Niinpä olen odottanut, että koska se aurinko oikein nousee, että pääsisin ottamaan kuvia, mutta eipä se näytä nousemisestaan huolimatta kauheasti valaisevan. Pakko turvautua salamavaloon, vaikka se ei oikein kasvikuviin sovikaan.
Ajattelin marraskuun haukkumisen sijaan keskittyä asioihin, jotka ovat kauniita vielä marraskuussakin. Nimittäin lehtiin. Useassa kasvissa on talven yli vihreänä pysyvät lehdet ja se on ainakin täällä vähälumisella rannikolla erittäin tervetullutta.
Varjotarhassa löytyy paljon hienoja lehtiä. Yksi suosikeistani on tarhatiarella ´Sylvan lace´. Ostin sen vasta syksyllä, enkä ole nähnyt sen kukkivan, mutta lehdet ovat hienot.
Syklaamillakin on kauniit ja pakkasta kestävät lehdet. Tämä on varmaan sellainen viime syksynä ostamani syklaami, jonka nostin kuistille talveksi kukkimaan ja sitten taas keväällä istutin maahan. Sitten se katosi muiden kavereidensa kanssa kesäksi maan uumeniin ja nyt loppusyksystä nousi taas lehtineen pintaan. Ei kyllä näkynyt kukkia. Täytyy miettiä jaksanko nähdä vaivaa ja nostaa näitä taas kuistille talvehtimaan vai annanko talven viedä. Tai mistä sitä tietää, vaikkei veisikään. On täällä kummempiakin talvehtinut.
En nyt enää muista kesällä Virosta ostamani sinilatvan tarkempaa nimeä. Siinä on hienot kirjavat lehdet. Tämä tyyppi ei tykännyt kesän kuivuudesta, vaan kuihtui lähes kokonaan, mutta syksyn kosteus ilmeisesti piristi ja nyt se näyttää taas näin hyvältä.
Keijunkukat säilyttävät myös lehtensä hienosti. Tämän omituisen värisen ostin Tallinnasta ja toivon sormet ja varpaat ristissä, että se menestyisi talven yli. Yleensä nämä ovat kyllä täysin talvenkestäviä. Flamingo ei kuulu varjotarhaan, mutta oudosti se aina vaeltelee ympäriinsä.
Sateesta huolimatta tuli pieni puutarhakierros tehtyä. Nyt täytyy palata töiden pariin. Hyvää viikonloppua!
