Ylenpalttista

Viimeiset palaverit ennen lomaa ovat huomenna ja niitä varten tulin juuri kaupunkiin. Taivas on harmaanvalkoinen ja näyttää siltä, että saatamme saada sadetta. Jippii! Ruusutarha on onneksi niin yltäkylläinen kukinnassaan, että harmaa taivaskin unohtuu.

Ruusutarha oli ensimmäinen alue, jota aloin tehdä täällä kaupungissa. Esikoiseni nukkui vauvana helposti 20 tuntia vuorokaudessa, joten minulla oli aikaa kuokkia ja istutella. Syksyllä esikoiseni menee kouluun ja voin sanoa, että myös ruusutarhani alkaa olla koulukypsä.

 Ruusupensaat ovat tuuhentuneet ja kurjenpolvet, akileijat, prinsessapäivänkakkarat, sormustinkukat ja muut välikasvit ovat levinneet täyttämään tyhjät kohdat.

 Erilaisia kärhöjä putkahtelee pensaisiin kiipeilemää sieltä täältä. Tässä Easy Elegance Music Box -ruusussa kiipeilee Arabelle ja jokin isokukkaisempi kärhö, josta ei ole mitään muistikuvaa. Vähän epätodellisen näköinen kokonaisuus.

 New Dawn kasvoi viime kesänä ihan valtavasti. Epäilin jo, että sieltä kasvaa villiversoja, kun se puski parimetrisiä hujoppiversoja kohti taivaita. Taisi vain tykätä lämpimästä kesästä tai sitten kuusi vuotta on ollut riittävästi juurien kasvattamiseen. Nyt pitkät versot ovat aivan täynnä kukkia ja pitäisi sitoa ne paremmin pergolaan.

 Tämä kärhökaunotar on mielestäni Hagley Hybrid. Se on kiertynyt pergolan sijaan New Dawniin. Kaunis pari.

Jos minulla tulisi joku vieras katsomaan ruusutarhaa, esittelisin vaatimattomasti, että "Tää nyt vaan on tällanen sekanen istutus." Mutta jos ette kerro kenellekään, niin oikeasti olen sitä mieltä, että ruusutarhani on aivan ihana. Juuri sellainen kuin halusinkin. Vähän villi, värikäs ja täysin yltäkylläinen.

Syksyllä esikoinen saa kävellä ruusutarhan läpi naapurissa sijaitsevaan kouluun ja minä voin pyyhkiä onnenkyyneleitä suurten pensaiden takana - suunnattoman ylpeänä ihanasta koululaisesta ja tietenkin myös ihanasta ruusutarhastani.