Alppiruusupusikko

Piti tänään lähteä naapurin kanssa katsomaan Raision alppiruusupuistoa. Enpä sitten ehtinyt, mutta metsäpuutarhassa pikkuiset alppiruusun alkuni kukkivat, joten sain niistä vähän lohtua. Viiden vuoden päästä minulla on oma - jos ei nyt puistoa - niin alppiruusupusikko.

 Metsäpuutarha sijaitsee pihan alimmalla tasolla, joka on pengerretty ruusutarhasta isoilla vanhan talon kivijalan lohkareilla. Päälajeina täällä ovat alppiruusut, atsaleat, magnoliat ja hortensiat.

 Tammen alla on hyvä paikka alppiruusuille. Sopivan varjoisaa ja viileää.

 Tämä on kellopensas. Kukinta on aika mitätön, mutta tykkään keräillä metsäpuutarhaan kaikenlaisia happamassa maassa viihtyviä pensaita ja kasveja.

Onkohan tämä sinikello? Huomasin näitä töröttävän sieltä täältä rönsytiarellan seasta. Joskus vuosia sitten olen tänne istuttanut seoksen metsäpuutarhan sipuleita. Ehkäpä nämä ovat siitä satsista. En nyt muista, että olisin näitä ennen nähnyt. Tai sitten en ole vain huomannut. Kauniita joka tapauksessa.

 Liilat kanadanatsaleat ovat jo lopettaneet kukintansa ja nyt on puistoatsaleoiden vuoro. Etualalla vielä nupulla puistoatsalea Adalmiina. Taaempana jo kukassa Illusia. Oikealla lopettelee suosikkini höyhenpensas.

 Aivan mahtavaa! Viime keväänä Tukholmasta ostamani Stewartia rostrata on täynnä nuppuja! Se talvehti ilman ongelmia ja nyt saan nähdä, miltä sen kukat näyttävät. Ja tuoksuvat. Taustalla näkyy metsäpuutarhan keskelle rajattu suorakulmainen ruohokenttä.

 Lähikuvassa vielä Illusia. Sen taustalla köynnöshortensia Silver Lining kurottelee korkeuksiin mäntyä vasten. Illusian ja Adalmiinan sisar Tarleena on minusta tästä kolmikosta kaunein, mutta se kukkii viimeiseksi.

 Pensasmustikat kukkivat runsaasti. Olen niistä ennen saanut muutaman marjan, mutta nyt näyttäisi tulevan oikein satoakin. Minulla kasvaa metsäpuutarhassa kolme pensasmustikkaa: Arto, Jorma ja Pink Lemonade.

 Nurmikentän kummastakin päästä lähtee nurmipolut pihan seuraavalle tasolle.

 Tuo toinen pitkä sivu vaatii vielä työtä. Siellä kallio on enemmän pinnalla ja alue on vähän liian kuiva ja kuuma ainakin alppiruusuille ja hortensioille. Sen sijaan magnoliat ovat hyvin viihtyneet. Tähän urakkaan ajattelin tarttua syksyllä, kun on alet  eikä tarvitse kastella koko ajan. Metsäpuutarhaa ei muuten tarvitse kastella, mutta vasta istutetut taimet ovat herkkiä. Koin sen karvaasti viime kesänä kun useampi atsalea kuoli.

 Toinen pääty alkaa näyttää jo siltä, miltä haluankin. Metsäiseltä.

Kultatesma sopii minusta hienosti metsäpuutarhaan. Se on ollut hyvin hidas kasvussaan, mutta nyt alkaa jo näyttää hyvältä. Samaa voi kyllä sanoa koko metsäpuutarhasta. Hortensiat ovat kohtuullisen nopeakasvuisia, mutta näiden alppiruusujen, magnolioiden ja atsaleoiden kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä.