maanantai 4. toukokuuta 2020

Kohta kukkii arkajalat pikkupuut

Nyt on alkamassa kevään huippuvaihe, kun iki-ihanat kukkivat pikkupuut aloittavat. Pakko heti kuvata ensimmäiset persikan avautuneet kukat, vaikka tämän upein kukinta onkin vasta edessä. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulisi yöpakkasia, jotka veisivät kukinnan, joten paras räpsiä kuvat heti.
Persikkaan tulee vaaleanpunaiset kukat. Vähän jo kärjissä on avauduttu. Huomenna pitäisi olla lämmin päivä, jolloin minä menen varmuuden vuoksi vähän pölyttämään kukkia. Jos vaikka pörriäiset eivät ole vielä ihan työvaihteella.
Persikka on tosi nopeakasvuinen ja varmaan kaksinkertaisti kokonsa viime kesänä. Se on kaksi talvea nyt viihtynyt pihassa ilman ongelmia ja nyt on kyllä kaikki oksat ihan täynnä nuppuja.


Persikalle kaveriksi istutin aprikoosin ja siihenkin on kymmenkunta kukkaa tulossa. Aprikoosin pitäisi pölyttää ristiin persikka, joten tämän pitäisi lisätä satoa. Viime vuonna sain yhden persikan, joten ehkä pieni ristiinpölytys on paikallaan. Tosin oli puukin silloin vasta ihan pieni. Kiva, että persikka alkoi silti heti tehdä hedelmää. Saa nähdä, tekeekö aprikoosikin.





Koristekirsikka 'Accolade' kukkii myös. Se on vasta pieni, mutta en tajua, mitä ihmettä olen ajatellut, kun olen sen kivenkoloon istuttanut. Naapurissa kukkii nämä samaiset puut ja ne ovat ihan kunnon kokoisia puita. Omani on istutettu kalliolle pariin multaämpärilliseen. No, ehkä se pysyy pienenä ja kitukasvuisena tuossa.

Metsäpuutarhassa magnoliatkin aloittavat ihan näinä päivinä. Magnolioiden kukinta on aina yhtä juhlaa. Japaninmagnolia ´Vanha Rouva´taitaa taas aloittaa ensimmäisenä, mutta tährimagnolia ´Rosea´tulee varmasti hyvänä kakkosena. Myös ´Susanissa´ ja ´Merrillissä`on selvät kukkanuput.
´Leonard Messelin´ja ´Butterflies´:n kanssa joutuu vielä arpomaan, että onko kukkia tulossa vai ei.
Olen yleensä istuttanut joka vuosi yhden uuden magnolian ja tänänkin vuonna ajattelin niin tehdä, jos vain uusi lajike jostain tulee vastaan.
Meidän piha kaupungissa sijaitsee kalliolla ja maa on tosi läpäisevää, ei savesta tietoakaan. Senpä vuoksi monet vähän aremmatkin kasvit varmaan talvehtivat täällä niin hyvin. Piha on myös täynnä isoja kiviä ja mäntyjä, joiden ajattelen myös tuovan suojaa. Istutan yleensä kaikki kasvit aika lähekkäin ja kaikkialla on maanpeitekasveja. Uskon, että kasveilla on hyvä olla lähekkäin, limittäin ja kerroksittain. Persikankin juurella kasvaa mansikkaa, yrttejä ja mustaherukkaa. Magnolioiden alla taas kasvaa atsaleoita, alppiruusuja, pieniä hortensioita ja rönstytiarellaa.
Uutena erikoisuutena mieleni tekisi koittaa mulperia, jota näyttäisi olevan Viherlassilassa myynnissä. Näiden erikoisuksien kokeilu on aina yhtä hauskaa.

12 kommenttia:

  1. Ihanaa kukintaa luvas.... ja palio. Toivottavasti saat satuaki sitte syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että puut jaksaisivat satoakin tuottaa. Edes maistiaisen verran.

      Poista
  2. Oi mitä ihania kukkijoita! :)

    Itsellänikin on tapana tunkea kaikenlaista joka paikkaan, mutta ajattelen myös, että kasvit voivat hyvin kasvaa toisiaan suojaten. Eihän puut luonnossakaan kasva keskellä peltoa yksikseen, vaan metsässä muiden puiden ja eri aluskerrosten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelen, että kasveille olisi luontaista kasvaa muiden kasvien joukossa. Viime vuonna laitoin kasvilavaankin sikinsokin kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, porkkanaa... ja hienosti kaikki kasvoivat toistensa lomasta. Tietenkin sadonkorjuu vaati vähän enemmän käsityötä😊

      Poista
  3. Itse aloin juuri suunnittelemaan meidän pihaa. Olisi kiva laittaa sinne myös pensaita ja puita kasvamaan. Onko tuo koristekirsikka sinulla varjosalla vai aurinkoisella paikalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koristekirsikka kasvaa puolivarjossa isojen mäntyjen katveessa. Ehkä sille otollista olisi täysi aurinko, mutta näköjään kukkii tässäkin.

      Poista
  4. Voi miten ihania erikoisuuksia sinulla on. Persikka kiinnostaisi minuakin. Pitää vähän katsella puutarhoissa mitä on tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä minun on Maira lajikkeeltaan ja tätä voin suositella kokeilemaan. Aiemmin oli Red Haven -niminen, mutta se kesti vain yhden talven ulkona.

      Poista
  5. Oo, mitä ihanuuksia! Olisi ihanaa, kun pihalla kasvaisi edes jokin noista... tai kasvaahan siellä viime syksynä hankittu pikkuruisesta pienin japaninmagnolia, pärjäsi viime talven ja nyt pitäisi pärjätä jäniksille. Mutta silti edelleen haaveilen kukkivasta pikkupuusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pieni Magnolia selvisi talvesta! Siitä se lähtee! Jänikset eivät ole koskaan meillä magnolioita maistelleet, mutta eihän se koskaan varmaa ole. Onnea joka tapauksessa Magnolian kasvattamiseen ja toivotaan, että näet joskus kukintaakin.

      Poista
  6. Näiden sinun arkajalkakokeilusi kukintaa odottaa aina suurella mielenkiinnolla! Toivottavasti yöpakkaset pysyvät loitolla, jotta kaikki kukkisivat oikein komeasti. Kaikkia erikoisuuksia olisi ihana itsekin kokeilla, mutta tämän meidän pihan olosuhteet eivät oikein suosi arkajalkojen kasvattamista. Mongolianvaahteran taimeltakin on kahtena talvena kolmesta paleltunut latva! Ihme kyllä kaikki luumut ovat selvinneet ilman isompia vaurioita, mutta ne kasvavatkin takapihalla pahimmilta tuulilta suojassa. Aurinkoista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tosiaan ei toivota yöpakkasia. Viime vuonna tuli parina yönä halla tähän aikaan ja silloin kiedoin persikan hallaharsoon ja kukinta säästyi. Japaninmagnolian kukinta sen sijaan lässähti, kun kukat muuttuivat pakkasesta lötköiksi. Näytti ihan kuin puussa olisi roikkunut käytettyjä nenäliinoja🤣

      Poista