Perjantain pikakierros

Nyt näissä blogiteksteissäni ei ole päätä tai häntää. Säntäilen vain pihalla ja hengästyneenä yritän saada kameraan mahdollisimman paljon tästä hurjalla vauhdilla etenevästä keväästä.

Kirjavalehtinen köynnöshortensia täplittää mäntyä metsäpuutarhassa. Tämä köynnöshortensia kiipeilee kaikkein kauneimmin kaikista köynnöshortensioistani. Se levittäytyy tiiviisti ja tasaisesti männyn rungolle.

 Ehdinpä ennen kuin balkaninvuokot taas sulkeutuvat tiukkaan suppuun. Yllättäen tuolta keskeltä pilkistelee myös kaksi valkoista kukkaa. Yleensä värisekoituksista häviää valkoiset ja vaaleanpunaiset ja vain nämä siniset jäävät jäljelle.

 Ruusutarha rajautuu tontin rajalle jyrkällä rinteellä, johon olen istuttanut pensasruusuja. Vuosien saatossa sinne ei enää ole menemistä kitkemään, siitä pitävät parimetriset piikkikaverit huolen. Niinpä ruusupensaiden juurella levittäytyykin sulassa sovussa vuohenputket, nokkoset, jättipoimulehdet, tuoksukurjenpolvet ja moni muu. Keväisin sieltä voi bongata iloisesti leviäviä kasvitieteellisiä tulppaaneja ja muita pikkusipuleja. Eikö tällainen luonnonmukainen alue pitäisi joka puutarhasta löytyäkin.

 Ostin viime keväänä Tukholmasta Stewartia rostrata -pensaan. Olen pitkään metsästänyt kesäkameliaa (Stewartia pseudocamellia), mutta en ole onnistunut löytämään. Iskin aika sokkona Tukholmassa tämän kärryyn ja pistin metsäpuutarhaan ja toivoin parasta. Pensas ei ole paleltunut yhtään mistään ja tekee nyt lehtiä. Nuppuja ei valitettavasti näy. Ehkä jonain vuonna.

 Viime kevään valkoiset orvokit tekivät hurjasti siementaimia, joita siirsin syksyllä valkoiseen puutarhaan omenapuiden taimien alle. Nyt niitä on paljon kukassa. Monilla on keltainen keskusta. Kivemman näköisiä kuin ne puhtaanvalkeat minun silmääni.

 Nyt tekisi mieli hyppiä tasajalkaa! Viime keväänä istuttamassani persikka Mairassa on kukkanuppuja avautumassa. Luulin, että on lehtiä tulossa, mutta pinkkiä pilkistää! Jotenkin muistelin, että kuistilla talvehtineissa persikoissa oli aina kukat ennen lehtiä ja kun tämä alkoi avata lehtiä, luovuin toivosta kukkien suhteen.

 Rakastan uutta keltaiseksi maalattua pikkusiltaa, joka halkoo hyötypenkkiä. Jotenkin olen kasvitkin alitajuisesti valinnut ja istuttanut niin, että ne sointuvat siihen, vaikka istutusvaiheessa ei ollut vielä ajatustakaan keltaisesta sillasta.

Kevätsiivouksen ja jatkuvien puutarhakierrosten lisäksi alkaa hyötylava-alue pikkuhiljaa valmistua. Vielä olisi hirveä määrä hevosenlantaa ja multaa lapioitavana ja sitten pääsisi kylvöhommiin. Etualan pikkulavat ovat jo täynnä ja sain niiden eteen polun rajauksineen valmiiksi. Maankaivuutöissä löytyi kasoittain pikkusipuleita, jotka istutin saman tien polun viereen ja nepä eivät ottaneet asiasta yhtään nokkiinsa vaan kukkivat. Mahtava sekamelskaistutus muodostunut ihan itsestään. Ihanan lämmintä viikonloppua!