sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kasvi-inventaario: Varmat viiri- ja palmuvehka

Tänään kasvi-inventaariossa vuorossa pari vehkaa. Suvultaan ne eivät kuulu samaan, mutta yhteistä niillä on suomenkielisen nimen samankaltaisuuden lisäksi helppous. Ensin esittelyyn viirivehka (Spathiphyllum)
Sängystäni saan ihailla ilmaa puhdistavaa viirivehkaa
Valovaatimus: puolivarjo tai varjo
Kastelu: säännöllisesti noin viikon välein, pitää sumuttelusta
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran kuussa
Talvehtiminen: anna pintamullan kuivahtaa kastelujen välillä
Ruukku ja multa: istuta uudelleen 1-2 vuoden välein tavalliseen kukkamultaan
Kenelle sopii: varjoisampien paikkojen pelastaja, niille jotka haluavat puhdistaa ilmaa ja tuoda vihreää väriä sisustukseen helposti

Viirivehkat ovat kotoisin Etelä-amerikasta ja ne puhdistavat tehokkaasti huoneilmaa. Minulla onkin yksi viirivehka makuuhuoneessa takaamassa raikkaat uni-ilmat. Viirivehka on viihtynyt tässä pienen itä-ikkukan läheisyydessä hyvin ja kukki pitkälle talveen. Kukat olisi näköjään ohjeiden mukaan kannattanut poistaa, sillä niiden siitepöly voi aiheuttaa allergisia oireita. Anteeksi vain, astmasta ja allergioista kärsivä aviomieheni. (HUPS!) Näen jo aamun hämärissä viirivehkan lehtien profiilista, jos sillä on jano. Silloin lehtien kärjet lurputtavat alaspäin. Kunnon kastelu ja pian ne taas nousevat terhakkaasti. Meillä siis viestintä pelaa.
Pikkuinen viirivehka asustaa kellarissa arkijuorun seuralaisena
Toinen pikkuruinen viirivehka on palvellut kiitettävästi kellarin pohjoisikkunalla arkijuorun kanssa. Hienosti siis kestää hyvinkin pimeitä paikkoja. Tämä kellariviirivehka ei tosin koskaan kuki, mikä todennäköisesti johtuu tästä pimeästä paikasta. Unohdan tämän myös todella usein kastella, jolloin lehdet matavat jo ihan ruukun reunoja, mutta joka kerta se vaan siitä virkoaa. Ei siis mikään turhan tarkka kasvi ollenkaan. Viirivehkaa voisi jakaa keväisin mullanvaihdon yhteydessä, jos tahtoisi lisää viirivehkoja.

Päivän toisena kasvina ovat palmuvehkat  (zamioculcas) .

Valovaatimus: kaikki käy, selviää myös hyvin vähällä valolla
Kastelu: kerralla runsaasti ja sitten annetaan kuivahtaa, sietää kuukaudenkin kuivajaksoja, älä kastele liikaa, aurinkoisessa paikassa enemmän kastelua
Lannoitus: kasvukaudella noin kerran kuussa
Talvehtiminen: vähennä kastelua
Ruukku ja multa: istuta uudelleen 1-2 vuoden välein tavalliseen kukkamultaan
Kenelle sopii: niille, jotka haluavat tekokasvia vain hieman haastavamman hoidettavan
Palmuvehkat ovat kestaneet rinnalla niin myötä- kuin vastamäissä
Palmuvehkat (zamioculcas) ovat kotoisin Itä-Afrikasta ja vaikka aiemmin esittelemäni anopinkielet ja viirivehkat ovat helppoja, tämä on ihan naurettavan helppo kasvi. Minulla on kaksi näitä tavallisia palmuvehkoja. Toisen olen saanut opiskeluaikoinani silloisen kämppikseni vanhemmilta. En koskaan muista hoitaneeni sitä mitenkään (silloin vihervalaistumistani ei ollut vielä tapahtunut). Siltä ei siis ole koskaan vaihdettu multia, se on ollut milloin missäkin nurkassa ja kastelukerratkin on varmasti voinut vuoden sisällä laskea kahden käden sormilla. Elossa edelleen! En kyllä kannusta ketään hoitamaan palmuvehkojaan niin huonosti, sillä hyvällä hoidolla niistä saa oikein kauniita huoneen piristäjiä, kun taas laiminlyönneillä niistä kasvaa sojottavia raaskuja.
Musta palmuvehka Raven
Viime syksynä sain Planticasta hyvitykseksi myöhästyneestä toimituksesta tällaisen mustan palmuvehkan, joka heillä kulkee kauppanimellä Davon. Ilmeisesti kyseessä on nyt paljon myynnissä oleva Raven, eli korppi. Tämä palmuvehka on musta lehdiltään ja ihan kiva erikoisuus pohjoisikkunalaudalla kultaisessa ruukussa.
Ruukunvaihdon arviointi
Yritän pitää parempaa huolta myös vihreistä palmuvehkoistani tulevaisuudessa, joten päätin vaihtaa niiden mullat. Niinkuin näkyy, saviruukussa oleva kasvi näyttää tarvitsevan vain mullanvaihdon, kun taas valkoisessa ruukussa näyttää olevan ahdasta.
Mullat vaihtuu Ikea-pussissa ruokapöydällä
 Ruukun poisto paljasti asian olevan juurikin näin. Saviruukkua ei tarvitse vaihtaa isompaan, mullan vaihto riittää.
Tila on ruukusta loppunut
Poistettuani suojaruukun valkoisessa ruukussa kasvaneelta palmuvehkalta, huomasin juurien kasvavan jo reilusti pohjan läpi. Taitaapi siis olla ahdasta.
Tätä juuripaakkua ei saanut irti ilman saksia
Minun oli pakko leikata kasvi ruukustaan, sillä se oli todellakin täyttänyt koko multatilan juurillaan.  Tälle yksilölle kävin ostamassa uuden saviruukun. Harmi vaan, mutta se joutui taas pimeimpään kukkatason nurkkaan. Mikä muukaan siellä pärjäisi...
Pimeiden nurkkien valtias


5 kommenttia:

  1. Hyvä, jos pidit. En itsekään ole kovin kauaa viherkasveja harrastanut, joten täytyy usein etsiä kokeneempien vinkkejä. Täytyykin tulla blogiisi uudelleenkin. Siellä pikaisesti vain käväisin. Kunhan mullanvaihtokiireet helpottavat 😊

    VastaaPoista
  2. Viirivehka on kyllä peikonlehden lisäksi yksi parhaista huonekasveista. Pidän siitä todella. Minulla on aika jättiläinen sellainen, iso ruukku pullollaan. Ei paljon muuta tartte kuin kastella ja senkin tarpeen se ilmaisee hyvin, ei tarvitse kasvienhoitajan arvailla :D

    Vähän aikaa sitten hankin elämäni toisen palmuvehkan. En muista enää, mihin se toinen joutui. Mutta mitenkähän voisi estää sen kasvamasta sojokkeliksi? Onko se kuitenkin niin, että kovin pimeässä tekee pitkät varret ja vähän paremmassa valossa pysyy kauniimman muotoisena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt kuvia valoisassa kasvaneista palmuvehkoista, jotka ovat todella tuuheita ja ryhdikkäitä. Ehkä se valo olisi ihan hyvästä, mutta kun niitä pimeässä pärjääviä kasveja on niin vähän, tulee aina laitettua palmuvehkat johonkin nurkkaan.

      Poista
    2. Sepä se.

      Poista
  3. Valitettavasti täytyy todeta tuosta ilman puhdistamisesta vähän... NASAn aikoinaan tekemä tutkimus kasvien ilmaa puhdistavasta vaikutuksesta on uusissa tutkimuksissa kumottu. Kyllä ne ilmaa puhdistavat, mutteivat tehokkaasti. Pitäisi olla huone täynnä kasveja, viidakko sisällä, että sillä olisi selvä vaikutus huoneilmaan. Olen pahoillani.

    VastaaPoista