Toisella puolella pihaa

Kun aloitin seitsemän vuotta sitten puutarhan raivaamisen, aloitin sen talon eteläpuolelta. Sinne perustin aluksi ruusutarhan ja metsäpuutarhan. Oikeastaan vasta viime kesänä aloin kunnolla pohjois- ja itäpäätyjen muokkaamiseen. Pohjoispuolelle tein erilaisia käytäviä, joiden väleihin istutin kaikenlaista.

Oikealla kulkee turveharkon paloilla reunustettu pääväylä, joka vie talon viertä kohti itäpäätyä. Sen lisäksi on pienempiä risteileviä polkuja sinne tänne, jotka on rajattu sillä mitä on sattunut pihasta löytymään.

 Olen myös harjannut kalliota näkyviin muodostamaan lisää polkuja. Minä olen selvästikin polkuihminen.

 Koska kirjanpitoni istutuksista on olematonta, odotan erityisen innolla, mitä täältä nyt mahtaakaan nousta. Yllä ihastuttavan outo koiranhammas. (Edit tämä ei olekaan koiranhammas, vaan mysteerikasvi)

 Tätä en tunnista. Näitä nousee useampiakin varjoisasta polun varresta. Mielenkiinnolla odotan, mikä tästä kehittyykään. (Edit tämä ei olekaan mysteerikasvi vaan koiranhammas)

 Potkin kevättä vähän eteenpäin ja istutin muutaman orvokin maahan tuomaan väriä. Pakkasyön jälkeen ne retkottavat aina dramaattisesti pitkin maata. Nyt iltapäivän lämmettyä kukat ovat taas korkealla.

 Ostin viime vuonna kalliolle pienen sillan. Maalasin sen nyt kevään innoittamana keltaiseksi. Se halkoo hyötypenkkejä.

Huhtikuun työmaa on puolestaan tämä kasvilavojen rakentaminen lasten leikkipaikkaa rajaamaan. Viimeistelyä vailla valmiita jo. Värinkaipuussani maalasin nämä vaaleanpunaisiksi.

Viime vuonna talon itäpäätyyn valmistui valkoinen puutarha. Tämänkin heräämistä odotan kovasti. Istuttelin sinne kaikkia valkoisena kukkivaa ja vähänkään puolivarjossa viihtyvää.

Pikkusipulikukkia siellä jo pilkistelee: krookuksia, lumikelloja, helmililjoja. Kaikki valkoisena - tottakai.

Valkoista puutarhaa rajaava taikinamarja-aita on jo lehdellä. Onpas ihanan aikainen kasvi tämä taikinamarja. Ihanaa ja toivottavasti lämpenevää viikonloppua kaikille!