Perinneperennat

Lainasin kirjastosta kesälukemiseksi Jouko Rikkisen Suomalaiset perinnekasvit ja olen tehnyt sukelluksia useaan otteeseen kirjan sivuille ja noukkinut sieltä monta uutta kasvihaavetta. Iso joukko kirjassa esitellyistä kasveista minulta jo löytyykin. Suuri osahan nykyäänkin yleisistä puutarhaperennoista on näitä ns. perinneperennoja. Erimerkiksi alla kukkiva ihana kattomehitähti.

 Mökillä kasvaa ihan oikeana perintönä monta tällaista perinneperennaa, joita en ole sinne istuttanut, vaan todennäköisesti mieheni isoäiti aikoinaan. Yksi tällainen on ketoneilikka, joka alkoi putkahdella sieltä täältä esiin, kun aloin muokata ruohottuneesta pihasta puutarhaa.

Toinen neilikka kukkii kalliolla. Olisikohan tämä jokin vuorineilikkalaji? Olen varovasti jakanut tätä ja siirtänyt eri puolelle puutarhaa.

Yksi muokkauksesta innostunut kasvi on ollut myskimalva, jota kasvaa nykyään joka puolella puutarhassa. Olen sen siemeniä ripotellut joka vuosi ympäriinsä ja nyt alkaa tämä työ tuottaa hedelmää. Myskimalva on tosi vaatimaton ja kukkii kohtalaisen pitkään paahteessakin.

 Yllä myskimalvan kukinta alkaa jo olla ohi tältä vuodelta, mutta sen takana toinen perinnekasvi iisoppi on aloittamassa. Ajattelin rajata nurmikkoa reunustavat perennaistutukset iisoppiaidanteella ja olenkin nyt kaivanut iisoppini siementaimia, ottanut jakopaloja ja pistokkaita iisopista. Koitan saada ne hyvin juurtumaan purkeissa ja istuttaa sitten syksymmällä maahan. Katsotaan miten onnistuu. Aidannetta tarvitaan ehkä noin kahdeksan metriä, joten muutama taimi täytyy saada juurtumaan.

 Uusia perinnekasveja saaressa ovat pari vuotta sitten kylvämäni illakot. Sääli, ettei se ole hirveästi levinnyt puutarhassa. Tänä kesänä kukki vain kolme yksilöä. Ehkä viime kesän kuivuus nitisti osan ruusukkeista alkuunsa. Toivotaan, että tämä jäisi pysyvästi puutarhaan. Se tuoksuu hyvältä ja siinä on kauniin violetti sävy.

 Illakon seurana kasvaa muitakin perinneperennoja, kuten lehtosalviaa ja tiikerinliljaa. Sekä tietenkin päivänkakkaroita, joita kasvaa joka puolella.

 Tämän vuoden uutuus on rohtosuopayrtti, jota ostin jakopaloina yhdessä soikkoratamon, idänunikon, jonkin vanhan asterin ja hohdekukan jakopalojen kanssa. Näistä vain rohtosuopayrtti on kukassa, kiitos perinneperennoja arvostavien perinnepeurojen.

 Palavarakkaus ja punakärsämö ovat myös kirjan mukaan perinneperennoja.

 Samoin kuin nämä. Vasemmalta oikealle: lehtosinilatva, varjolilja, nokkonen ja sormustinkukka. Tai no nokkosta ei kyllä kirjassa mainita, mutta se jos mikä on ainakin minun kitkemisinnollani perinnekasvi puutarhassa. Viime vuonna sain Hiidenkivenpuutarhassa -blogin Minnalta belliksen ja isotähtiputken siemeniä isot kasat ja kylvin ne toiveikkaina puutarhaan. Isotähtiputkien pikkutaimia olen löytänyt, mutta en ainuttakaan belliksen. Toivottavasti niitäkin perinnekasveja jossain vaiheessa putkahtaa pintaan.

Portailla on meneillään taimien juurrutus. Olin viikonlopun Kokkolassa ja kun tulin tänään takaisin mökille oli tuossa muovisessa astiassa, jossa on iisopinpistokkaita peuranjälki. Röyhkimykset kävelevät jopa minun istutusastioissani. Olivat syöneet puolet tuosta ylimmällä tasolla olevasta kukkaistutuksesta. Röyhkimyksistä huolimatta haussa on lisää perinneperennoja tänne saareen. Mooseksenpalavaapensasta, jalokallioista, iltahelokkia, tarharistikkiä, törmäkatkeroa, rohtorastia, sikuria... Lisää peuranruokaa, toteaisi mieheni, mutta raja optimismin ja tyhmyyden välillä on joskus häilyvä.