Vihdoinkin!

Kevät on ollut kylmä ja meri ollut jäässä, joten jouduimme viikonloppu toisensa jälkeen hautaamaan haaveemme pääsystä saareen. Nyt vihdoinkin pitkän talven kestäneen odotuksen jälkeen pääsimme vapun viettoon mökille.


Illan utuista tunnelmaa

Saaressa minulla on toinen rakas puutarhani, joka siis saapi pärjätä ihan itsekseen noin puolet vuodesta, kun emme saareen pääse. Jälleennäkeminenkin onkin aina hartaasti odotettu. Kasvihuone oli onneksi ehjänä ja pystyssä. Joku laiskimus oli jättänyt sen vähän surkeaan siivoon, mutta onneksi vapunaattona aurinko paistoi ja kasvihuoneen peseminen oli oikea ilo. Paikka on koko pihan lämpimin, joten sen terassille siirtyi myös leikkipaikalta kurakeittiön kokkaukset.

Pikkuruinen kasvihuoneeni ja kasvilavoja

Viime vuonna rakensimme peura-aidan suojaamaan puutarhaa, mutta ihan täysin se ei ole pitänyt peuroja loitolla. Hyppäävät pirulaiset kaksimetrisestä yli. Mansikkamaan rastasverkko oli taas revitty. Todennäköisesti tämä on  tapahtunut syksyllä ja ovat ne vanhat kasvustot popsineet, sillä kuivuneita lehtiä ei juurikaan näkynyt. Hyvä näin, sillä edellistalvena repivät verkon lisäksi kasvit juurineen ja jouduin uusimaan koko mansikkamaan.

Ehkä saan mansikoita tänä vuonna

Nurmikkokin jo vihertää - lähinnä sammaleen ansiosta. Pihalla on tuollainen merkillinen iso ikkuna, joka suojaa puutarhaa pahimmilta tuulilta. Tuo ruskea hökkeli tuolla talon seinustalla on lasten leikkimökki.

Puutarha meren tuulilta suojassa

Viime vuonna muokkasin ruohokentän kaikki sivut uusiksi ja jaoin perennoja, istutin peura-aidasta innostuneena uusia kasveja ja kylvin siemenestäkin joitain. Vielä ei kauheasti näy perennoja, mutta kaikki uudet pionit - myös itoh pensaspionit -  ovat jo pinnalla. Hyvä hyvä!

Vanhat kottikärryt odottavat istutuksia

Ennen tänne on ollut turha laittaa muita sipulikukkia, kuin narsisseja, sillä ne ovat menneet parempiin suihin. Viime syksyllä uskaltauduin laittamaan myös sinililjoja, varjoliljoja, kiurunkannuksia, valkovuokkoja ja joitain pikkutulppaaneja. Ainakin kaikki pikkutulppaanit ovat tallella ja kukintavalmiina, mikä viittaisi siihen, että keväällä ei ole peurat aidan yli hyppineet - yleensä tulppaanit hotkaistaan mansikoiden ohella ensimmäiseksi.

Kiurunkannukset saisivat levitä omenapuiden alla

Viime kesänä tein paljon töitä saaren puutarhassa: perustin uusia istutusalueita, uusin perennapenkkejä, laajensin hyötytarhaa ja istutin marjapensaita. Tänä kesänä ei olekaan tarvetta mihinkään suurempiin projekteihin. Terasseja ajattelin vähän kalustaa ja hankkia löhöilysohvan. Olen myös virkannut amppeleita, joita ajattelin ripustaa vanhoihin omenapuihin. Peruna- ja sipulimaan taidan laittaa kylvökukille taas. Kaupungissa riittää projektia ihan riittämiin tälle vuodelle, joten kiva ottaa mökillä tällainen nyhräyskesä ja löhöillä ja katselle kukkien kasvamista. Vaikka eihän se koskaan niin mene.

Hevoskastanja valmistautuu kukintaan

Kohta saa taas nauttia hevoskastanjankin kukinnasta ja kimalaisten joukkioista. Täytyykin hankkia se uusi kimalaiskirja ennen sitä, niin pääsen laajentamaan ötökkätuntemustani. Olen mukana sadan linnun tunnistuskampanjassa ja pelkästään venematkan aikana tuli varmaan kymmenen uutta lajia bongattua. Maissa ei niinkään, sillä linnut ovat tosi paljon säikympiä saaressa kuin kaupungissa. Kaupungissa mustarastas antaa tulla parin metrin päähän ja pesiikin ulko-oven vieressä, mutta saaressa ne säpsyvät heti metsään, kun ulko-ovea raottaa.



Kohta taas näissä maisemissa



Onneksi parin päivän päästä pääsen taas saareen!