Olen jo kauan haaveillut tekeväni talon itäpäätyyn valkoisen puutarhan. Mielikuvissani on muotoonleikatun pensasaidan rajaama alue, jonka keskellä kulkee polku. Valkoisessa puutarhassa olisi myös köynnösten verhoama pieni huvimaja istuskeluun ja sen edessä pyöreä patio ja lintujen kylpyallas. Kukat olisivat valkoisia ja kasvaisivat villisti sekaisin. Kun suljen silmäni, näen kaiken niin selvästi, mutta todellisuus on vielä jotain ihan muuta. Jotain mutaista.
Eilen meni hermot tällaiseen unelmointiin. Päätin vihdoin laittaa hihat heilumaan.
Koska olen täysi viherrakentamisen amatööri, käytin luotilangan sijaan oranssia villalankaa ja vedin sen ja parin kepin kanssa linjoja talon seinistä, polun paikasta, aidan leveydestä jne. Piha oli kuin Misson impossible -leffan laaser-kohtauksesta, kun oranssit langat risteilevät ympäriinsä.
Kun linjat oli piirretty, päätin aloittaa aidasta. Ajelin paikalliset taimistot läpi ja sain haalittua 100 taikinamarjan aitatainta ja tilattua vielä puuttuvat 30. Sitten ostin pakan ruskeaa maisemointikangasta ja aloin hommiin.
Inhoan mittaamista, joten ajattelin, että olisi parasta suorittaa projektin tylsin osa siististi sisätiloissa. Leikkasin kankaasta 40 cm suikaleita ja merkkasin siihen rastit 25 cm välein.Sitten laitoin kankaan puoliksi ja leikkasin rastien kohdalle kolot taimia varten.
Muutama kahvikuppi myöhemmin minulla oli aidan sapluunat valmiina. Ja sitten ulkotöihin. Olin töiden jälkeen laittanut taimet likoamaan ämpäreihin. Tai en siis onneksi kaikkia sataa, vaan vain 50.
Ensimmäiseksi levittelin tekemäni kangassapluunat paikoilleen.
Nyt minulla oli selkeät sävelet. Enää piti vain istuttaa yksi aitataimi yhteen koloon ja sen jälkeen levittää katekankaan päälle kiviä tai muuta katetta.
Taimet olivat kymmenen nipuissa ja yksi taimi näytti aina tällaiselta rimpulalta.
1/130 istutettu! Istutuksen jälkeen tein aina istutusleikkauksen, eli pätkäisin yhden kolmasosan pois. Haluan, että taimet haarautuvat hyvin alhaalta asti.
Puutarhakaverini Aku lennähti tietenkin heti paikalle tutkimaan, löytyykö mylläysten jäljiltä matoja maasta. Ja löytyihän niitä!
Otin tavoitteeksi istuttaa aina kymmenen tainta ja sen jälkeen vähän jaloitella ja kastella niitä letkulla. Homman edetessä alkoi tietenkin myös sataa. Minä olen se naapuriston hullu, joka päästä varpaisiin kuraisena kastelee mutaista maata sateella.
Ei siihen loppujen lopuksi mennyt kuin puolitoista tuntia, kun 50 taimea oli maassa ja mielestäni oikein suorassa rivissäkin. Sitten tajusin, että olisi kannattanut jättää isompi tila tuonne seinään päin, jotta leikkaaminen ja muukin hoito ja siivous olisi helpompaa. Uusiksi siis meni 40 taimen osalta :D Ei kuitenkaan enää tänään, sillä minä olin läpimärkä ja läpimutainen.
Nyt olen käynyt lämpimässä suihkussa ja juon kuumaa teetä. Todennnäköisesti siirrän nuo pitkän sivun taimet vähän kauemmas seinästä maanantaina. Parempi tehdä se nyt, kuin harmitella myöhemmin. Pääasia on, että homma on nyt saatu kunnolla alkuun.
Kohta tämä mutatanner on ihana salainen puutarha.
Oi, salaisesta, valkoisesta puutarhastasi tulee varmasti kaunis!
VastaaPoistaAinakin omissa kuvitelmissani se on tosi kaunis 😊. Katsotaan saanko toteutuksen vastaamaan niitä.
PoistaTuosta tulee vielä tosi hieno! Ihailtavaa järjestelmällisyyttä, linjalangat ja kaikki. Voin sanoa, ettei vaivannäkö ja tarkkaan tekeminen tässä vaiheessa kaduta jälkeenpäin. Nimimerkillä: "olisi pitänyt vuosina 2015, -16 ja -17 käyttää linjalankaa kasvimaalla" (eri vuosina tehdyt kasvipenkit, käytävät ja kärhökaariportti vinksallaan mikä minnekin ja tänään yritin tunkea samaan yhtälöön lavakauluksia ja saada kokonaisuuden näyttämään edes jotakuinkin järkevältä :D)
VastaaPoistaMulla on sama mökillä, kun olen vetänyt suoria liljoja silmämääräisesti. Hyötytarhani näyttää hyvin itse tehdyltä. 😃 Mutta siinä on myös oma viehätyksensä ja tunnelmansa. Viivasuora ei sovi kaikkialle.
PoistaOlipa hyvin suunniteltu istutusprojekti! Itse olen huomattavasti enemmän mutulla tekevä :) Se ei välttämättä ole aina ihan hyvä juttu...
VastaaPoistaTuosta alueesta tulee varmasti ihana ♥
Mä olen niin ylpeä itsestäni, kun pakotin itseni tekemään kunnolla. Tähän haluan nimenomaa ihan suoria liljoja ja sellaista muotopuutarhan henkeä yhdistettynä villeihin kukkasiin. Katsotaan mitä saan aikaiseksi.
PoistaUpea suunnitelma ja varsin järjestelmällinen toteutus. Itse en tuohon pystyisi. Menee aina vähän huiskishaiskis..
VastaaPoistaVarsinkin tällaisten suurempien projektien kanssa on pakko laittaa itsensä välillä kuriin ja järjestykseen. Kun on aidat ja polut valmiina ja suorassa saa siirtyä huiskishaiskis-vaiheeseen ja istuttamaan niitä kaikkia ihania valkoisia kukkia sinne tänne.
PoistaHyvä suunnitelma ja perusteelline toteutus! Tuasta tuloo varmasti hiano.
VastaaPoistaMulta ei valakoone istutusalue onnistuusi. Tunkisin sinne kuitenki jotaki färiä. Linijalanka on tullu tutuksi, ku teen suaraa, son sitte suaraa, linijalangan kans.
Silmä valehtelee aina niin paljon. Olen sen huomannut, kun olen yrittänyt joskus ilman lankaa suoria linjoja vetää. Minulla on muut osat puutarhasta aika värikkäitä, täytyy koittaa, jos saisi tämän pidettyä yksivärisenä.
PoistaHieno suunnitelma ja hyvä toteutus. Minä kastelen myös aina vaikka sataisikin. Minulla on myös alue missä on vain valkoisia pensaita.
VastaaPoistaEi se sade tosiaan kovin syvälle ehdi, ellei tosi paljoa vettä tule. Siksi minäkin istuttaessa aina kastelen, satoi tai paistoi.
PoistaValkoinen puutarha kuulostaa ihanalta! Minullakin on sellainen haaveissa, mutta eihän sitä mitenkään saa meidän piskuiselle rivitalon pihallemme.. Tyydyn siis toistaiseksi haaveiluun ja sinun puutarhaprojektisi seuraamiseen. :) Mukavia hetkiä valkoisen puutarhasi parasi! <3
VastaaPoistaKiitos! Loputkin aitataimet on melkein istutettu. Vielä vähän kiveysten rakentamista ja pääsen siihen ihanimpaan vaiheeseen, eli kasvien valintaan ja ostamiseen.
PoistaMiltä pensasaita näyttää nyt?
VastaaPoistaHyvän tuntuinen ohje.
Sanotaankin niin, että kesäsateella pitäisi kastella maata, siksi, että kun maan pinta on kastunut se imee vettä paremmin kasvien juurille asti.
VastaaPoista