Kesäkuun kauneutta

No nyt se loma on sitten alkanut ja minä olen asettunut saareen ihailemaan kesäkuun lopun kauneutta. Vietän täällä saaressa yleensä juhannuksesta elokuulle ja tänne valitsemani kasvit ovatkin sellaisia, että ne kukkivat erityisesti  keskikesällä. Esimerkiksi monia pioneja olen siirtänyt kaupungista tänne, sillä en niiden kukinnasta koskaan ehtinyt nauttia siellä.

 Maltoin vihdoin ostaa kaksi runkoruusua reunustamaan käyntiä nurmikolle. Heti tuli sellainen englantilaisen puutarhan tunnelma. Nurmikkoa reunustavissa penkeissä ykköskasvina on mirrinminttu, sillä se kukkii juuri haluttuna aikana ja oikeastaan pidempäänkin.

 Pioneista osa on jo kukkinut, mutta varjossa kasvavista osassa on vielä nuppuja. Osa pioneista oli liian varjossa omenapuiden alla, eivätkä koskaan kukkineet. Olen niitä nyt siirtänyt paahteen puolelle mirrinminttujen sekaan ja siellä ne näyttävät pärjäävän yllättävän hyvin.

 Pionien takaa siintää tämän kesän ihme numero yksi: syömättä jääneet marhanliljan nuput.

Todistusaineistoa, mikäli ensi yönä käy kato parempiin suihin: ensimmäinen kukkakin on ehtinyt aueta. Minulla kävi aikoinaan näppäilyvirhe, kun tilasin näitä liljoja. Piti muistaakseni tilata kuusi kappaletta, mutta oli tullut ykkönen eteen. Niinpä näitä on mukavasti sekä kaupungissa että saaressa. Nämä ovat ihania, kun tekevät kukkia myös varjossa ja vieläpä täällä haasteellisessa kuivassa varjossa.  Harmi vaan, että aiemmin saaressa nämä on lähes aina syöty.

 Jo nämä nuput ovat minusta niin kauniita eri väreissään.

Toin kaupungista pelargonioitani hoidettavaksi. Ne pääsivät kaiteelle ottamaan aurinkoa ja toivottavasti nauttimaan vähän säännöllisemmästä kastelusta ja lannoituksesta kuin tähän asti. Ruukkukasvit ovat ongelmallisin kohta, kun muuttaa kesäksi toiseen puutarhaan. Kaupunkiin jää aina suuri määrä ruukkuja ja vähän tuurilla aina mennään, saavatko sadetta riittävästi. Isot ruukut ja monivuotiset kasvit pärjäävät yleensä ihan hyvin, mutta tällaiset pienet niin kuin nämä pelargonit otin mukaani. Mieheni välillä kurtistelee kulmiaan, kun matkaan edestakaisin kasvieni kanssa, mutta ottavathan ihmiset lemmikkinsäkin mukaan lomalle. Miksei pelargonejaan?

Kuistin edessä olevassa penkissä on iloinen tunnelma. Kirjolupiinia, sormustinkukkaa, lehtosalviaa, päivänkakkaraa ja kurjenpolvea sekamelskassa vuoroaan odottavien liljojen ja ruusujen kanssa. Niin kesäistä ja rentouttavaa tuijottaa kukkivaa sekamelskaa.

 Kaupungista siirtämäni palavarakkaus on rakastunut uuteen paikkaansa paahteen puoleisessa penkissä. Päivänkakkarat ovat sillekin juuri sopiva pari. Palavarakkaus saisi levitä myös mirrinminttujen väleihin ja tuoda kaivattua punaista väriä ympäri puutarhaa.

 Kasvihuoneen edessä myskimalvat tunkevat jopa lautojen välistä ilahduttamaan kauniin vaaleanpunaisilla kukilla. Tämä kasvi leviää vuosi vuodelta enemmän ja onkin päivänkakkaroiden ja mirrinmintun ohella yksi saaripuutarhan luottokasveista.

Ihanaa kesää kaikille!