Vielä yksi kierros

Huomenna on tämän kesän viimeinen työpäivä. Sitten alkaa pitkä kesäloma. Huomiseksi on onneksi enää hallinnollisia hommia, joten voin tehdä ne saaresta käsin. Niinpä juoksin vielä yhden kierroksen kameran kanssa kaupunkipuutarhassani ja koitan kerätä tämän puutarhan tämän hetken parhaat palat ennen puutarhan vaihtoa.

Hypätään ohi lavatarhan ja aloitetaan kalliolta. Ilokseni huomasin, että persikkapuuni Maira kantaa kahta hedelmää. Se talvehti ongelmitta, kukki kauniisti ja pitkään, vaikka pariksi hallayöksi jouduinkin sen kietomaan harsoon. Olisipa kiva saada näitä maistaa. Aprikoosissakin oli raakileita, mutta se raukka kuivahti ja pudotti raakileensa.

 Rungollinen punaherukka katkeaa varmaan pian. Se on ihan täynnä punertuvia terttuja ja vaikka sillä on tukikeppi, tuntuu, ettei tuollaisen tikun päässä voi kasvattaa näin paljon marjoja. Vähän kirpeitä ovat vielä, mutta ah niin viinimarjamaisen makuisia.

Matka jatkuu kärhökäytävää pitkin varjotarhaan. Täällä ilokseni mysteerivarjolilja on avannut kukkansa ja on kuin onkin valkoinen! Näitä myytiin muutamalla eurolla taimistolla, sillä oli mennyt sekaisin, minkä värisiä ne ovat. Lapussa siis luki, että punainen tai valkoinen varjolilja. Toivoin valkoista ja nyt taidankin siirtää tämän valkoiseen puutarhaan.

 Vielä rönttöisellä alueella saniaistarhaa vastapäätä kasvaa punakoiso. Jostain se on tänne ilmestynyt ja kasvaa jo aika komeana. Aluksi ajattelin poistaa sen, mutta nyt olen alkanut pitää siitä. Se on jotenkin eksoottisen näköinen kukkiessaan. Lapsia täytyy vain muistuttaa, ettei saa popsia sen marjoja.

 Sitten käännymme itäpäätyyn ja valkoiseen puutarhaan, jossa vuorossa ovat kellot, sormustinkukat ja isotähtiputket. Osa sormustinkukista olikin pinkkejä ja revin ne sääliä tuntien maasta. Samoin kuin kymmenet ihanat harakankellot.

 Valkoisen puutarhan jälkeen käännös talon eteläpihalle, jossa tammen alla martagon-liljat ovat kukassa. Kauempana häämöttää ruusutarha, mutta sitä kuvasin jo niin paljon eilen, että antaa olla.

 Tai otin kuvan tästä pientä kitkemistä vaativasta muurinkellon valtaamasta alueesta, sillä lukijoissa on loistavia kärhötietäjiä. Mikäköhän tuo muurikellojen taustalla kukkiva kärhö voisi olla? Tässä vähän parempi kuva vielä.

Lopuksi laskeudun metsäpuutarhaan, mutta siellä on aika tylsännäköistä tähän aikaan vuodesta, kun magnolioiden, atsaleoiden ja rodojen kukinta on ohi. Vain Weigela ja Stewartia rostrata ovat aloittelemassa kukintaansa.  Kiva kun on muutamia kukkivia pensaita sielläkin keskikesällä. Loppukesästä alkaakin hortensiakausi. Pitkästä aikaa on muuten Endless summerissani kukkia tulossa. Se on jo ihme, jos se kukkii.

 Siinäpä kaupunkipiha pikakelauksella. On tämä kahden puutarhan välissä seilaaminen välillä ärsyttävää, mutta onneksi useimmiten se on vain ihanaa.