Mökkipuutarhan kaivattu jälleennäkeminen

Mieheni seuraa keväisin päivittäin netissä saariston jäätilanteen kehittymistä. Perjantaina hän ilmoitti innoissaan, että nyt oli jäät lähteneet jo meidänkin lahdesta. Harmillisesti oli lauantaiksi jo sovittu ohjelmaa, mutta sunnuntaiaamuna  lähdimme vihdoinkin taas mökille. Viime vuonna mökkikausi jatkui hyvin pitkään - jopa joulukuun alkuun, joten tauko jäi nyt ennätyslyhyeksi.

Jätin mökille talveksi yhden rönsyliljan kokeilumielessä. Laitoin sen lähtiessämme suureen lasipurkkiin ja laitoin kanneksi muovikelmua. Elossa oli pysynyt neljä kuukautta ilman hoitoa tällä tekniikalla.

Ulkokasveja nostelin syksyn edetessä kellarivaraston ikkunalle. Pelargonit toin suurimmaksi osaksi kaupunkiin talvehtimaan, mutta yhden jätin kokeilun vuoksi taas tänne ja tänä vuonna tämä yksilö näyttäisi talvehtineet hyvin. Viereiset tulilatva mikä tuo toinen edes lienee, eivät selvinneet niin hyvin.

 Toisella ikkunalaudalla mehikasvit ja kaktukset ovat kuin lähtöhetkellä neljä kuukautta sitten. Hyvältä näyttää.

 Ulkona oli harmaa ilma ja puutarhakin on vielä ihan väritön. Piippoja pilkistelee sieltä täältä. Varsinkin narsisseja ja kuvassa näkyy ilmeisesti keisarinpikarililja.

 Viime syksynä istutin hillittykasvuisen makeakirsikan ´Meelika´. Mieheni suojasi sen tukevalla häkillä talveksi, sillä muuten tämä taimi olisi päätynyt peurojen hammastikuiksi. Oli säilynyt! Jippii.

 Omanapuiden alla ongelmallisella pihan varjoisella puolella kiurunkannukset ilahduttivat minua kovasti. Olen niitä edellissyksynä istuttanut ja ilokseni ne ovat tulleet pintaan taas. Kaikki kasvit, jotka vähänkään menestyvät täällä omenapuiden alla ovat enemmän kuin tervetulleita!

 Pihapiiri näyttää ihan ruskealta ja masentavalta. Yleensä emme huhtikuun alussa vielä täällä ole, joten on turha hirveästi kevään ensimmäisiin pikkusipuleihin tuhlata.

 Tulee jotenkin jännittävä tunne, kun palaa tänne talvitauon jälkeen. Kaikki lepää juuri siinä mihin ne ovat syksyllä jääneet. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Pohjoispuolen istutusalueen reunusten muokkaus on jäänyt ilmojen kylmetessä tähän pisteeseen.

 Syksyllä yllätin aamun hämärissä mäyrän pyörimässä tämän tyttöjen prinsessakatoksen päällä. Kankaan joukkoon oli sotkeutunut pudonneita omenia ja mäyrä möyri ja nuoli ja piehtaroi tässä ihanassa vanhojen omenien ja kankaan ja kuran seoksessa. Ihanaa :( Koko katos oli niin sotkussa, että jätin sen niille sijoilleen omenapuuhun roikkumaan. Tuuli oli sitä riepotellut ja ripustanut riippumaan myös alareunastaan ja sateet olivat pesseet kankaan taas ihan valkoiseksi. Hyvin toimii luonnon pesulapalvelu.

 Hep! Yksi kukkiva kasvi löytyi. Yksinäinen surullinen krookus raparperin vieressä.

 Hevoskastanja nuput ovat jo alkaneet lupaavasti punertaa ja kasvaa. Pian on surinaa pihassa, kun kimalaiset valtaavat kukkivan puun.

 Yksi ilonaihe vielä. Salvia on tehnyt siementaimen, joka oli selvinnyt talvesta. Se on niin kaunis, kun se kukkii, että soisi sen leviävän enemmänkin. Salvia on alun perin ihan kaupasta yrttinä ostettu, jonka lykkäsin maahan ehkä viitisen vuotta sitten. Talvisin sen lehdet muuttuvat harmaanvalkoisiksi.

Seuraavaksi pääsen näihin maisemiin pääsiäisenä. Sitä ennen täytyy taas tyytyä kaupunkipihaan, joka kyllä kieltämättä on tällä hetkellä paljon kauniimpi kaikkine pikkusipulikukkineen.