Kasvi-inventaario: Terävät anopinkielet

Helmikuussa pitää kiirettä, kun kylvöjen lisäksi on aika huoltaa viherkasvit. Kasvukauden taas käynnistyessä on hyvä aika tarkistaa kunkin kasvin tilanne: onko ruukku käynyt ahtaaksi, tarvitaanko jakamista jne. Eilen aloitin mullanvaihdot ja siinä samassa huomasin, että jouduin tuon tuosta googlailemaan hoito-ohjeita. Olen niitä eri vihkoihin ja lappuihin välillä kerännyt, mutta eihän niitä silloin löydä kun tarve on. Niinpä päätinkin nyt ennen puutarhakauden kiihtymistä tehdä kasvi-inventaarion huonekasveistani ja kerätä postauksiin myös hoito-ohjeet. Tänään aloitan sarjan anopinkielistä.

Anopinkielet (Sansevieria)

Valovaatimus: Viihtyy parhaiten valoisassa ei suorassa auringossa, mutta kaikki käy (myös varjo)
Kastelu: noin kerran kahdessa viikossa, liikakastelua varottava!
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran kuussa
Talvehtiminen: vähennä huomattavasti kastelua, talvehtii hyvin huoneenlämmössä
Ruukku ja multa: viihtyy hieman pienehkössä ruukussa, läpäisevä multa  (voi olla kaktusmultaa tai tavalliseen kukkamultaan voi sekoittaa perlittiä/kaktusmultaa)
Kenelle sopii: kaikille, paitsi himokastelijoille

Anopinkielet (Sansivieria) ovat loistavia huonekasveja. Ne eivät murjota valo-olosuhteista, eivätkä hämmenny kastelun laiminlyönnistä. Niihin ei myöskään helposti tule tuholaisia. Mielestäni niillä on myös kauniit lehden kuvioinnit ja ylväs kasvutapa.  Itselläni on kolme anopinkieltä: Isoanopinkieli (S. trifasciata), keihäsanopinkieli (S. cylindrica) sekä pikkuinen anopinhammas (S. trifasciata "Hahnii").

Anopinkielten perhepotretti

Isoanopinkieli (tai myös ihan vain anopinkieli) on kotoisin trooppisesta Länsi-Afrikasta. Meille tämä kasvi päätyi Plantagenista ja se on saanut haasteellisen kasvupaikan ruokailuhuoneen pimeältä ikkunalaudalta. Ikkuna on kyllä etelään päin, mutta se näyttää kuistille, joten kuistin katto varjostaa ikkunalaudan hyvin pimeäksi. Kesän isoanopinkieleni oli kuistilla nauttimassa auringosta ja kesästä. Kesäisin anopinkieltä pitäisi ihan kastellakin, mutta talvella olen antanut sen olla lähes ilman vettä. Silloin tällöin lirauttanut pienen määrän vettä multaan. (noihin lehtitötteröihin vettä ei saisi kuulemma mennä, ettei kasvi mädänny) Kuivasta ja pimeästä talvesta huolimatta kasvini teki uuden komean lehden jo tammikuussa.

Isoanopinkielen lehtien kauniit kuviot

Keihäsanopinkielen nappasin viime kuussa Flörin poistohyllystä eurolla. Sen lehtien kärjet ovat vähän kuivuneet ja kärsineet, mutta muuten kasvi vaikuttaisi olevan kunnossa. Keihäsanopinkieli on pienempi kuin tavallinen anopinkieli ja sen lehdet kiertyvät vanhemmiten sylinteriksi.

Vähän kärsinyt keihäsanopinkieleni

Anopinhampaan sain viime syksynä Facebookin Huonekasvit -ryhmän pistokasvaihdosta. Ilmoitin, että vaihtaisin liisankukan pistokkaita ja sainkin kivoja vaihtareita tilanne, mm. tämän pienen anopinhampaan poikasen. Poikanen on ollut täysin laiminlyöty, mutta eipä ole siitä näyttänyt välittävän. Se on vieläkin miniruukussa, jossa se saapui postissa ja näin pienessä ruukussa multa kuivahtaa nopeasti täysin kuivaksi. Nyt onkin aika vaihtaa se mukavaan vähän isompaan ruukkuun ja antaa kaktusmullalla ja perliitillä kevennettyä kasvualustaa.

Postipaketissa saapunut anopinhammas

Anopinkieliä voi lisätä jakamalla kasvia, erottamalla juurelle kasvaneet poikaset omilleen tai katkomalla lehdistä n. 10 cm pätkiä, jotka laitetaan multaan. Tekisi mieli koittaa jälkimmäistä, mutta tajusin, että tällä hetkellä en tarvitse yhtään uutta kasvatusprojektia ikkunalaudoilleni. Odottelenkin kiltisti kesäkuulle; ehkä silloin pätkin muutaman lehden ja alan odottaa anopinkielivauvoja.