyt kävin heti sellaiset ostamassa. Olin muuten tämän koronasulun takia ehtinyt unohtaa pankkikorttini tunnusluvun ja sain väärillä luvuilla lukittua korttini päärynäpuuostoksilla. Onneksi puutarhakaupassa oltiin luottavaisia ja minun annettiin ottaa puuni ja perään lähetettiin sähköpostilla lasku. Ehkä päärynäpuukavallukset eivät ole kovin yleisiä.

Oli muuten ihan täydellisen ihanaa kaivaa istutuskuoppia päärynäpuille. Ikinä ei ole lapio uponnut niin syvälle. Maata vain riitti ja riitti vaikka kuinka kaivoi. Kaupungissa ja saaressa ei lapio koskaan uppoa maahan ongelmitta. Aina on edessä juuri, kivi tai kallio. Tai sitten sekalaista tiilenpalaa ja muuta täyttörojua. Savimaapuutarhaa pitävä kaverini kehoittikin minua nauttimaan nyt kaivamisesta. Kuulemma kuivan heinäkuun jälkeen se ei enää ole yhtä nautinnollista.

Tänne hedelmätarhaan haluan kukkaniityn puiden juurelle. En todellakaan jaksa leikata tällaista määrää nurmikkoa, joten se on myös käytännön sanelema juttu. Onneksi nurmi ei ole nytkään mitään golfkenttänurmea, vaan seassa on runsaasti maahumalaa, rönsyleinikkiä, koiranputkea sekä sammalta. Olen tilannut ison pussin kosten niityn niittyseosta ja aion perunamaan lisäksi alkaa kuokkia pieniä lämpäreitä paljaaksi nurmesta sinne tänne ja laittamaan niihin niittysiemeniä.