Marhanliljat

Nyt ovat lähes kaikki nuput marhanliljoista saaressa avautuneet. Aivan uskomatonta, että nämä eivät tänä vuonna ole joutuneet peurojen ruuaksi. Jotenkin tämä peurahiljaisuus tekee minut levottomaksi. Mitäköhän ne hautovat, kun eivät käy enää pihassa? Tulevatko ne kohta yli, ali ja läpi aitojen oikein porukalla? Vai voiko peura-aidan vahvistus- ja korotustoimenpiteet lopultakin olla siinä vaiheessa, etteivät enää pääse pihaan? Enpä usko... mutta nautitaan nyt tästä harvinaisesta herkusta - eli kukkivista marhanliljoista.

 Täällä kasvaa oransseja ja tummanvioletteja marhaliljoja. Ne kasvavat aika varjossa omenapuiden alla. Maa on kuivaa ja köyhää ja siihen nähden nämä ovat aivan loistavia kasveja paikkaansa.

 Nämä tummanpuhuvat ovat merkkiä ´Claude Shride´. Varsinkin ihan varjossa kukkivat näyttävät lähes mustilta.

Nämä kellertävän oranssit ovat ilmeisesti ´Terrace Cityä. Osa oransseista ovat ´Sunny Morning´-nimisiä.  Niissä on enemmän punaista täplitystä. Kaupungissa minulla kasvaa ´Pink Morning´- sekä ´Orange Marmalade´-marhanliljoja. Löysin niistä otetutun kuvan parin viikon takaa. Kukkivat näköjään kaupungissa aiemmin.

Tässä valokuvatessani huomasin nurmikolla pitkän käärmeennahan. Joku on jättänyt takkinsa tänne. Aikamoinen nahka.  Rantakäärmeitä täällä on välillä näkynyt, kyitä ei jostain syystä kahdeksaan vuoteen.

 Ja sitten taas käärmeennahoista kukkasiin. Ensimmäiset kaupungista siirtämäni mummiltani saadut sormustinkukat ovat nyt kukkimisiässä. Ehkä tämä värisävyjen kombinaatio ei ole harmonisin, mutta jotenkin se minun värisilmääni viehättää.

 Muutama varjolilja kasvaa vanhojen kottikärryjen ympärillä. Alareunassa sävyyn sopiva orvokki.

 Pionit kukkivat yhä ja tuohon romanttiseen vaaleanpunaisen ja liilan yhdistelmään oranssi ja tumma liila tuovat kyllä hyvää piristystä.

 Kävimme juuri Nauvon keskustassa syömässä ja kaupassa ja ilokseni torilla on yhä kukkakauppias. Ihan periaatteen vuoksi oli pakko ostaa kassillinen kukkia. Onhan se hienoa, että joku jaksaa yrittää ja myydä kukkia. Eikä kesäkukkia voi olla koskaan liikaa. Nytkin ruukut alkavat olla aika täynnä, mutta eiköhän varastosta jotain tölkkejä vielä penkomalla löydy.

 Kukkajuttujen lisäksi loman ensipäivät ovat kuluneet leppoisasti lukien, virkaten ja äänikirjoja kuunnellen. Olemme käyneet myös mustikassa, mutta marjat olivat niin pikkuisia, ettei niistä oikein ollut poimittaviksi.  Eilen olimme ystäväperheen kanssa  purjehtimassa ja tänään taidan keskittyä kesäkukkien istutukseen.

Lapset maalasivat vaneripaloille hienoja tauluja. Niitä voisi ripustella puutarhaan ja pitää taidenäyttelyn. Leppoisaa lomailua!