Pienen kasvihuoneeni kuulumisia

Minulla on pikkuinen kasvihuone saaressa. Se on kooltaan varmaan noin 5 neliötä. Saimme kasvihuoneen häälahjaksi ja vuosien aikana se on minusta kauniisti harmaantunut. Olen kasvihuoneen ympärille nikkaroinut polkuja, terassin ja istutuslavoja saaresta löytyneistä vanhoista laudoista. Kasvihuone ei ole mikään satotehdas, mutta on siitä todella paljon iloa ja se tuo sopivasti puuhaa. Ennen peura-aitaa se oli myös korvaamaton suoja monille kasveille.

Ensimmäiset tomaatit ovat jo pian kypsiä! Eipä ole ennen kesäkuussa herkuteltu omilla tomaateilla. Hellettä on riittänyt kesäkuussakin, mutta kyllä tämä silti ihmetyttää. Lajike on nimeltään Christmas Grape ja tilasin sen siemenet Seed-a-holicilta yhtä aikaa kesäkukkien kanssa. Helppo kasvattaa, näköjään aikainen ja hyvän makuinen, paitsi olisi kannattanut vielä muutama päivä antaa kypsyä  (tuon punaisimman napsaisin malttamattomana suuhuni) 

Basilikat kasvavat kohisten. Näitä saa koko ajan olla leikkaamassa. Kannan kimppuja keittiöön ja niistä ilmestyy pestoa jääkaappiin. Hyvä työnjako minusta.

Vesimelonissa on pari pientä hedelmää kasvamassa. Niin söpö!

Tänä vuonna olen muistanut lannoittaa paperikoita ja chilejä. Toivottavasti saisin hyvän sadon. Tänä vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa chilejä siemenestä ja niissäkin on nyt muutama raakile. Kivaa, että kasvatus onnistui. Lajike oli Lemon Drop.

Kasvihuoneen päädyssä kasvaa maassa viiniköynnös Fabel. Se on kerran tehnyt koko kuusivuotisen elämänsä aikana rypäleitä. Nekin pikkuriikkisiä. Nyt näyttäisi tulevan taas yksi terttu :D En oikein tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Ehkä annan sen vain kasvaa tuossa. Olkoon. Ostan viinini kaupasta.

Viiniköynnöksen tyvellä kasvaa kuukausimansikkaa, mutta niistä ei koskaan yksikään ehdi minun suuhuni. Lapset tarkistavat kypsät mansikat monta kertaa päivässä.  Kuukausimansikkaa olen parina vuonna kasvattanut siemenestä, sillä se on mielestäni aivan loistava kasvi. Täällä saaressa peurat söivät aina kaikki ulos istutetut mansikat, mutta nyt suureksi ilokseni ne ovat nousseet uudelleen monesta paikasta. Ihmeen kaupalla ne ovat jääneet peurojen hyökkäyksistä eloon ja vironneet, kun ovat saaneet aidan jälkeen kasvaa rauhassa. Täytyy tunnustaa, että en ole lapsille näistä siellä täällä muiden kasvien joukossa kasvavista kuukausimansikoista kertonut. Ne ovat äidin salainen mansikkapaikka.

Huomenna suuntaankin pienelle kesälomamatkalle Ouluun. Kysyin keväällä lapsilta, mihin he haluaisivat kesälomalla matkustaa ja he halusivat yöjunalla Ouluun :D Olen yrittänyt töissä vähentää lentämistä ja pari kertaa mennyt kokoukseen Ouluun yöjunalla. Tämä on ilmeisesti kuulostanut lapsista jännittävältä. Ajattelin, että he olisivat halunneet Legolandiin tai muuhun huvipuistoon, mutta hyvä näin. Oulu on kiva kaupunki ja junassa on ihana nukkua.